Vessantuunauskilpailu kannusti nuoria osallistavaan mediakasvatukseen

”Millainen olisi parempi internet?” Kysymys toimi tämän vuoden Mediataitoviikolla järjestetyn Tuunaa vessa! -kilpailun aiheena.  Kilpailussa oli omat sarjat alle 13-vuotiaille ja 13–18-vuotiaille. Kilpailuun osallistui kouluja ja nuorisotaloja - kirjastostakin saimme yhden osallistujan. Yhteensä kilpailuun osallistui noin 30 ryhmää. Oli hienoa huomata, miten innokkaita ja omatoimisia ryhmiä vessan tuunaukseen osallistui. Kiitos kaikille osallistujaryhmille! Vaikka osallistujia ei tämän enempää ollut, sai kilpailu kuitenkin positiivista palautetta. Tällainen kilpailu, lapset ja nuoret osallistava, toiminnallinen ja laaja aiheeltaan, lienee siis hyvä, vaikka sitä ei juuri samanlaisena joka vuosi järjestettäisikään.

Koordinoin kilpailua, joten järjestin muun muassa esiraadin kokouksen ja myöhemmin varsinaisen tuomariston kokouksen. Esiraadissa kummastakin sarjasta valittiin viisi työtä varsinaisen tuomariston arvioitaviksi. Varsinaiselle tuomaristolle laadin yksityiskohtaisemman pisteytyslomakkeen, jonka pohjalta he arvioivat töitä. Tämän jälkeen tein koonnin arvioinneista ja tuomaristo kokoontui vielä käymään kilpailutöitä läpi, keskustelemaan ja päättämään kilpailutöiden järjestyksen.

Aihetta kilpailuun osallistuneet ryhmät olivat lähestyneet monista näkökulmista ja saimme hienoja kilpailutöitä. Mitä parannettavaa netissä on? Entä millä tavoin näihin voisi vaikuttaa? Parhaimmillaan tuunattu vessa sai kävijän pohtimaan omaa toimintaansa netissä ja sitä, voisiko itse tehdä jotain, tai erityisesti, mitä voisi tehdä, jotta netti olisi mukavampi paikka. Kilpailussa pärjänneet vessat eivät siis vain näyttäneet hienoilta, vaan niistä välittyi sanoma, joka puhutteli. Monissa kilpailutöissä internetissä kehitettävät asiat osattiin ottaa esille, mikä sekin on jo hyvä alku. Ratkaisujen näkeminen onkin sitten haastavampaa, joskin toivottavaa, koska muutokseen ei riitä vain luettelo epäkohdista.

Erilaista näkökulmaa toivat kilpailutyöt, jotka lähestyivät aihetta positiivisen kautta. Teemana yllättävän monessa työssä esille nousi kiusaaminen. Onko nykyisessä internetissä paljon kiusaamista? Ainakin kiusaaminen satuttaa paljon, määrästä riippumatta. Vaikka netissä kiusaaminen olisi helppoa, pidetään huoli siitä, ettei kukaan kiusaa ketään. Eihän asioita tehdä vain siksi, että ne ovat helppoja? Netin paremmaksi tekeminen ei ehkä tunnu helpolta, mutta kun jokainen tekee osansa paremman netin puolesta, tulee siitä aina vähän parempi. Jos jonkin asian pystyy tekemään huonommaksi, pystyy sen kai tekemään myös paremmaksi!

Samoin kuin netin paremmaksi tekemiseen tarvitaan jokaista, myös Tuunaa vessa! -kilpailun järjestäminen on ollut usean tahon yhteistyön tulosta. Suuret kiitokset yhteistyöorganisaatioille!

Vessakisan voittajatöihin pääsee tutustumaan osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa. 

Onnittelut voittajille ja hyvää kevättä!                                                                                                                                                                                 

Laura Kivenmäki

Kirjoittaja työskenteli korkeakouluharjoittelijana Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa

Kooste vuoden 2014 Mediataitoviikosta

Järjestyksessään toinen Mediataitoviikko on nyt vietetty. Tänä vuonna Mediataitoviikko näkyi erityisesti sosiaalisessa mediassa, mikä sopikin erinomaisesti tämän vuoden Mediataitoviikon teemaan.


Yhdessä parempi Internet

Mediataitoviikkoa oli tänä vuonna suunnittelemassa ja toteuttamassa 40 yhteistyökumppania ja viettämässä uskomattomat 1400 koulua, kirjastoa ja muuta organisaatiota.

Mediataitoviikon yhteistyökumppanit toteuttivat itsenäisesti monipuolisia tempauksia, testejä, videoita ja kilpailuita, joista voimme tässä yhteydessä mainita vain muutaman. Löydät lisää yhteistyökumppaneidemme toimintoja Mediataitoviikon Facebook-sivulta.

• goSupermodel järjesti aiheesta teemakeskustelun ja testin käyttäjilleen.

• Kirjastokaista julkaisi videon nuorten ja vanhempien netinkäytöstä.

• MTV:n kanavilla keskusteltiin verkkomedioiden käytöstä, ikärajoista ja pelaamisesta.
• Väestöliitto järjesti verkkoluennon varhaislapsuuden mediasuhteista.

Myös paikallisella tasolla järjestettiin useita hienoja tapahtumia, mm.

• Etelä-Kymenlaakson kirjastot jakoivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mediataitaja-tunnustuksen.
• Tornion nuorisopalvelut järjesti mm. valokuvauskilpailun ja laati some-aakkoset.

Kuvaamisjuliste toi näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa

Vaikka tänä vuonna Mediataitoviikon näkyvyys televisiossa jäi vähäiseksi, oli viikon teema esillä radion ja lehtien lisäksi esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Turun julkisessa liikenteessä. Common Sense Medialta lainattu Otin kuvan kaverista ja haluun laittaa sen nettiin. Mitäs nyt? -juliste oli epäilemättä Mediataitoviikon onnistunein yksittäinen viesti. Julistetta jaettiin sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja! Julistetta kommentoitiin vilkkaasti Facebookin lisäksi Twitterissä ja Instagramissa. Kiitos julisteen viraaliudesta kuuluu yksittäisten jakajien lisäksi erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, jonka Facebook-sivun kautta julistetta jaettiin noin 2500 kertaa.

Mun nuoruudessa oli vaan irc-galleria, mutta nykyään pitää olla monimediamestari jo ala-asteella. #mediataitoviikko pic.twitter.com/DU3POnLXf0
— Nonna Tähtinen (@NonnaMaria_Tee) February 9, 2014

Kommentti jättää jäljen

Mediataitoviikko oli mukana tukemassa bloggaajien syksyllä käynnistämää Kommentti jättää jäljen -kampanjaa lahjoittamalla blogaajille kampanjasivuston. Kampanjan tavoitteet olivat Mediataitoviikon teeman kanssa yhteneväiset, joten sen tukeminen oli luonteva osa tämän vuoden toimintaa. Kampanja sai hyvin näkyvyyttää blogaajien keskuudessa. Tutustu kampanjan blogeihin ja vlogeihin ja käy jättämässä oma jälkesi blogien kommenttialueille.

Mitä ensi vuonna?

Kokonaisuudessaan Mediataitoviikko tavoitti satoja tuhansia suomalaisia ja herätti paljon keskustelua. Haluamme, että tämä hyvä keskustelu jatkuu vilkaana läpi vuoden! Toivomme myös, että vastaat palautekyselyymme ja kerrot, millaista Mediataitoviikkoa haluaisit viettää ensi vuonna.

Kiitos tästä mahtavasta Mediataitoviikosta!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö
#mediataitoviikko
#jätäjälki

”Mun äiti on koukussa suklaaseen, Facebookiin ja kännykkään”

Näin kertoi ekaluokkalainen tyttö koulunsa Mediataitoviikon tapahtumassa, jonne koulu oli kutsunut myös minut mediataitokummin. Päivän aikana sain vierailla kaikilla alakoulun luokilla 1-6 ja jutella lasten kanssa sekä heidän omaan että vanhempiensa median käyttöön liittyvistä asioista. Lapset tuntevat netinkäytön pelisäännöt vuosi vuodelta paremmin. Kuvien jakamiseen liittyvät lupa-asiat ovat jo pienimpienkin tiedossa. Jokainen tietää, että ilkeä kommentointi netissä loukkaa ja satuttaa. Facebookin ikärajakin tuntuu olevan useimpien tiedossa, vaikka siellä yhä nuoremmat ovatkin, ja yksityisyysasetukset osataan määritellä.

Vaikka lapsilla ja nuorilla on tietoa ja osaamista monilta median osa-alueilta, yksi asia kuitenkin pistää silmään näin mediataitokummin näkökulmasta. Ymmärrys oman toiminnan seurauksista ja netin hallitsemattomuudesta puuttuu. Lapset ja nuoret eivät käsitä, että heidän ’läpällä’ heittämällään jutulla voi olla laajat ja kauaskantoiset seuraukset. He eivät ymmärrä, että netti ei ole sama kuin heidän Facebook-kaveripiirinsä, vaan paljon paljon laajempi. He eivät myöskään ymmärrä, että kukaan ei voi hallita nettiä. Näiden asioiden ymmärtämiseen lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia. Vanhempia, opettajia, mediataitokummeja, meitä kaikkia.

Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia myös esikuviksi ja nimenomaan hyviksi sellaisiksi. Mediataitoviikon aikana monen lapsen suusta kuuli kommentin omien vanhempien jatkuvasta ’dataamisesta’ tai kännykän näpräämisestä. Nämä huomiot herättivät myös paljon keskustelua vanhempainillassa, jonne oli kokoontunut noin sata vanhempaa keskustelemaan lapsiin ja mediankäyttöön liittyvistä asioista. Osallistujamäärästä ja keskustelun vilkkaudesta päätellen mediataitokummille on käyttöä myös vanhempainilloissa.

Itse näen mediataitokummina tärkeimmäksi tehtäväkseni vanhempainilloissa herättää keskustelua ja kiinnostusta lasten median käyttöä kohtaan. Haluan myös herätellä vanhempia tarkastelemaan omaa median käyttöään ja sitä, millaisena mediaesikuvana itse lapsilleen ovat. Nämä asiat tuntuivat koskettavan useita vanhempia ja taisipa jokunen kännykkä livahtaa taskuun keskustelun aikana.

Tämän vuoden Mediataitoviikon jälkeen olen taas monta ajatustenvaihtoa rikkaampi ja hetket lasten ja nuorten parissa ovat paitsi opettavaisia myös hauskoja. Eivätkä ne vanhemmatkaan hullumpia ole. Ihan samanlaisia kuin itsekin olen vanhempana; välillä epävarma omasta vanhemmuudesta, mutta pohjalla kuitenkin halu taata lapselle hyvä elämä.

Haluan rohkaista mahdollisimman montaa aikuista tarttumaan tilaisuuteen ja ryhtymään mediataitokummiksi. Ei tarvitse olla netti- tai mikään muukaan guru. Riittää, kun on kiinnostunut lapsista, mediasta, ihmisistä ja elämästä yleensä. Kaiken muun oppii ja tässä hommassa on mahdollisuus oppia paljon. Samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon, että lapsemme pärjäävät nyt ja tulevaisuudessa. Myös median maailmassa.


Marianna Halonen

Kirjoittaja työskentelee ohjelmapäällikkönä Microsoftilla ja on toiminut vapaaehtoisena mediataitokummina noin viiden vuoden ajan.

Lue lisää mediataitokummitoiminnasta!

Kalkkisäidin ja etevän teinin kokemuksia Safer Internet Forumista

Osallistuimme lokakuun puolivälissä Safer Internet Forumiin Brysselissä. Edustimme Suomea aivan tavallisen perheen roolissa ilman virallista tietoteknistä koulutusta. David osallistui kansaiväliseen nuorisoryhmään ja minä vanhemmille suunnattuihin palavereihin. Jokaisesta EU-maasta oli mukana yksi nuori ja yksi vanhempi.

Nuoret tekivät ryhmätöitä ja opettelivat kulttuurisia eroja internetin käytöstä. Facebook ja sosiaalinen media olivat monille arkipäiväisiä asioita. Keskustelu näistä sekä netin käytöstä yleensä kiinnittivät Daven huomion. Lisäksi hän huomasi, että yllättävän monelle nuorelle englannin puhuminen tuotti vaikeutta. Sanojen ääntäminen oli vaikeaa, vaikka englannin kielisen materiaalin etsiminen ja käsittely on monelle arkipäivää Internetissä. 

Keskiviikkona 16.10. me vanhemmat istuimme koko päivän salissa internet-asiantuntijoiden ja media-ammattilaisten kanssa. Kuuntelimme erilaisia luentoja ja teimme ryhmätöitä. Meidät oli jaettu noin kahdeksan hengen pyöreisiin pöytiin, joissa kävimme vilkasta keskustelua  eri maitten käytännöistä median suhteen, perheiden pelisäännöistä sekä vastuukysymyksistä.

Kenelle vastuu kuuluu, kun uusi tuote tai sivusto mainoksineen lanseerataan markkinoille? Miten perheissä suhtaudutaan uusien laitteiden, kuten tablettitietokoneen käyttöön? Aiheuttaako uuden teknologian hankinta kotona valtasuhteiden epätasapainon tai riippuvuutta? Onko muna viisaampi kuin kana? 

Monessa keskustelussa tuli ilmi,että vanhempien ja lasten tulisi yhdessä opetella tekniikan käyttöä ja yhdistää osaamisensa: vanhemmat ymmärtävät maailman vaarallisuuden ja ovat tärkeässä roolissa neuvoessaan sekä opastaessaan lasta arjessa ja nettimaailmassa. Sosiaalisten suhteiden opettelu lähtee jo kotoa, samoin kohteliaat käytöstavat.  Lapset ovat nopeita oppijoita ja oivaltavat  teknisiä asioita,  mutta heillä ei ole itsesuojeluvaistoa, joka ohjaisi heitä välttämään houkutuksia, joita netin mainokset tarjoavat.  Nettimaailma on yhtä todellinen kuin ympäröivä maailmakin. Tätä pitäisi lapsille painottaa. Emme saa kaikkea tietoa takaisin, jos teemme tai toteutamme jonkin päähänsattuman (esim. lasten kylpykuvat) ja laitamme sen nettiin.

Anonymiteetti eli nimettömyys tuntui hiertävän myös keskusteluissa: osa oli sitä vastaan ja osa sen puolesta. Nimettömyys takaa joissakin tilanteissa avun saannin mutta mahdollistaa myös kiusanteon. Miten voimme toimia erilaista nettikiusaamista ja muuta häirintää vastaan? Ryhmätyöpaneeleissa sekä keskustelutilaisuuksissaa kerrottiin erilaisista auttavista puhelimista sekä nettipalveluista, joita Euroopan maissa on käytössä. Näiden linjojen kautta eri ikäiset ihmiset saavat neuvoja sekä tukea kohtaamaansa häirintään. Suomessa vastaavaa apua tarjoavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Pelastakaa Lapset.

Tavallisena äitinä uskalsin sanoa ääneen, mitä ajattelen. Arki, jota elämme, on täynnä houkutuksia. Mainokset sysäävät meille jatkuvasti uusinta uutta. En silti ole huono vanhempi, jos en osta teinilleni viimeisintä teknologiaa enkä omista uusinta älypuhelinta. En ole taitava tekniikassa, joten teinini pitää minua kalkkiksena. Uskallan ottaa tietokoneen pois määräajoiksi ja rajoittaa netin käyttöä kotona. Teini joutuu ansaitsemaan nettitikun käyttöaikaa kotitöillä, muuten illat menisivät tietokoneen ruutua tuijottaen.

Kaiken asiatiedon ja keskustelun jälkeen olo oli hyvin hämmentynyt. Miten voin olla rakentava vanhempi teinin kanssa, jotta uusi teknologia voisi tuoda sitä hyvää ja hienoa, mitä markkinavoimat meille tarjoavat? Vanhempana minun pitää olla avoin uusille tuulille sekä kiinnostunut lapseni tekemisistä netissä kuin arkisina päivinäkin. Nuori kyllä kertoo mielellään kuulumisiaan, jos olen valmis kuuntelemaan ja aidosti läsnä tässä hetkessä. Hän myös opettaa mielellään kalkkis-äidille netistä asioita, jos olen aidosti halukas kehittämään osaamistani  netin tai tekniikan suhteen.

Näin joulun alla tablettitietokone tai hieno älypuhelin olisi mahtava lahja koko perheelle. Taidan kuitenkin siirtää hankintoja toistaiseksi, koska nämä laitteet eivät tee meidän perheen arjesta sen kummempaa. Perustietokone olkoon se arkivehje, jota voimme käyttää ja päivittää. Siitäkin huolimatta, että saan kantaa kalkkis-äidin logoa teinini silmissä, kunnes hän itsenäistyy maailmalle.

Helena Sholberg
David Sholberg

Mitä yritykset voivat tehdä - ja mitä eivät

Internetissä lapsille palveluja tarjoavat yritykset kuulivat runsaasti toiveita, odotuksia, vaatimuksia ja jopa syytöksiä Safer Internet Forumissa. Järjestöjen, tutkijoiden ja yritysten vuosittainen kokoontuminen järjestettiin Brysselissä lokakuussa 2013.

Netti ei aina ole kiva paikka. Yritysten syyttäminen on helppoa, mutta johtaako se mihinkään?

Otetaan esimerkiksi kiusaaminen. On päivänselvää, että se aiheuttaa suurta surua. Sanat satuttavat fyysisiä toimia enemmän. Kun juuri sanat kuitenkin ovat yleisin tapa viestiä netissä, miten palveluntarjoajat voisivat estää kiusaamisen kokonaan? Yritykset voivat rakentaa järjestelmiä kiusaajien kiinniottamiseen ja uhrien auttamiseen. Ne eivät kuitenkaan voi kokonaan kitkeä kiusaamista - eivät ainakaan yksin.

Tämän takia tarvitaan yhteistyötä. Koulut, järjestöt ja vanhemmat tekevät loistavaa työtä valmistellessaan lapsia nettielämään. Sen sijaan että tuomitaan kaikki kaupallinen, voitaisiin opettaa lapset erottamaan hyvä palvelu huonosta ja kertoa, kuinka netissä ylipäätään tulee käyttäytyä. Jos lapset sitten nettielämässä törmäävät ongelmiin, palveluntarjoajat voivat pelastaa tilanteen turvallisuusjärjestelmiensä avulla.

Miten siis tehdään internetistä turvallisempi lapsille? Lopetetaan syyttely ja autetaan toisiamme. Täällä ollaan valmiita!

  

What can the industry do - and what it can't

A lot of expectations, wishes, demands and even blame was placed on the internet industry's shoulders in Safer Internet Forum 2013. The yearly get-together for organisations, researchers and companies took place in Brussels in October.

The internet is not always a nice place. It's easy to blame the industry, but is that the full story?

Let's take bullying as an example. There's no doubt that bullying brings great sorrow. Words often hurt more than physical actions. However, as words are the most common means of communication, how could any service provider stop bullying from happening? What the industry can do is to build systems to catch the bully and help the victim. But it can't prevent bullying from happening. At least not alone.

That's why we need to work together. Schools, organisations and parents do a great job preparing the kids to enter the online life. Instead of judging everything that's commercial, teach the kids how to tell a good service from a bad service and how to behave online in general. Then, if problems do occur in the online life, let the industry step in with their safety measures.

So, how do make the internet safer for kids? Let's drop the blame game and help each other out. We're ready.

Silja Tuulia Nielsen

Coordinator – Community and Security

watAgame / goSupermodel

Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Nuorten netinkäyttö palveluntarjoajan silmin

Sosiaalinen media on viime vuosien aikana tullut rytinällä Suomeen Facebookin myötä. Seitsemän vuotta sitten sosiaalista mediaa käyttivät Suomessa lähinnä nuoret, jopa jo ennen itse ”sosiaalinen media” -termin syntyä. Kun nuoret notkuivat IRC-Galleriassa, vanhemmilla oli suuri hätä: miksi nuori istuu niin paljon koneella? Mitä se siellä tekee? Sen täytyy olla yksinäinen ja varmaan joutunut ongelmiinkin.

Sosiaalisen median rantautuminen Suomeen 

Vuoden 2007 jälkeen sosiaalisesta mediasta on tullut Facebookin avulla arkipäivää myös monille vanhemmille. Isolla osalla vanhemmista on nyt omakohtainen kosketus internetin sosiaaliseen puoleen. Ai tätähän se meidän lapsi silloin teki: jutteli kavereiden kanssa, jakoi elämäänsä kuuluvia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin herättää uusia kysymyksiä: miten nuori pärjää sosiaalisessa mediassa ihan yksin, kun äiti tai isä ei ole koko ajan paikalla nuoren hengatessa netissä?

Olen ollut mukana IRC-Gallerian toiminnassa jo yli 12 vuotta – lähestulkoon siitä asti, kun palvelu perustettiin joulukuussa 2000. Sinä aikana on tullut nähtyä paljon: niin nuorten kuin vanhempienkin netinkäytön yleistyminen, miten vanhemmat reagoivat siihen ja miten paljon iloa, uusia ystäviä ja harrastuksia nuoret ovat netistä löytäneet. IRC-Gallerian ylläpitoon tulee silloin tällöin yhteydenottoja myös vanhemmilta ja kasvatusalan ammattilaisilta. Meiltä kysytään, voisiko nuoren käyttäjätunnuksen sulkea, koska nuori on kotiarestissa. Kysytään, voisiko vanhempi saada luvan tehdä IRC-Galleriaan oman ”vakoilijatunnuksen” nähdäkseen mitä nuori siellä puuhaa. Ja aina joskus kysytään vihaisena myös sitä, missä on meidän kasvattajanvastuumme.

Saako äiti kytätä netissä?

Vanhemmilla on oikeus pyytää lapsensa tunnuksen poistoa IRC-Galleriasta, jos lapsi on alle 15-vuotias eikä näin ollen ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Vakoilijatunnuksia vanhemmat eivät voi tehdä: IRC-Galleriassa pitää olla joko omalla kuvallaan, tai sitten ei ollenkaan. Nuorten netinkäyttöön tutustuu parhaiten kysymällä nuorelta itseltään ja pyytämällä ihan reilusti opastusta ja kyselemällä positiivisessa hengessä, mitä nettipalveluita nuori käyttää ja miten niitä käytetään. Ja mitä siihen kasvattajanvastuuseen tulee: palveluntarjoaja voi tehdä paljon käyttäjiensä hyvinvoinnin eteen, mutta kasvattajan leimaa palvelulle ei voi, eikä kannata, antaa.

Me IRC-Galleriassa teemme paljon työtä sen eteen, jotta nuoret ymmärtäisivät netin ja sosiaalisen median hyödyt ja riskit. Palvelussa on selkeät säännöt, jotka kertovat niin käyttäjille kuin kasvattajillekin, miten palvelussa saa toimia ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen noudattamista valvotaan, ja niiden rikkomisesta voi seurata huomautus, käyttäjätunnuksen väliaikainen jäähdyttäminen tai joissakin tapauksissa jopa poistaminen.

IRC-Gallerian Tietoa-osiosta löytyy myös erillinen, vanhemmille sekä kasvattajille tarkoitettu osuus. Sinne on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita palvelun ylläpidolta kysytään. Sääntöihin ja Vanhemmille-osioon tutustuminen raottaa netinkäytön salojen verhoa ja kertoo, mistä IRC-Galleriassa on kyse.

IRC-Galleriasta löytyy myös useita yhteiskunnallisia, nuorisolle suunnattuja toimijoita, kuten Elämä on parasta huumetta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Verkkoterkkarit ja virtuaalinen nuorisotalo Netari. Me teemme omalta osaltamme parhaamme, jotta nuoret voisivat hyvin.

Media tuo elämään lisää sisältöä – ja huoltajille lisää työtä

Pelkästään IRC-Galleriassa käy viikoittain noin 200 000 eri ihmistä. Se on suunnilleen saman verran kuin Tampereella on asukkaita. Siinä missä nuori voi ajautua ongelmiin kotikaupungissaan, voi sama tapahtua myös netissä, etenkin jos nuorella ei ole tarvittavia mediataitoja.

Liikennekasvatuksen sekä terveys- ja seksuaalikasvatuksen tavoin mediakasvatus on nykymaailmassa tärkeää, koska internet ja media ovat yhä keskeisemmässä roolissa elämässä. Mediataitojen osalta lapsi ja nuori tarvitsee kasvattajan apua ja tukea kehittyäkseen oikeaan suuntaan.

Vanhemmat näkevät sosiaalisessa mediassa erilaisen maailman kuin nuoret. Aikuisten Facebook-kavereissa on oman ikäluokan ystäviä erilaisten ongelmien kanssa, kuin mitä nuorten ystäväpiireissä on. Vanhemmat eivät näe sitä, miten koulukiusaaminen jatkuu verkossa, tai sitä, miten suuri ryhmän paine nuorilla on myös netissä. Nuorten ongelmat sosiaalisessa mediassa ovat siis pitkälti samoja kuin koulun pihallakin. Se maailma saattaa olla paikoin karu, ja netissä se tuntuu vielä karummalta, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä jää jälki.

Helpoksi ratkaisuksi voisi ajatella sitä, ettei päästä nuorta sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Kuitenkin sosiaalisen palvelun ulkopuolelle sulkeminen voi aiheuttaa nuorelle vakavampia ongelmia kuin siellä oleminen. Sosiaalinen media on osa jokapäiväistä elämää, eikä niinkään mikään irrallinen palikka. Jos nuori vanhempien painostuksesta jää siitä pois, nuori saatetaan jättää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle myös koulun pihalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media on nuorille yksi kommunikaation väline siinä missä puhelut, tekstiviestit ja kasvokkain kohtaaminen. Jos muut ystäväpiirissä kommunikoivat netin kautta, nuori saattaa pudota kärryiltä kaverisuhteissaan.

Mediakasvatus on osa arkea

Sosiaalinen media on parhaimmillaan ihana ja iloinen asia, joka tuo elämään paljon rikkautta. Palveluntarjoajana näemme päivittäin erilaisia nuoria erilaisilla mediataidoilla varustettuna. Monet osaavat toimia netissä upeasti, mutta monilla on vielä selvästi mediataidot pitkälti oppimatta.

Kouluissa on onneksi viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä mediakasvatuksen saralla, ja tilanne on jo paljon parempi kuin esimerkiksi IRC-Gallerian aloittaessa toimintansa vuonna 2000. Vanhemmilla on kuitenkin lastensa pääasiallisena kasvattajana tärkeä rooli siinä, että nuori osaa hyödyntää nettiä elämässään oikein, ja saa siitä irti hyötyä ja tukea ongelmien sijaan.

Huoltajat: muistakaa perehtyä myös mediakasvatukseen, jotta nettinatiivit lapsenne saavat arvoisensa kasvatuksen myös nettiasioihin.

Heini Varjonen
COO, Lastensuojeluvastaava
Somia Dynamoid Oy / IRC-Galleria