Internetillä vai ilman?

Vähän ajan sisällä Helsingin Sanomat on julkaissut kaksi mielenkiintoista juttua internetin käyttöön - tai pikemminkin käyttämättömyyteen liittyen. Sunnuntaina ilmestyneessä jutussa kerrottiin nuoren kokeilusta viettää viikko ilman internetiä. Toisen jutun aiheena oli puolestaan kansainvälinen vertailevaraportti, jossa tarkasteltiin verkon käyttäjämääriä. Molemmat jutut tuovat esiin tärkeitä mediankäyttöön liittyviä teemoja. Onko internetiin pääsyä, millainen rooli sillä on elämässä ja millaisia taitoja sen käyttämisessä tarvitaan? 

 

Internet on merkittävä osa elämää

Internet on muodostunut yhdeksi merkittäväksi tekijäksi nykyihmisen elämässä. Selkeimmin sen merkityksen huomaa vasta, kun pääsy nettiin syystä tai toisesta estyy. Lukemalla netittömän elämän kokeilusta, huomaa helposti kuinka laajalti internetiä tulee käytettyä ihan jokapäiväisessä elämässä. Artikkelissa nostetaan esiin muun muassa karttasovellusten käyttö, uutisten seuraaminen, musiikin kuuntelu, ystävien kanssa viestittely sekä muu sosiaalisen median käyttö.

Kaikki ihmiset eivät internetin mahdollisuuksia kuitenkaan käytä tai pääse käyttämään.  

Toinen alussa viittaamani kirjoitus nostaa esiin International telecommunication unionin (ITU) tekemän selvityksen, jonka mukaan suurin osa maailman ihmisistä on vielä internetin ulkopuolella. Vuonna 2013 noin 27 prosenttia kaikista eurooppalaisista ja 10 prosenttia suomalaisista ei käyttänyt internetiä.

Netin käyttö on yleistynyt viime vuosina. Muutaman vuoden takaisessa tutkimuksessa muodostettiin viisi eri luokkaa eurooppalaisista netinkäyttäjinä. Ei-käyttäjiin kuului 42 prosenttia ja satunnaisiin käyttäjiin puolestaan 18 prosenttia tutkimukseen osallistuneista. Osa ihmisistä ei halua nettiä käyttää mutta osalla ei ole siihen mahdollisuuttakaan. Suomessakaan internetyhteydet eivät kata koko maata tasapuolisesti. 

 

Digikuiluja kuromassa

Internetin käyttäjien ja heidän, jotka eivät nettiä käytä, välillä on nähty muodostuvan digitaalinen kuilu (digital divide). Erityisesti digitaalinen kuilu erottaa internetin käyttäjät niistä, joilla ei ole edes mahdollisuutta päästä nettiin.

Nettiyhteys sinällään ei auta, jos sitä ei osaa käyttää. Internetin hyödyntäminen edellyttää erilaisia mediataitoja ja ymmärrystä median toiminnasta.

Digitaaliset kuilut ja mediataidot liittyvät netin käyttämisen lisäksi myös osallistumiseen ja omaan tuotantoon. Mikäli kaikilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia osallistua verkon toimintaan ja sen yhdessä luomiseen, ei voida puhua tasa-arvoisesta ja kaikki saavuttavasta netistä. Mediataitoviikon teemana onkin “Let´s create a better internet together.” Edistämällä laajasti mediataitoja, voidaan parantaa ihmisten osallisuutta yhteisen verkon luomisessa.

Mediataidot eivät ole itsestäänselvyys vaan niiden eteen tulee tehdä työtä. Osallistumalla helmikuussa järjestettävään Mediataitoviikkoon, voit olla osaltasi kuromassa digitaalisiin taitoihin liittyviä kuiluja umpeen.  

Lauri Palsa

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Safer Internet Forum herätti kysymyksiä

Mirkka Salmensaari

Osallistuimme tyttäreni kanssa Suomen edustajina Safer Internet Forumiin (SIF) ja sitä edeltäneisiin erillisiin nuoriso- ja huoltajatyöpajoihin 4.-7.11.2014 Brysselissä. Euroopan Komission rahoittama SIF järjestettiin tänä vuonna yhdennentoista kerran. Sen tavoitteena on ollut luoda netistä turvallisempi paikka lapsille ja nuorille – myös nuorten oman äänen kuuleminen on SIFin perusaatteita.

SIF-konferenssi keräsi tänä vuonna yli 260 edustajaa yrityksistä, lainsäätäjistä, yhdistyksistä, nuorista ja huoltajista. Työpajoihin osallistui n. 50 nuorta ja huoltajaa.

Osallistumiskutsu tipahti meille kuin ’puun takaa’, sillä emme ole erityisesti olleet tekemisissä nettiturvallisuuden kanssa. Tyttäreni otti haasteen innostuneena vastaan, minä hiukan empien – oli vaikea päätellä, mitä meiltä odotettiin. 

Ensimmäiset kaksi päivää Brysselissä pohdimme huoltajaryhmässä mm. ohjeistuksia opettajille, vanhemmille, nuorille itselleen ja pelifirmoille. Pohtimamme ohjeistukset koskivat mm. nettimainontaa. Ammattitaitoisen moderaattorin ohjaamat työpajat oli järjestetty hyvin interaktiivisiksi; siellä oli helppo saada omat ajatuksensa sanottua. Oman mielipiteen kehittäminen tämän vuoden teemoista olisi kuitenkin vaatinut etukäteispohdintaa, mutta saimme ohjelman vasta pari päivää ennen matkaa.

Vanhempien ja opettajien tapaaminen yli 20 Euroopan maasta oli kokouksen parasta antia. Innostavaa oli kuulla virolaisesta opettajasta, joka oli muokannut paketin nettiturvallisuudesta ja käynyt kouluttamassa opettajia ja lapsia ympäri maata. Äitinä iloitsin myös siitä, kuinka nopeasti tyttäreni sujahti kansainväliseen nuorisojoukkoon ja uskalsi esittää ryhmänsä johtopäätökset yleisön edessä. Päivät olivat todella tiiviitä; työpajat alkoivat klo 9 ja päättyivät vasta klo 18 jälkeen.

Vanhempana SIFiin osallistuminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

• Mitä Suomen kouluissa opetetaan nettiturvallisuudesta?
• Minkä verran opettajankoulutuksessa käsitellään nettiturvallisuutta ja tietotekniikan hyödyntämistä koulutyössä?
• Miten peer-to-peer-koulutus toimisi lapseni koulussa tai Suomen koulukulttuurissa?
• Miten ohjaisin omia lapsiani netin käytössä paremmin?

 

Nuorten ääni kuuluviin!

Riikka Salmensaari, 15 v.

Kun aloitimme, kokoushuone näytti niin viralliselta juomalaseineen ja muistilehtiöineen, että alkoi jännittää. Tutustumisleikit laukaisivat kuitenkin ilmapiirin. Pian kaikki tuntuivat todella puheliailta ja ystävällisiltä.

Toisena päivänä tutustuimme tulevaisuuden koululuokkaan. Tuolit olivat mukavia ja luokan seinillä oli monenlaisia elektronisia tauluja, joihin saattoi ladata informaatiota projekteista. Yhdellä pöydällä oli tietokoneita ja tabletteja työskentelyä varten.

Työpajojen teemat olivat pitkälti samat kuin vanhemmilla. Online reputation, eli oma nettimaine puhututti paljon. Juttelimme oikeudesta poistaa omia noloja kommentteja tai kuvia netistä. Keskustelu oli todella vilkasta. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten kokemuksia ja ideoida yhdessä esimerkiksi positiivisia sisältöjä nettiin. Positiivinen sisältö oli meidän mielestämme interaktiivista, hauskaa ja ilmaista, siinä käytettäisiin hyvää teknologiaa. Huonoja sisältöjä on hankala käyttää ja niissä on liikaa mainoksia, joissakin voi jopa olla asiattomia sisältöjä.

Suuremmassa konferenssissa oli mielenkiintoista vetää ryhmäkeskusteluja, joissa aikuiset olivat mukana. Huomasin, että monessa maassa on puhuttu nettiturvallisuudesta kouluissa. Ihmettelinkin, ettei minun koulussani ole opetettu aiheesta mitään.

Tapahtuman jälkeen perustimme WhatsApp-ryhmän, jossa olemme chattailleet vilkkaasti eri asioista. Yhtenä päivänä ryhmän sisällä oli lähetetty 1000 viestiä!

www.saferinternet.org 

”Mun äiti on koukussa suklaaseen, Facebookiin ja kännykkään”

Näin kertoi ekaluokkalainen tyttö koulunsa Mediataitoviikon tapahtumassa, jonne koulu oli kutsunut myös minut mediataitokummin. Päivän aikana sain vierailla kaikilla alakoulun luokilla 1-6 ja jutella lasten kanssa sekä heidän omaan että vanhempiensa median käyttöön liittyvistä asioista. Lapset tuntevat netinkäytön pelisäännöt vuosi vuodelta paremmin. Kuvien jakamiseen liittyvät lupa-asiat ovat jo pienimpienkin tiedossa. Jokainen tietää, että ilkeä kommentointi netissä loukkaa ja satuttaa. Facebookin ikärajakin tuntuu olevan useimpien tiedossa, vaikka siellä yhä nuoremmat ovatkin, ja yksityisyysasetukset osataan määritellä.

Vaikka lapsilla ja nuorilla on tietoa ja osaamista monilta median osa-alueilta, yksi asia kuitenkin pistää silmään näin mediataitokummin näkökulmasta. Ymmärrys oman toiminnan seurauksista ja netin hallitsemattomuudesta puuttuu. Lapset ja nuoret eivät käsitä, että heidän ’läpällä’ heittämällään jutulla voi olla laajat ja kauaskantoiset seuraukset. He eivät ymmärrä, että netti ei ole sama kuin heidän Facebook-kaveripiirinsä, vaan paljon paljon laajempi. He eivät myöskään ymmärrä, että kukaan ei voi hallita nettiä. Näiden asioiden ymmärtämiseen lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia. Vanhempia, opettajia, mediataitokummeja, meitä kaikkia.

Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia myös esikuviksi ja nimenomaan hyviksi sellaisiksi. Mediataitoviikon aikana monen lapsen suusta kuuli kommentin omien vanhempien jatkuvasta ’dataamisesta’ tai kännykän näpräämisestä. Nämä huomiot herättivät myös paljon keskustelua vanhempainillassa, jonne oli kokoontunut noin sata vanhempaa keskustelemaan lapsiin ja mediankäyttöön liittyvistä asioista. Osallistujamäärästä ja keskustelun vilkkaudesta päätellen mediataitokummille on käyttöä myös vanhempainilloissa.

Itse näen mediataitokummina tärkeimmäksi tehtäväkseni vanhempainilloissa herättää keskustelua ja kiinnostusta lasten median käyttöä kohtaan. Haluan myös herätellä vanhempia tarkastelemaan omaa median käyttöään ja sitä, millaisena mediaesikuvana itse lapsilleen ovat. Nämä asiat tuntuivat koskettavan useita vanhempia ja taisipa jokunen kännykkä livahtaa taskuun keskustelun aikana.

Tämän vuoden Mediataitoviikon jälkeen olen taas monta ajatustenvaihtoa rikkaampi ja hetket lasten ja nuorten parissa ovat paitsi opettavaisia myös hauskoja. Eivätkä ne vanhemmatkaan hullumpia ole. Ihan samanlaisia kuin itsekin olen vanhempana; välillä epävarma omasta vanhemmuudesta, mutta pohjalla kuitenkin halu taata lapselle hyvä elämä.

Haluan rohkaista mahdollisimman montaa aikuista tarttumaan tilaisuuteen ja ryhtymään mediataitokummiksi. Ei tarvitse olla netti- tai mikään muukaan guru. Riittää, kun on kiinnostunut lapsista, mediasta, ihmisistä ja elämästä yleensä. Kaiken muun oppii ja tässä hommassa on mahdollisuus oppia paljon. Samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon, että lapsemme pärjäävät nyt ja tulevaisuudessa. Myös median maailmassa.


Marianna Halonen

Kirjoittaja työskentelee ohjelmapäällikkönä Microsoftilla ja on toiminut vapaaehtoisena mediataitokummina noin viiden vuoden ajan.

Lue lisää mediataitokummitoiminnasta!

Lasten kuvat seksuaalisena viihteenä – ymmärtämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä?

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella alle 18-vuotiaalla lapsella on oikeus kasvuun ja kehittymiseen ilman seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston kokemuksia. Näistä perustavanlaatuisista oikeuksista huolimatta maailmassa on suuri määrä lapsia, jotka joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Internet on tuonut uusia muotoja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja haasteita sen ennaltaehkäisyyn. Kontaktin muodostaminen ja yhteydenpito sekä lapsen oikeuksia loukkaavan kuvamateriaalin kuluttaminen on aiempaa helpompaa.

Lasten hyväksikäyttö sekä sen yhteydessä otettujen kuvien tuottaminen ja kuluttaminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Kuvia on netissä suuri määrä, ja niiden ympärillä liikkuvat isot rahasummat.

Hyväksikäyttökuvissa on kyse todellisiin lapsiin kohdistetuista seksuaalisista teoista. Tällaisia kuvia ei olisi netissä ilman, että joku jossain päin maailmaa olisi syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Kuvia ei myöskään olisi nykyisessä määrin ilman niitä kuluttavia henkilöitä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina vakava uhka sen kohteeksi joutuvan lapsen kehitykselle ja myöhemmälle elämälle. Se altistaa monenlaisille kielteisille seuraamuksille välittömästi ja myöhemmin elämässä. Hyväksikäytön vaikutukset riippuvat osaltaan kunkin lapsen yksilöllisestä elämänkulusta ja ominaisuuksista sekä saatavilla olevasta tuesta.

Hyväksikäytön tallentaminen vaikeuttaa tapahtuman käsittelyä ja siitä toipumista. Netissä tapahtuvan jakamisen ja levittämisen myötä kuvien myöhempää käyttöä ei pysty kontrolloimaan. Hyväksikäytetylle lapselle se tarkoittaa yhä uudelleen toistuvaa hyväksikäyttöä. Kuviin tulisikin suhtautua niissä näkyvien lasten hätähuutona.

Kaikille hyväksikäytön yhteydessä otettujen lasten kuvien todellinen luonne ei välity. Kuvat saatetaan rinnastaa muuhun netissä olevaan seksuaaliseen aineistoon, ja niitä voidaan käyttää omien mielihalujen toteuttamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen. Taustalla voi olla puutteellinen ymmärrys, ajattelemattomuus tai välinpitämättömyys. Joidenkin kohdalla nettiympäristö voi vaikuttaa siihen, ettei kuvissa näkyviä lapsia mielletä todellisiksi, vaan he näyttäytyvät epätodellisina ”virtuaalilapsina”.

Jokaisella ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan. Jokaisella on myös mahdollisuus säädellä omaa toimintaansa. Yksittäisen ihmisen liikkumavapaus oman elämän suhteen on varsin laaja. Omalla toiminnalla ei kuitenkaan saa loukata muiden ihmisten oikeuksia. Silloin kun oman käyttäytymisen tueksi tarvitaan apua, on sitä vastuullista hakea. Ennaltaehkäiseviä palveluita tulee myös olla saatavilla.

Suomen lain mukaan laittomaksi luokiteltavaa aineistoa on alle 18-vuotiasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla esittävä kuvamateriaali. Tällaisen aineiston valmistaminen ja levittäminen ovat rangaistavia tekoja. Myös alle 18-vuotiasta lasta esittävän kuvan tai kuvatallenteen oikeudeton hallussapito, tai tällaiseen materiaaliin käsiksi pääsyn hankkiminen joko maksua vastaan tai muutoin niin, että kuvamateriaali on käytettävissä tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista, on laitonta. Laitonta on myös seurata järjestettyä esitystä, jossa alle 18-vuotias henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla.

Jenni Häikiö

Asiantuntija, Psykologi

Lasten suojelu digitaalisessa mediassa

Pelastakaa Lapset ry – Rädda Barnen

Pelastakaa Lapset ry:n tuottama aineisto Ota puheeksi - internet ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tarjoaa neuvoja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn ja lapsen tukemiseen mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Kalkkisäidin ja etevän teinin kokemuksia Safer Internet Forumista

Osallistuimme lokakuun puolivälissä Safer Internet Forumiin Brysselissä. Edustimme Suomea aivan tavallisen perheen roolissa ilman virallista tietoteknistä koulutusta. David osallistui kansaiväliseen nuorisoryhmään ja minä vanhemmille suunnattuihin palavereihin. Jokaisesta EU-maasta oli mukana yksi nuori ja yksi vanhempi.

Nuoret tekivät ryhmätöitä ja opettelivat kulttuurisia eroja internetin käytöstä. Facebook ja sosiaalinen media olivat monille arkipäiväisiä asioita. Keskustelu näistä sekä netin käytöstä yleensä kiinnittivät Daven huomion. Lisäksi hän huomasi, että yllättävän monelle nuorelle englannin puhuminen tuotti vaikeutta. Sanojen ääntäminen oli vaikeaa, vaikka englannin kielisen materiaalin etsiminen ja käsittely on monelle arkipäivää Internetissä. 

Keskiviikkona 16.10. me vanhemmat istuimme koko päivän salissa internet-asiantuntijoiden ja media-ammattilaisten kanssa. Kuuntelimme erilaisia luentoja ja teimme ryhmätöitä. Meidät oli jaettu noin kahdeksan hengen pyöreisiin pöytiin, joissa kävimme vilkasta keskustelua  eri maitten käytännöistä median suhteen, perheiden pelisäännöistä sekä vastuukysymyksistä.

Kenelle vastuu kuuluu, kun uusi tuote tai sivusto mainoksineen lanseerataan markkinoille? Miten perheissä suhtaudutaan uusien laitteiden, kuten tablettitietokoneen käyttöön? Aiheuttaako uuden teknologian hankinta kotona valtasuhteiden epätasapainon tai riippuvuutta? Onko muna viisaampi kuin kana? 

Monessa keskustelussa tuli ilmi,että vanhempien ja lasten tulisi yhdessä opetella tekniikan käyttöä ja yhdistää osaamisensa: vanhemmat ymmärtävät maailman vaarallisuuden ja ovat tärkeässä roolissa neuvoessaan sekä opastaessaan lasta arjessa ja nettimaailmassa. Sosiaalisten suhteiden opettelu lähtee jo kotoa, samoin kohteliaat käytöstavat.  Lapset ovat nopeita oppijoita ja oivaltavat  teknisiä asioita,  mutta heillä ei ole itsesuojeluvaistoa, joka ohjaisi heitä välttämään houkutuksia, joita netin mainokset tarjoavat.  Nettimaailma on yhtä todellinen kuin ympäröivä maailmakin. Tätä pitäisi lapsille painottaa. Emme saa kaikkea tietoa takaisin, jos teemme tai toteutamme jonkin päähänsattuman (esim. lasten kylpykuvat) ja laitamme sen nettiin.

Anonymiteetti eli nimettömyys tuntui hiertävän myös keskusteluissa: osa oli sitä vastaan ja osa sen puolesta. Nimettömyys takaa joissakin tilanteissa avun saannin mutta mahdollistaa myös kiusanteon. Miten voimme toimia erilaista nettikiusaamista ja muuta häirintää vastaan? Ryhmätyöpaneeleissa sekä keskustelutilaisuuksissaa kerrottiin erilaisista auttavista puhelimista sekä nettipalveluista, joita Euroopan maissa on käytössä. Näiden linjojen kautta eri ikäiset ihmiset saavat neuvoja sekä tukea kohtaamaansa häirintään. Suomessa vastaavaa apua tarjoavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Pelastakaa Lapset.

Tavallisena äitinä uskalsin sanoa ääneen, mitä ajattelen. Arki, jota elämme, on täynnä houkutuksia. Mainokset sysäävät meille jatkuvasti uusinta uutta. En silti ole huono vanhempi, jos en osta teinilleni viimeisintä teknologiaa enkä omista uusinta älypuhelinta. En ole taitava tekniikassa, joten teinini pitää minua kalkkiksena. Uskallan ottaa tietokoneen pois määräajoiksi ja rajoittaa netin käyttöä kotona. Teini joutuu ansaitsemaan nettitikun käyttöaikaa kotitöillä, muuten illat menisivät tietokoneen ruutua tuijottaen.

Kaiken asiatiedon ja keskustelun jälkeen olo oli hyvin hämmentynyt. Miten voin olla rakentava vanhempi teinin kanssa, jotta uusi teknologia voisi tuoda sitä hyvää ja hienoa, mitä markkinavoimat meille tarjoavat? Vanhempana minun pitää olla avoin uusille tuulille sekä kiinnostunut lapseni tekemisistä netissä kuin arkisina päivinäkin. Nuori kyllä kertoo mielellään kuulumisiaan, jos olen valmis kuuntelemaan ja aidosti läsnä tässä hetkessä. Hän myös opettaa mielellään kalkkis-äidille netistä asioita, jos olen aidosti halukas kehittämään osaamistani  netin tai tekniikan suhteen.

Näin joulun alla tablettitietokone tai hieno älypuhelin olisi mahtava lahja koko perheelle. Taidan kuitenkin siirtää hankintoja toistaiseksi, koska nämä laitteet eivät tee meidän perheen arjesta sen kummempaa. Perustietokone olkoon se arkivehje, jota voimme käyttää ja päivittää. Siitäkin huolimatta, että saan kantaa kalkkis-äidin logoa teinini silmissä, kunnes hän itsenäistyy maailmalle.

Helena Sholberg
David Sholberg

Mitä yritykset voivat tehdä - ja mitä eivät

Internetissä lapsille palveluja tarjoavat yritykset kuulivat runsaasti toiveita, odotuksia, vaatimuksia ja jopa syytöksiä Safer Internet Forumissa. Järjestöjen, tutkijoiden ja yritysten vuosittainen kokoontuminen järjestettiin Brysselissä lokakuussa 2013.

Netti ei aina ole kiva paikka. Yritysten syyttäminen on helppoa, mutta johtaako se mihinkään?

Otetaan esimerkiksi kiusaaminen. On päivänselvää, että se aiheuttaa suurta surua. Sanat satuttavat fyysisiä toimia enemmän. Kun juuri sanat kuitenkin ovat yleisin tapa viestiä netissä, miten palveluntarjoajat voisivat estää kiusaamisen kokonaan? Yritykset voivat rakentaa järjestelmiä kiusaajien kiinniottamiseen ja uhrien auttamiseen. Ne eivät kuitenkaan voi kokonaan kitkeä kiusaamista - eivät ainakaan yksin.

Tämän takia tarvitaan yhteistyötä. Koulut, järjestöt ja vanhemmat tekevät loistavaa työtä valmistellessaan lapsia nettielämään. Sen sijaan että tuomitaan kaikki kaupallinen, voitaisiin opettaa lapset erottamaan hyvä palvelu huonosta ja kertoa, kuinka netissä ylipäätään tulee käyttäytyä. Jos lapset sitten nettielämässä törmäävät ongelmiin, palveluntarjoajat voivat pelastaa tilanteen turvallisuusjärjestelmiensä avulla.

Miten siis tehdään internetistä turvallisempi lapsille? Lopetetaan syyttely ja autetaan toisiamme. Täällä ollaan valmiita!

  

What can the industry do - and what it can't

A lot of expectations, wishes, demands and even blame was placed on the internet industry's shoulders in Safer Internet Forum 2013. The yearly get-together for organisations, researchers and companies took place in Brussels in October.

The internet is not always a nice place. It's easy to blame the industry, but is that the full story?

Let's take bullying as an example. There's no doubt that bullying brings great sorrow. Words often hurt more than physical actions. However, as words are the most common means of communication, how could any service provider stop bullying from happening? What the industry can do is to build systems to catch the bully and help the victim. But it can't prevent bullying from happening. At least not alone.

That's why we need to work together. Schools, organisations and parents do a great job preparing the kids to enter the online life. Instead of judging everything that's commercial, teach the kids how to tell a good service from a bad service and how to behave online in general. Then, if problems do occur in the online life, let the industry step in with their safety measures.

So, how do make the internet safer for kids? Let's drop the blame game and help each other out. We're ready.

Silja Tuulia Nielsen

Coordinator – Community and Security

watAgame / goSupermodel

Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Mediataidot ja osallisuus kehittyvät verkkosisältöjä luomalla

Välillä keskustelussa lasten ja nuorten netinkäytöstä tuntuu nousevan esiin joko pelkkiä sudenkuoppia tai kritiikittömiä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Vaikka keskustelu riskeistä onkin tärkeää, ei se saa estää näkemästä median tarjoamia mahdollisuuksia. Ne liittyvät esimerkiksi itsensä luovaan ilmaisuun, oppimiseen, kommunikaatioon ja osallisuuteen.  Näitä mahdollisuuksia pyritään nostamaan esiin meneillään olevassa verkkosisältökilpailussa.

Medialukutaito kehittyy itse tekemällä ja osallistumalla

Median ja internetin merkitys osana yhteiskuntaa ja kulttuuria kasvaa jatkuvasti. Mediataidot ovatkin laajemmin tarkasteltuna avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jolloin ne tulee käsittää jokaiselle kuuluviksi kansalaistaidoiksi. Mediakasvatuksen näkökulmasta verkkosisältöjen hyödyntäminen ja omaehtoinen tuottaminen ovat tärkeitä teemoja, sillä ne edellyttävät mediamaailmassa tarvittavaa medialukutaitoa. Tuottamalla omia mediasisältöjä voidaan oppia ymmärtämään ja kyseenalaistamaan mediaa laajemmin sekä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä.

Mielestäni mediakasvatuksessa ja mediasisältöjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöllisten taitojen kehittymisestä vaan huomiota tulee kiinnittää laajemman osallisuuden mahdollistamiseen. Lähtökohtana on, etteivät lapset ja nuoret ole vain mediakulttuurin passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita, joilla tulee olla mahdollisuudet osallistua ja olla mukana kehittämässä omaa elinympäristöään.

Vaikka mediataitojen opettamista voidaan perustella tulevaisuuden tarpeilla, ei lapsen tämän hetkisen mediasuhteen merkitystä tule aliarvioida. Mediakasvatuksessa onkin kyse kasvatuksesta mediakulttuuriin sekä mediakulttuurissa. Sen avulla voidaan pyrkiä antamaan mahdollisuudet kehitystason mukaisesti täysipainoiseen kulttuuriin osallistumiseen. Tämä voi tarkoittaa muun muassa omaehtoista ajatusten jakamista tai oman luovuuden ilmaisemista. Oletko esimerkiksi nähnyt miten luovasti videoblogeja eli vlogeja voikaan tehdä ja hyödyntää?

Kilpailu verkkosisällöistä

Digitaalisen ajan kehittyessä internet ei ole arjesta ja muusta elämästä erillinen osa, vaan se nivoutuu osaksi kulttuuria sekä yhteiskuntaa. Tämän vuoksi tulisikin käydä keskustelua laajemmin siitä, millaisen internetin haluamme ja millä keinoin varmistetaan jokaisen mahdollisuus osallistua yhdessä sen kehittämiseen.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus koordinoi Suomessa Parasta sisältöä lapsille -kilpailua.

Kilpailun tavoitteena on edistää sellaisen verkkosisällön tuottamista, joka tarjoaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle muun muassa oppimiseen ja virikkeisiin. Kilpailuun voivat lähteä mukaan esimerkiksi koululuokat, jolloin kilpailuun osallistuminen voidaan kouluissa yhdistää mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin.
Parasta sisältöä lapsille -kilpailu ei ole rajoittunut tiettyyn mediamuotoon, joten se antaa mahdollisuuden hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia luovasti.

On lisäksi hyvä muistaa, ettei mediaa tarvitse tehdä sen itsensä takia vaan sen avulla voidaan käsitellä aiheita yli oppiainerajojen.

Lisätietoa Parasta sisältöä lapsille –kilpailusta: www.bestcontentaward.eu/ 

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus