Safer Internet Forum herätti kysymyksiä

Mirkka Salmensaari

Osallistuimme tyttäreni kanssa Suomen edustajina Safer Internet Forumiin (SIF) ja sitä edeltäneisiin erillisiin nuoriso- ja huoltajatyöpajoihin 4.-7.11.2014 Brysselissä. Euroopan Komission rahoittama SIF järjestettiin tänä vuonna yhdennentoista kerran. Sen tavoitteena on ollut luoda netistä turvallisempi paikka lapsille ja nuorille – myös nuorten oman äänen kuuleminen on SIFin perusaatteita.

SIF-konferenssi keräsi tänä vuonna yli 260 edustajaa yrityksistä, lainsäätäjistä, yhdistyksistä, nuorista ja huoltajista. Työpajoihin osallistui n. 50 nuorta ja huoltajaa.

Osallistumiskutsu tipahti meille kuin ’puun takaa’, sillä emme ole erityisesti olleet tekemisissä nettiturvallisuuden kanssa. Tyttäreni otti haasteen innostuneena vastaan, minä hiukan empien – oli vaikea päätellä, mitä meiltä odotettiin. 

Ensimmäiset kaksi päivää Brysselissä pohdimme huoltajaryhmässä mm. ohjeistuksia opettajille, vanhemmille, nuorille itselleen ja pelifirmoille. Pohtimamme ohjeistukset koskivat mm. nettimainontaa. Ammattitaitoisen moderaattorin ohjaamat työpajat oli järjestetty hyvin interaktiivisiksi; siellä oli helppo saada omat ajatuksensa sanottua. Oman mielipiteen kehittäminen tämän vuoden teemoista olisi kuitenkin vaatinut etukäteispohdintaa, mutta saimme ohjelman vasta pari päivää ennen matkaa.

Vanhempien ja opettajien tapaaminen yli 20 Euroopan maasta oli kokouksen parasta antia. Innostavaa oli kuulla virolaisesta opettajasta, joka oli muokannut paketin nettiturvallisuudesta ja käynyt kouluttamassa opettajia ja lapsia ympäri maata. Äitinä iloitsin myös siitä, kuinka nopeasti tyttäreni sujahti kansainväliseen nuorisojoukkoon ja uskalsi esittää ryhmänsä johtopäätökset yleisön edessä. Päivät olivat todella tiiviitä; työpajat alkoivat klo 9 ja päättyivät vasta klo 18 jälkeen.

Vanhempana SIFiin osallistuminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:

• Mitä Suomen kouluissa opetetaan nettiturvallisuudesta?
• Minkä verran opettajankoulutuksessa käsitellään nettiturvallisuutta ja tietotekniikan hyödyntämistä koulutyössä?
• Miten peer-to-peer-koulutus toimisi lapseni koulussa tai Suomen koulukulttuurissa?
• Miten ohjaisin omia lapsiani netin käytössä paremmin?

 

Nuorten ääni kuuluviin!

Riikka Salmensaari, 15 v.

Kun aloitimme, kokoushuone näytti niin viralliselta juomalaseineen ja muistilehtiöineen, että alkoi jännittää. Tutustumisleikit laukaisivat kuitenkin ilmapiirin. Pian kaikki tuntuivat todella puheliailta ja ystävällisiltä.

Toisena päivänä tutustuimme tulevaisuuden koululuokkaan. Tuolit olivat mukavia ja luokan seinillä oli monenlaisia elektronisia tauluja, joihin saattoi ladata informaatiota projekteista. Yhdellä pöydällä oli tietokoneita ja tabletteja työskentelyä varten.

Työpajojen teemat olivat pitkälti samat kuin vanhemmilla. Online reputation, eli oma nettimaine puhututti paljon. Juttelimme oikeudesta poistaa omia noloja kommentteja tai kuvia netistä. Keskustelu oli todella vilkasta. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten kokemuksia ja ideoida yhdessä esimerkiksi positiivisia sisältöjä nettiin. Positiivinen sisältö oli meidän mielestämme interaktiivista, hauskaa ja ilmaista, siinä käytettäisiin hyvää teknologiaa. Huonoja sisältöjä on hankala käyttää ja niissä on liikaa mainoksia, joissakin voi jopa olla asiattomia sisältöjä.

Suuremmassa konferenssissa oli mielenkiintoista vetää ryhmäkeskusteluja, joissa aikuiset olivat mukana. Huomasin, että monessa maassa on puhuttu nettiturvallisuudesta kouluissa. Ihmettelinkin, ettei minun koulussani ole opetettu aiheesta mitään.

Tapahtuman jälkeen perustimme WhatsApp-ryhmän, jossa olemme chattailleet vilkkaasti eri asioista. Yhtenä päivänä ryhmän sisällä oli lähetetty 1000 viestiä!

www.saferinternet.org 

Kalkkisäidin ja etevän teinin kokemuksia Safer Internet Forumista

Osallistuimme lokakuun puolivälissä Safer Internet Forumiin Brysselissä. Edustimme Suomea aivan tavallisen perheen roolissa ilman virallista tietoteknistä koulutusta. David osallistui kansaiväliseen nuorisoryhmään ja minä vanhemmille suunnattuihin palavereihin. Jokaisesta EU-maasta oli mukana yksi nuori ja yksi vanhempi.

Nuoret tekivät ryhmätöitä ja opettelivat kulttuurisia eroja internetin käytöstä. Facebook ja sosiaalinen media olivat monille arkipäiväisiä asioita. Keskustelu näistä sekä netin käytöstä yleensä kiinnittivät Daven huomion. Lisäksi hän huomasi, että yllättävän monelle nuorelle englannin puhuminen tuotti vaikeutta. Sanojen ääntäminen oli vaikeaa, vaikka englannin kielisen materiaalin etsiminen ja käsittely on monelle arkipäivää Internetissä. 

Keskiviikkona 16.10. me vanhemmat istuimme koko päivän salissa internet-asiantuntijoiden ja media-ammattilaisten kanssa. Kuuntelimme erilaisia luentoja ja teimme ryhmätöitä. Meidät oli jaettu noin kahdeksan hengen pyöreisiin pöytiin, joissa kävimme vilkasta keskustelua  eri maitten käytännöistä median suhteen, perheiden pelisäännöistä sekä vastuukysymyksistä.

Kenelle vastuu kuuluu, kun uusi tuote tai sivusto mainoksineen lanseerataan markkinoille? Miten perheissä suhtaudutaan uusien laitteiden, kuten tablettitietokoneen käyttöön? Aiheuttaako uuden teknologian hankinta kotona valtasuhteiden epätasapainon tai riippuvuutta? Onko muna viisaampi kuin kana? 

Monessa keskustelussa tuli ilmi,että vanhempien ja lasten tulisi yhdessä opetella tekniikan käyttöä ja yhdistää osaamisensa: vanhemmat ymmärtävät maailman vaarallisuuden ja ovat tärkeässä roolissa neuvoessaan sekä opastaessaan lasta arjessa ja nettimaailmassa. Sosiaalisten suhteiden opettelu lähtee jo kotoa, samoin kohteliaat käytöstavat.  Lapset ovat nopeita oppijoita ja oivaltavat  teknisiä asioita,  mutta heillä ei ole itsesuojeluvaistoa, joka ohjaisi heitä välttämään houkutuksia, joita netin mainokset tarjoavat.  Nettimaailma on yhtä todellinen kuin ympäröivä maailmakin. Tätä pitäisi lapsille painottaa. Emme saa kaikkea tietoa takaisin, jos teemme tai toteutamme jonkin päähänsattuman (esim. lasten kylpykuvat) ja laitamme sen nettiin.

Anonymiteetti eli nimettömyys tuntui hiertävän myös keskusteluissa: osa oli sitä vastaan ja osa sen puolesta. Nimettömyys takaa joissakin tilanteissa avun saannin mutta mahdollistaa myös kiusanteon. Miten voimme toimia erilaista nettikiusaamista ja muuta häirintää vastaan? Ryhmätyöpaneeleissa sekä keskustelutilaisuuksissaa kerrottiin erilaisista auttavista puhelimista sekä nettipalveluista, joita Euroopan maissa on käytössä. Näiden linjojen kautta eri ikäiset ihmiset saavat neuvoja sekä tukea kohtaamaansa häirintään. Suomessa vastaavaa apua tarjoavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Pelastakaa Lapset.

Tavallisena äitinä uskalsin sanoa ääneen, mitä ajattelen. Arki, jota elämme, on täynnä houkutuksia. Mainokset sysäävät meille jatkuvasti uusinta uutta. En silti ole huono vanhempi, jos en osta teinilleni viimeisintä teknologiaa enkä omista uusinta älypuhelinta. En ole taitava tekniikassa, joten teinini pitää minua kalkkiksena. Uskallan ottaa tietokoneen pois määräajoiksi ja rajoittaa netin käyttöä kotona. Teini joutuu ansaitsemaan nettitikun käyttöaikaa kotitöillä, muuten illat menisivät tietokoneen ruutua tuijottaen.

Kaiken asiatiedon ja keskustelun jälkeen olo oli hyvin hämmentynyt. Miten voin olla rakentava vanhempi teinin kanssa, jotta uusi teknologia voisi tuoda sitä hyvää ja hienoa, mitä markkinavoimat meille tarjoavat? Vanhempana minun pitää olla avoin uusille tuulille sekä kiinnostunut lapseni tekemisistä netissä kuin arkisina päivinäkin. Nuori kyllä kertoo mielellään kuulumisiaan, jos olen valmis kuuntelemaan ja aidosti läsnä tässä hetkessä. Hän myös opettaa mielellään kalkkis-äidille netistä asioita, jos olen aidosti halukas kehittämään osaamistani  netin tai tekniikan suhteen.

Näin joulun alla tablettitietokone tai hieno älypuhelin olisi mahtava lahja koko perheelle. Taidan kuitenkin siirtää hankintoja toistaiseksi, koska nämä laitteet eivät tee meidän perheen arjesta sen kummempaa. Perustietokone olkoon se arkivehje, jota voimme käyttää ja päivittää. Siitäkin huolimatta, että saan kantaa kalkkis-äidin logoa teinini silmissä, kunnes hän itsenäistyy maailmalle.

Helena Sholberg
David Sholberg

Mitä yritykset voivat tehdä - ja mitä eivät

Internetissä lapsille palveluja tarjoavat yritykset kuulivat runsaasti toiveita, odotuksia, vaatimuksia ja jopa syytöksiä Safer Internet Forumissa. Järjestöjen, tutkijoiden ja yritysten vuosittainen kokoontuminen järjestettiin Brysselissä lokakuussa 2013.

Netti ei aina ole kiva paikka. Yritysten syyttäminen on helppoa, mutta johtaako se mihinkään?

Otetaan esimerkiksi kiusaaminen. On päivänselvää, että se aiheuttaa suurta surua. Sanat satuttavat fyysisiä toimia enemmän. Kun juuri sanat kuitenkin ovat yleisin tapa viestiä netissä, miten palveluntarjoajat voisivat estää kiusaamisen kokonaan? Yritykset voivat rakentaa järjestelmiä kiusaajien kiinniottamiseen ja uhrien auttamiseen. Ne eivät kuitenkaan voi kokonaan kitkeä kiusaamista - eivät ainakaan yksin.

Tämän takia tarvitaan yhteistyötä. Koulut, järjestöt ja vanhemmat tekevät loistavaa työtä valmistellessaan lapsia nettielämään. Sen sijaan että tuomitaan kaikki kaupallinen, voitaisiin opettaa lapset erottamaan hyvä palvelu huonosta ja kertoa, kuinka netissä ylipäätään tulee käyttäytyä. Jos lapset sitten nettielämässä törmäävät ongelmiin, palveluntarjoajat voivat pelastaa tilanteen turvallisuusjärjestelmiensä avulla.

Miten siis tehdään internetistä turvallisempi lapsille? Lopetetaan syyttely ja autetaan toisiamme. Täällä ollaan valmiita!

  

What can the industry do - and what it can't

A lot of expectations, wishes, demands and even blame was placed on the internet industry's shoulders in Safer Internet Forum 2013. The yearly get-together for organisations, researchers and companies took place in Brussels in October.

The internet is not always a nice place. It's easy to blame the industry, but is that the full story?

Let's take bullying as an example. There's no doubt that bullying brings great sorrow. Words often hurt more than physical actions. However, as words are the most common means of communication, how could any service provider stop bullying from happening? What the industry can do is to build systems to catch the bully and help the victim. But it can't prevent bullying from happening. At least not alone.

That's why we need to work together. Schools, organisations and parents do a great job preparing the kids to enter the online life. Instead of judging everything that's commercial, teach the kids how to tell a good service from a bad service and how to behave online in general. Then, if problems do occur in the online life, let the industry step in with their safety measures.

So, how do make the internet safer for kids? Let's drop the blame game and help each other out. We're ready.

Silja Tuulia Nielsen

Coordinator – Community and Security

watAgame / goSupermodel

Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus