Missä on omien laitteiden paikka? – BYOD-kokemuksia Liettuasta

Omien nettivälineiden käytöstä koulupäivän aikana on puhuttu viime vuosina runsaasti niin mediassa, kouluissa kuin kotonakin. Keskustelu tuntuu usein kiteytyvän siihen, saako puhelimia ja tabletteja ylipäänsä käyttää koulupäivän ja oppituntien aikana. Samaan aikaan kuitenkin osa kouluista on jo siirtymässä omat laitteet hyväksyvään BYOD –käytäntöön ja nyt myös OPS 2016 –luonnoksessa mallille näytetään vihreää valoa.

Koulujen kannalta Bring Your Own Device –käytännössä eli BYOD:ssa on kyse oppilaiden omien kannettavien välineiden, eli älypuhelimien, tablettien ja läppäreiden käytöstä osana koulupäivän aikana tapahtuvaa opetusta. BYOD–mallin omaksuva koulu siirtyy siis perinteisestä kiinteästä lähiverkkoajattelusta - jossa koulu itse hankkii ja ylläpitää päätelaitteita - tarjoamaan tietoverkon ja sisältöjä oppilaiden kirjavalle kokoelmalle erilaisia laitteita ja käyttöjärjestelmiä.

Suomessa Opetushallitus on tukenut joitakin kouluja BYOD–hankkeiden kokeiluissa ja mallia on testattu pienemmässä mittakaavassa ainakin ilmiöpohjaiseen ja ongelmaperustaiseen oppimiseen liittyvissä projekteissa. Itse pääsin tutustumaan laajasti käyttöön otettuun BYOD-malliin Liettuassa, jossa Vilnan kansainvälinen koulu on kannustanut oppilaitaan oman laitteen mukaan ottamiseen nyt muutaman vuoden ajan.

Pääasiassa monikulttuuristen lasten yksityiskoulussa malliin oli päädytty siksi, että lähes kaikilla keski- ja yläasteen oppilailla oli jo käytössään kannettava nettilaite, ja ne joka tapauksessa seuraavat lapsia kouluun, halusivat opettajat sitä tai eivät.

BYOD–käytännön pelisäännöt oli kirjattu yhdelle A4-kokoiselle lomakkeelle, ja koulun TVT-suunnittelusta vastaavan opettajan Antanas Stonkusin mukaan se on riittänyt hyvin sekä oppilaille ja henkilökunnalle että lasten huoltajille. Koulupäivän aikana oppilaat käyttävät koulun sisäistä verkkoa, josta tietyt sivustot ja pääsyt sovelluksiin on blokattu. Kuvia tai videoita ei saa ottaa muista oppilaista tai opettajista ilman lupaa, ja niiden luvatonta jakamista pidetään erittäin vakavana rikkomuksena. Oppilaat vastaavat itse laitteiden säilyttämisestä ja suojaamisesta, ja koululla on myös lainattavia laitteita niille, joilla omia ei ole mukana.

Ihanteista käytäntöihin

Mutta toimivatko nämä ytimekkäät ja teknologiamyönteiset periaatteet käytännössä? Kouluvierailulle osallistunut kansainvälinen joukkomme opetuksen, mediakasvatuksen ja lastensuojelun ammattilaisia suhtautui malliin jokseenkin kriittisesti. Useimmat yleisökysymykset koskivat mahdollisia ongelmatilanteita, sillä ajattelutapa on vielä Euroopan mittakaavassakin uusi ja vasta hakemassa muotoaan.

Erityisen kiinnostuneita ryhmässä oltiin kuulemaan huoltajien ja opettajien välisestä yhteistyöstä silloin, kun oppilas ei noudata laadittuja pelisääntöjä. Stonkusin mukaan oppilaiden ja opettajien sopeutuminen uusiin sääntöihin kesti noin puoli vuotta, jonka jälkeen ongelmatilanteita on tullut vain muutamia. Parhaana opettajan työvälineenä Stonkus pitää avointa keskustelua ja riittävää tilannetajua: oppilaiden kasvoista näkee hyvin pian, vilahtelevatko näytöllä 9GAGin tai BuzzFeedin huumorikuvat vai käytetäänkö laitetta aiheenmukaiseen tiedonhakuun ja jäsentelyyn.

Ongelmatilanteisiin on kuitenkin varauduttu, ja toistuvasta rikkomuksesta lähtee aina ilmoitus vanhemmille. Jos sääntöjä rikotaan jatkuvasti, oma laite jää koululle huilaamaan yön ajaksi tai sitä ei saa ottaa mukaan seuraavana päivänä oppitunneille. Huoltajat tavoittavat lapsensa tarvittaessa koulun kanslian kautta.

Vierailemamme koulu oli oppilasmäärältään suhteellisen pieni ja sen oppilaat eivät sosioekonomiselta taustaltaan varmaankaan vastaa perinteisen liettualaisen koulun oppilaita. Voisiko BYOD –malli siis toimia suomalaisessa keskikokoisessa peruskoulussa, jossa oppilaat tulevat hyvin erilaisista perheistä niin taloudellisessa mielessä kuin mediataitovalmiuksiakin tarkastellessa? Mitä uudenlainen ajattelutapa vaatisi opettajilta, mitä koulun TVT-infrastruktuurilta?

Missä keskustelu menee?

Opetushallituksen mukaan BYOD–malli toimii vain silloin, jos tekniset ratkaisut on mietitty huolella ja oppilaille tarjotaan mahdollisuus osallistua opetukseen itse valitsemallaan laitteella ja käyttöjärjestelmällä. Myöskään kaikkia yksityisyyden suojaan ja tietoturvaan liittyviä kysymyksiä ei ole ratkaistu. Kaatuilevat ohjelmat ja liian heikko wlan–varustus voivat syödä koko menetelmän hyödyt.

Jotkin koulut ovat panostaneet viime vuosina kattavan verkkoinfrastruktuurin rakentamiseen, kun taas BYOD–mallissa pitkät rivistöt kiinteitä päätelaitteita nähdään turhina,  sillä laitteet ovat jo olemassa oppilailla itsellään. Taloudellisia ponnisteluja vähättelemättä suurin haaste taitaa kuitenkin olla ajattelutavan ja asenteiden muutoksessa. Päästäänkö ongelmat edellä lähtevästä ajattelutavasta ongelmien ratkaisun suuntaan, jolloin eteen tulevat kysymykset ja probleemat nähdään pikemminkin haasteina esteiden sijaan? Koulujen ja myös yksittäisten opettajien voi olla hyvä varautua ottamaan osaa tähän keskusteluun ja pohtia, missä on omien laitteiden paikka koulussamme tänään ja lähitulevaisuudessa.

Julia Alajärvi

Projektikoordinaattori, KAVI  

Kirjoittaja toimii Finnish Safer Internet Centren ja Mediataitoviikon projektikoordinaattorina Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa. Vierailu Vilnan kansainväliseen kouluun oli osa Insafe -verkoston tapaamista Liettuassa 16.-18.9.2014

Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Kooste vuoden 2013 Mediataitoviikosta

Ensimmäinen Mediataitoviikko on viimein vietetty ja viimeisetkin viikkoon liittyvät kilpailut ovat päättyneet. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme matkaa kohti Mediataitoviikkoa ja kaikkea sitä mitä Mediataitoviikolla tehtiin ja mistä viikon aikana keskusteltiin.

Mediataitoviikkoa ja siihen liittyvää Mediataitokoulua rakennettiin koko viime syksy kahden yhteistyökumppaneista koostuvan työryhmän avulla. Mediataitoviikkoa käsiteltiin jo Opettaja-lehden mediakasvatuksen teemanumerossa, mutta varsinaisesti markkinointi aloitettiin täydellä teholla vasta joulukuussa, jolloin Suomen ala- ja yläasteille lähetettiin tietoa Mediataitoviikosta kirjeitse.

Perinteinen painettu kirje erottui ilmeisesti edukseen, sillä Educa-messuilla useimmat Mediataitokoulun ständillä vierailleet opettajat olivat kuulleet Mediataitoviikosta tai nähneet kirjeen mukana tulleita esitteitä.

Mediataitoviikko oli esillä myös Nuori 2013 messuilla, jossa erityisesti Tuunaa vessa! kilpailu herätti kiinnostusta.

Mediataitoviikko mediassa

Sekä Tietoturvapäivän muuttuminen Mediataitoviikoksi, että uuden Mediataitoviikon teema "Oikeudet ja velvollisuudet netissä" herättivät laajasti kiinnostusta mediassa. Esimerkiksi Huomenta Suomessa Mediataitoviikon teema oli esillä pitkin viikkoa. Mediataitoviikosta puhuttiin ohjelmassa viikon aikana ainakin viidessä eri haastattelussa.

Katso Suvi Tuomisen haastattelu klikkaamalla kuvaa (kuvakaappaus MTV3)

Radio Novan Konttorissa vietettiin Mediataitoviikkoa ja myös useilla Ylen radiokanavilla keskusteltiin esimerkiksi netiketin merkityksestä.

Mediataitoviikko näkyi hyvin myös painettujen lehtien sivuilla ja uutisseurantamme löysi aiheesta kymmeniä lehtikirjoituksia ympäri Suomea, esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi Suvi Tuomisen kirjoituksen Vieraskynä-palstallaan. Myös monissa muissa Mediataitoviikon kanssa samaan aikaan vietetyn Sanomalehtiviikon kirjoituksissa pohdittiin myös Mediataitoviikon teemoja.

Mediataitoviikon teemoja käsiteltiin sadoilla eri verkkosivuilla, koulujen blogeissa ja verkkolehdissä. Erityisen paljon keskustelua herätti Iltalehden kirjoitus oman lapsen kuvien julkaisemisesta Facebookissa.

Netiketti

Netiketti luotiin Internetin alkuaikoina ohjeiksi netinkäyttäjille. Ensimmäisissä netiketeissä huomio oli kiinnittynyt teknologian käyttöön liittyviin seikkoihin, kuten siihen, että on epäkohteliasta kirjoittaa viestejä ISOILLA kirjaimilla! Teknologian yleistyessä erilaiset netiketit ovat yhä enemmän koskeneet ihmisten välistä vuorovaikutusta. Asiallinen ja huomaavainen käytös Internetissä on vähintään yhtä tärkeää kuin asiallinen käyttäytyminen kasvottain käytävissä keskusteluissa. Netin näennäisen nimettömyyden suojissa käyttäytymissäännöt saattavat kuitenkin päästä unohtumaan ja siksi Mediataitoviikkoon osallistuvat organisaatiot päivittivät netiketin vuodelle 2013.

Nuorille Netikettiä markkinoitiin sosiaalisessa mediassa jaettavien sarjakuvien avulla ja idea oli onnistunut. Sarjakuvia ja muita Mediataitoviikon päivityksiä jaettiin, tykättiin ja kommentoitin Mediataitoviikon aikana lähes 6000 kertaa.

Mediataitoviikko kouluissa

Mediataitoviikon ensisijainen kohderyhmä olivat kuitenkin koulut ja oppilaat, joissa keskustelu netinkäytöstä ja mediasta jatkuu ympäri lukuvuoden. Mediataitoviikolla kouluissa käytiin keskustelua Netiketti-sarjakuvien lisäksi Nettielämää-videoista, joita katseltiin Mediataitoviikon aikana yhteensä lähes 10000 kertaa.




Tuunaa koulun vessa! -toimintamallia hyödynnettiin kouluissa innokkaasti, mutta vain osa kouluista osallistui itse kilpailuun. Kilpailuun on kuitenkin lähetetty kymmeniä vessojen dokumentaatioita ja voittajavessoihin pääsee tutustumaan perjantaina 15.3 osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa.

Mediataitoviikko vuonna 2014

Mediataitoviikko onnistui erinomaisesti ja siitä kiitos kuuluu oma-aloitteisille yhteistyökumppaneille!

Toivomme, että ensi vuonna muutkin kuin Mediataitoviikon yhteistyökumppanit osallistuvat Mediataitoviikkoon huomioimalla viikon teemat omassa toiminnassaan ja tekevät Mediataitoviikosta itsensä näköisen. Mallia voi ottaa esimerkiksi goSupermodel yhteisön kampanjasta "Vaihda alushousut".

Aurinkoista kevättä toivottaen!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tietoturvakoulusta Mediataitokouluksi

Tietoturvaviikko on ollut yksi tunnetuimmista teemaviikoista maamme opettajien keskuudessa. Samoin Tietoturvakoulu on ollut laajasti tunnettu laadukkaista nettiturvallisuusaiheisista opetusmateriaaleistaan. Nyt molemmat ovat tulleet tiensä päähän ja on aika opetella puhumaan Mediataitoviikosta ja Mediataitokoulusta.

Nimenvaihdokseen liittyy näkökulman muutos. Kun puhutaan taidoista turvallisuuden sijaan, lapsi nähdään aktiivisena oman mediasuhteensa rakentajana. Paras turvaominaisuus on lapsen pään sisällä, ei teknisissä suojalaitteissa tai aikuisten tiukasti määrittelemässä turvallisuudessa. Mediataitoja kartuttamalla lapsen sisäinen turvaverkko vahvistuu.

Koulun tasolla minkään muun kuin nimen ei tarvitse muuttua. Koulun niin halutessa teemaviikon sisällöt ja toiminnot voivat pysyä ennallaan. Tietoturvakoulun vanhat materiaalit ja tehtävät ovat edelleen käytettävissä. Loputkin aineistot Tietoturvakoulusta siirretään Mediataitokouluun vuoden 2012 aikana.

Nettiin liittyvät teemat tulevat olemaan jatkossakin vahva osa Mediataitokoulua ja Mediataitoviikkoa – onhan internet tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Uusi nimi antaa kuitenkin kouluille tilaa laajentaa teemaviikko kattamaan myös muita medioita kuin internetin. Siinä missä Tietoturvaviikko on kiinnittynyt eniten tietotekniikan opetukseen, Mediataitoviikko voi olla laajemmin koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen asia. Jokaisessa oppiaineessa voidaan ottaa mediaan liittyviä asioita esille oppiaineen omasta näkökulmasta, linkittyyhän media elämänkin osa-alueisiin eri tavoin. Samalle viikolle sijoittuva Sanomalehtiviikko täydentää Mediataitoviikkoa.

Mielestäni ihannetilanne olisi, jos Mediataitoviikosta muodostuisi Ravintolapäivän kaltainen ilmiö: koulut järjestäisivät omannäköistään, omaehtoista mediaan liittyvää toimintaa, jota ei ohjailla ylhäältäpäin. Te paikallisella tasolla tiedätte, millainen kampanja ja millaiset oppimistehtävät toimivat juuri teidän koulussanne. Tai itse asiassa – koulunne oppilaat tietävät. Ottakaa oppilaat mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan Mediataitoviikkoa!

Toivon kuitenkin, että koulujen mediakasvatus ei jää yhden viikon varaan. Teemaviikko on hyvä tapa nostaa mediakasvatuksen tärkeys esille, mutta Mediataitokoulua saa käyttää ympäri vuoden.
Mediataitokoulu ja -viikko eivät muuten ole rajattuja ainoastaan koulujen käyttöön: kirjastot, nuorisotoimet, päiväkodit – hyödyntäkää materiaaleja ja järjestäkää omia tapahtumianne! Mediataitoviikko voisi olla hyvä tekosyy viritellä yhteistyötä esimerkiksi koulun, kirjaston ja nuorisotoimen välille. Kirjastotyöntekijöillä ja nuorisotyöntekijöillä on usein sellaista mediaan liittyvää osaamista, jota opettajilta ei löydy.

Nimenmuutoksen taustalla on organisatorinen muutos. Teemaviikon ja nettisivun koordinointivastuut ovat siirtyneet Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Vuoden 2012 alussa perustetun Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muun muassa ”edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa”.

Mediataitoviikko ja Mediataitokoulu jatkavatkin monella tavalla Tietoturvaviikon ja Tietoturvakoulun ansiokasta perinnettä. Kuten Tietoturvaviikko, myös Mediataitoviikko on laajan yhteistyön tulosta. Tänä vuonna mukana on noin 30 organisaatiota suunnittelemassa, rahoittamassa ja tukemassa Mediataitoviikkoa. Suurkiitos heille jo tässä vaiheessa!

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus