Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Kirjasto mediataitojen kenttänä

Kirjastoista löytyy tietoa ja viihdettä monenlaisiin tarpeisiin. Yleiset kirjastot ovat olleet aina portaita erilaisten kertomusten ja merkitysten maailmaan, ja mediamaailman monipuolistuessa kirjastot ovat pyrkineet ottamaan asiakkaidensa uudet tavat ja käytännöt haltuun monin eri tavoin. Tämä on näkynyt kirjastoaineistojen monipuolistumisena, tieto- ja viestintätekniikan tulona kirjastotilaan, sekä viimeisimpänä uusien mediakasvatukseen liittyvien palvelujen kehittämisenä. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuksia sekä omaehtoiseen että ohjattuun mediamaailmassa seikkailemiseen!

Lasten ja nuorten paikkana kirjasto on monipuolinen sekä nuoremmille asiakkaille että heidän vanhemmilleen. Pienimmät lapset pääsevät nauttimaan satutunneista rauhallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Satutunneilla luettavat tarinat voivat olla sekä viihdyttäviä että opastavia, mutta pienimpien kirjastonkäyttäjien kanssa muistetaan aina sopiva tarinaan eläytymisen taso - jo aivan pienimmillekin annetaan mahdollisuus heittäytyä mielikuvituksensa vietäväksi oman kehitysasteensa mukaisesti. Satutuntien yhteydessä vanhemmat saavat myös hyviä vinkkejä kivoista kirjoista, joita löytyy usein hyllystä kotiin vietäviksi heti tarinoinnin päätyttyä. Kuvakirjat ovat aina pienten lasten mieleen, ja monimediaiseksi voi heittäytyä vaikka kuuntelukirjan kanssa.

Eskari-ikäisillä on jo vakiintuneita mediankäytön tapoja, ja osa valitsee päättäväisesti itse omat suosikkiaineistonsa. Jos esikoululaiselle on hankittu jo oma kirjastokortti, pääsee hän myös monessa kirjastossa käyttämään internetiin kytkettyä tietokonetta. Useimmiten kirjaston tietokoneet on sijoitettu siten, että kirjaston henkilökunta pystyy valvomaan sekä koneella vietettyä aikaa että tarvittaessa lasten ja nuortenkin käyttämiä sisältöjä. Kirjastossa ei juurikaan suodateta tai estetä verkon erilaisia palveluita tai sivustoja, korkeintaan sijaitaan kunnan tietoteknisten yleisestojen takana. Tällä pystytään osaltaan takaamaan turvallista netinkäyttöä, mutta monien nuorten mielestä “antiikkiset” laitteet ja ikävät palomuurit internetiin päin ovat myös haitaksi kirjastossa elettävälle nettiarjelle.

Kirjasto on lapsille ja nuorille mielenkiintoinen paikka kodin ja koulun välissä. Yhtäältä rauhallinen lähikirjaston miljöö mahdollistaa läksyjen tekemisen vaikkapa kotimatkan varrella, toisaalta kirjastoon voidaan tulla pakoon kotona asetettuja netti-, chatti- tai pelirajoituksia. Kirjastot puuttuvat harvemmin muita kirjastonkäyttäjiä kunnioittavan asiakkaan toimintaan. Lasten ja nuorten vanhemmat saattavat joskus tiedustella tutulta kirjastohenkilökunnalta omien lastensa puuhien perään, mutta salaliittoteorioita hyssyttelevistä ja kieltävistä kirjastonsedistä ja -tädeistä on nykyään vaikea rakentaa. Jos noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, on kirjasto hyvin vapaa ympäristö omassa mediamaailmassa toimimiseen.

Kirjaston rooli mediataitojen tukijana on hyvin erityinen muihin toimijoihin nähden. Kirjaston asiakkaita ovat tunnetusti “kaikki” kansalaiset vauvasta vanhuksiin, ja myös mediataitojen osalta kirjasto huomioi monet käyttäjäryhmät ja ikäluokat. Esimerkiksi tietoyhteiskuntataitojen opastamisessa kirjasto on kunnostautunut senioreille tarjottavissa palveluissa, ja aikuisväestölle suunnattua mediataitoihin ja mediakasvatukseen liittyvää toimintaa tuotetaan lisääntyvissä määrin. Kaunokirjallisuuden puitteissa järjestetään lukupiirejä ja kirjailijavierailuja. Musiikkikirjastot vastaavat digitaalisen musiikinjakelun haasteisiin kuuntelupiireillä, järjestämällä keikkoja ja tutustuttamalla asiakkaitaan erilaisiin uusiin teknologioihin. Nuorille ja miksei aikuisillekin järjestetään digitaalisiin peleihin liittyviä turnauksia ja tapahtumia. Kirjastoissa kirjoitetaan, valokuvataan ja tehdään musiikkia.

Monet kirjaston nykyään tuottamista palveluista voidaan liittää kirjaston lakisääteiseen tehtävään tarjota kansalaisille sivistys- ja kulttuuripalveluja yhdenvertaisesti. Taustalla on pyrkimys tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mediayhteiskunnassa, jossa merkityksiä muodostetaan yhä monipuolisempia viestinnän muotoja ja sisältöjä käyttäen kirjasto on kehittämässä paikkaansa ja tehtäväänsä uusiin mediataitoihin perustuen. Mediakasvatus nähdään kirjastoissa tavoitteellisena toimintana, jolla halutaan tarjota kaikille kansalaisille tietoja ja taitoja nykymaailman kansalaisina toimimiseen. Siispä kirjastoon!

Mika Mustikkamäki
Tutkija, Tampereen yliopisto
Projektisuunnittelija, Suomen kirjastoseura