Käännytystyötä teknologian avulla teknologiaa vastaan

Huhtikuun lopulla julkaistua YouTube-videota "Look Up" on katsottu tätä kirjoitettaessa yli 11 miljoonaa kertaa, joista viimeisin miljoona kerääntyi kirjoittamisen aikana. Video kehoittaa välttämään älypuhelimen käyttöä ja elämään OIKEASTI. Ennen kuin analysoin videota sen tarkemmin, suosittelen katsomaan videon itse.

Videon katseltuasi olet todennäköisesti joko liikuttunut ja jo jakamassa videota sosiaalisen mediaan tai ärsyyntynyt arvojen tuputtamista. Itse kuulun myöhempään joukkoon, minkä vuoksi kirjoitan tätä blogikirjoitusta.

Huolimatta uusluddistisesta sanomastaan video voi toimia erinomaisena välineenä mediakriittisyyden harjoitteluun oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Videon katselun jälkeen keskustelua voi käydä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta. Voit toki kysyä kysymykset myös itseltäsi, jos et työskentele nuorten kanssa.

• Kenelle video on suunnattu?
• Kuka sen on tehnyt?
• Mikä on videon pääviesti?
• Miksi se on julkaistu videonkin kritisoimassa sosiaalisessa mediassa?
• Millaisia tunteita video herätti?
• Mitä tunteiden herättämisellä tavoitellaan?
• Millaisia arvoja video välitti?
• Kuka päättää millaiset arvot ovat tärkeitä?
• Voivatkö älypuhelimet vähentää yksinäisyyttä?
• Millainen olisi vastavideo tälle videolle?

Jotta en sortuisi samanlaiseen yksipuolisuuteen omilla kysymyksilläni kuin videon tekijä, myönnän että video nostaa esiin muutamia hyviä ajatuksia, joista voidaan myös keskustella oppilaiden kanssa. Videon nopea leviäminen viestii siitä, että se on jollain tavalla koskettanut katsojia. Teknologia, sosiaalinen media, internet ja digitaaliset pelit voivat kaikki merkittävällä tavalla lisätä elämän merkityksellisyyttä. Samaan aikaan kun käyttäjä hakee sisältöä elämäänsä verkosta, saattavat digitaaliseen elämänpiiriin kuulumattomat läheiset kokea olonsa ulkopuolisiksi.

Oi aikoja, oi tapoja!

Sukupolvien väliseen dynamiikkaan kuuluu nuoremman sukupolven tapojen kyseenalaistaminen vähemmän arvokkaina ja vastavuoroisesti vanhemman sukupolven leimaaminen jälkeenjääneiksi reliikeiksi. Teknologian paikka arjessa ei kuitenkaan ole (tai ei ainakaan tulisi olla) arvokysymys vaan aikaa kuvaava tapakysymys. Keskusteltaessa älypuhelimista kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla tulisikin mielestäni keskustella kännykkäkulttuurista ja eriävistä mielipiteistä sekä avata teknologian herättämiä tunteita.

• Mitä teet puhelimella?
• Miksi se on sinulle tärkeää?
• Milloin puhelinta on sopivaa käyttää?
• Milloin ja miksi puhelimen käyttö ei ole sopivaa?
• Miltä tuntuu, kun toisen huomio on kiinnittynyt puhelimeen?

Videon sanoin, "Katso ylös" ja valitse esitetyistä kysymyksistä ainakin yksi. Vastaa siihen kommenttikentässä tai valitsemassaasi sosiaalisen median palvelussa. Voit halutessasi myös lähettää vastauksesi "vanhan hyvän ajan" kirjeellä osoitteeseen:

Tommi Tossavainen
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Sörnäisten rantatie 25 A, 4. kerros
00500 Helsinki

DISCLAIMER: Jos jossain vaiheessa paljastuu, että videon tarkoituksena onkin ollut saada ihmiset keskustelemaan teknologian paikasta arjessa, eikä välittää valikoituja arvoja, nostan hattua ja onnittelen viraaliksi levinneestä mediakasvatuskampanjasta.

Vessantuunauskilpailu kannusti nuoria osallistavaan mediakasvatukseen

”Millainen olisi parempi internet?” Kysymys toimi tämän vuoden Mediataitoviikolla järjestetyn Tuunaa vessa! -kilpailun aiheena.  Kilpailussa oli omat sarjat alle 13-vuotiaille ja 13–18-vuotiaille. Kilpailuun osallistui kouluja ja nuorisotaloja - kirjastostakin saimme yhden osallistujan. Yhteensä kilpailuun osallistui noin 30 ryhmää. Oli hienoa huomata, miten innokkaita ja omatoimisia ryhmiä vessan tuunaukseen osallistui. Kiitos kaikille osallistujaryhmille! Vaikka osallistujia ei tämän enempää ollut, sai kilpailu kuitenkin positiivista palautetta. Tällainen kilpailu, lapset ja nuoret osallistava, toiminnallinen ja laaja aiheeltaan, lienee siis hyvä, vaikka sitä ei juuri samanlaisena joka vuosi järjestettäisikään.

Koordinoin kilpailua, joten järjestin muun muassa esiraadin kokouksen ja myöhemmin varsinaisen tuomariston kokouksen. Esiraadissa kummastakin sarjasta valittiin viisi työtä varsinaisen tuomariston arvioitaviksi. Varsinaiselle tuomaristolle laadin yksityiskohtaisemman pisteytyslomakkeen, jonka pohjalta he arvioivat töitä. Tämän jälkeen tein koonnin arvioinneista ja tuomaristo kokoontui vielä käymään kilpailutöitä läpi, keskustelemaan ja päättämään kilpailutöiden järjestyksen.

Aihetta kilpailuun osallistuneet ryhmät olivat lähestyneet monista näkökulmista ja saimme hienoja kilpailutöitä. Mitä parannettavaa netissä on? Entä millä tavoin näihin voisi vaikuttaa? Parhaimmillaan tuunattu vessa sai kävijän pohtimaan omaa toimintaansa netissä ja sitä, voisiko itse tehdä jotain, tai erityisesti, mitä voisi tehdä, jotta netti olisi mukavampi paikka. Kilpailussa pärjänneet vessat eivät siis vain näyttäneet hienoilta, vaan niistä välittyi sanoma, joka puhutteli. Monissa kilpailutöissä internetissä kehitettävät asiat osattiin ottaa esille, mikä sekin on jo hyvä alku. Ratkaisujen näkeminen onkin sitten haastavampaa, joskin toivottavaa, koska muutokseen ei riitä vain luettelo epäkohdista.

Erilaista näkökulmaa toivat kilpailutyöt, jotka lähestyivät aihetta positiivisen kautta. Teemana yllättävän monessa työssä esille nousi kiusaaminen. Onko nykyisessä internetissä paljon kiusaamista? Ainakin kiusaaminen satuttaa paljon, määrästä riippumatta. Vaikka netissä kiusaaminen olisi helppoa, pidetään huoli siitä, ettei kukaan kiusaa ketään. Eihän asioita tehdä vain siksi, että ne ovat helppoja? Netin paremmaksi tekeminen ei ehkä tunnu helpolta, mutta kun jokainen tekee osansa paremman netin puolesta, tulee siitä aina vähän parempi. Jos jonkin asian pystyy tekemään huonommaksi, pystyy sen kai tekemään myös paremmaksi!

Samoin kuin netin paremmaksi tekemiseen tarvitaan jokaista, myös Tuunaa vessa! -kilpailun järjestäminen on ollut usean tahon yhteistyön tulosta. Suuret kiitokset yhteistyöorganisaatioille!

Vessakisan voittajatöihin pääsee tutustumaan osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa. 

Onnittelut voittajille ja hyvää kevättä!                                                                                                                                                                                 

Laura Kivenmäki

Kirjoittaja työskenteli korkeakouluharjoittelijana Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa

Pelataan kaverin kanssa täällä lätkäpeliä, vähänkö kivaa!

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa, netissä ja chatissa aikuiset päivystäjät juttelevat lasten ja nuorten kanssa monesti mediaan liittyvistä aiheista. Palveluun yhteyttä ottava lapsi tai nuori saa määritellä mistä aiheista kussakin puhelussa tai chat-keskustelussa puhutaan.

Mediaan liittyviä yhteydenottoja tuli vuoden 2013 aikana yhteensä 1154, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

”Et sä tiiä mikä on Minecraft?!”

Monesti lapset ja nuoret halusivat jutella päivystäjän kanssa pelaamisesta ja peleistä. Päivystäjälle kerrottiin omista pelikokemuksista ja niistä peleistä, jotka sillä hetkellä kiinnostivat. Lapsi saattoi kuvailla pelin juonta ja omaa pelihahmoaan sekä selostaa mitä pelissä parhaillaan tapahtuu. Aina päivystäjä ei itse tuntenut peliä, mutta yleensä lapsi ja nuori mielellään selvitti aikuiselle mistä pelissä on kyse.

Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenottojen perusteella lapset pelaavat jonkun verran ikäisiltään kiellettyjä pelejä, joiden ikäraja on 16 tai 18 vuotta. Tällaisissa tilanteissa ikärajat otettiin helposti puheeksi. Yleensä lapsi oli hyvin selvillä pelien ikärajoista, mutta ikärajasta huolimatta vanhemmilta oli saatettu saada lupa pelaamiseen. Joskus lapsi pelasi kiellettyä peliä salaa vanhemmiltaan esimerkiksi kaverin luona.

”Mä haluisin pelata GTA:ta, mutta äiti ei anna lupaa”

Lasta saattoi harmittaa erimielisyydet vanhempien kanssa esimerkiksi pelaamiseen käytettävästä ajasta tai peleistä, joita hänellä oli lupa pelata. Erityisen paljon harmitti silloin, jos yhteydenottajat eivät saaneet pelata samoja pelejä kuin mitä kaverit saivat.

Toisinaan lapsi tai nuori koki pelaavansa liikaa ja hän saattoi pyytää päivystäjältä apua ja vinkkejä pelaamisen vähentämiseen. Yhteydenottaja saattoi kertoa ettei keksi muuta tekemistä tai että peli vie mukanaan niin vahvasti, ettei ajankulua huomaa. Joskus runsas pelaaminen oli myös aiheuttanut kovia riitoja perheessä.

”Vedin töpselin seinästä kun ei muu enää auttanut”

Vanhemmat miettivät paljon sitä millaiset rajat lapsen ja nuoren pelaamiselle tulisi asettaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimeen tuli viime vuonna lukuisia yhteydenottoja, joissa äiti tai isä halusi vertaisen vanhemman mielipiteen siihen, missä menee liiallisen pelaamisen tai netinkäytön raja. Vanhemmalla saattoi olla suuri huoli nuoresta, joka hän viihtyi lähes ainoastaan koneella, valvoi myöhään ja nukkui päivisin.

Vanhempainpuhelimessa sekä Lasten ja nuorten puhelimessa vastaavat vapaaehtoiset päivystäjät ovat koulutettuja keskustelemaan myös mediankäyttöön liittyvissä asioissa. Yhteyttä voi ottaa missä tahansa lapsen tai perheen elämää koskevassa asiassa.

Anna-Sofia Lehto
Suunnittelija, Helpline
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lasten ja nuorten puhelin ja netti
Vanhempainpuhelin ja –netti

Lue myös:

Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2013

Vanhempainpuhelimen ja -netin vuosiraportti 2013

Millaisen somen haluaisin?

Nuoret käyttää nykyään enimmäkseen sellaisia palveluja kuten Kik, Whatsapp, Instagram, Facebook, Ask.fm, Youtube. Kuulin että esimerkiksi Ask.fm:ssä on hankala puuttua kiusaamiseen.

Itse löydän siis tarpeen turvalliselle nettisivulle, joka on suunnattu tytöille ja pojille ala- sekä yläkoulussa. Sivun tulisi olla hauska, turvallinen ja sosiaalinen. Että siellä jaksaa viettää aikaa.

Sivusto vois sisältää vaikutteita ulkomaisista suosituista palveluista. Tarkoittaisi siis pelejä, ajanvietettä, ryhmächattia, (persoonallisia) profiileja, kysymisen mahdollisuus, blogeja, ajankohtaisia puheenaiheita/uutisia, hashtageja, hauskoja kuvia/videoita, yhteisöjä/ryhmiä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan ja uusia kavereita. Sivuston tulisi ennen kaikkea olla kivan näköinen! Näen silmissäni siis jonkinlaisen Facebookin, Habbo Hotelin ja Irc-gallerian yhdistelmän. Toivoisin jonkun suomalaisen nettisivukehittäjän ottavan ideani onkeensa.

Kansainvälisyys on iso juttu enkä sitä haluaisi sulkea pois. Sivusto voisi toimia muutamassa muussakin maassa. Se miten sivusto toimisi muissa maissa niin että sivusto olisi yhä turvallinen, on minulle rivi kysymysmerkkejä. Toivon pääseväni mukaan kehittelemään kuvailemani kaltaista nettisivustoa tulevaisuudessa.

Koska älypuhelimet ovat nyt kaikkialla ja todella monella nuorella on älyluuri kourassa kokoajan, tulisi sivuston olla myös kännykkäsovelluksena.

Meri Ketonen

MLL:n viestinnän harjoittelija

Verkk@ri

Mediataitoviikosta eväitä koko vuoden mediakasvatukseen

Muutama viikko sitten vietetty Mediataitoviikko antoi myös tänä vuonna luontevan mahdollisuuden tarttua mediaan ja kasvamiseen liittyviin kysymyksiin. Vaikka mediakasvatus olisikin jo arkipäivää omalla työpaikalla, voi teemaviikolta löytyä uusia näkökulmia tai toimintatapoja.

Kysyimme Mediataitoviikon palautekyselyssä erilaisia tapoja, joilla Mediataitoviikkoa on vietetty ympäri Suomea. Tänä vuonna viikkoon ilmoittautui etukäteen noin 1400 toimijaa pääasiassa kouluista, kirjastoista ja nuorisotaloista, ja eri tapoja Mediataitoviikon viettoon on lukuisia. Nostan tässä tekstissä esiin näistä muutamia.

Mediataitoviikolla hyödynnettiin valmiita materiaaleja ja tehtiin paljon itse

Erilaiset oppituntimallit, tehtävät, tietotekstit ja muut materiaalit saivat oman paikkansa ja hyvän vastaanoton osana käytännön toimintaa. Mediataitoviikon valmiit materiaalit (Kuvia sinusta ja minusta ja Pikselimainoksia ja pelivaluuttaa) tarjosivat valmiiden toimintakokonaisuuksien lisäksi tilaa soveltamiseen.

Mediataitoviikolla ei käytetty pelkästään valmiita materiaaleja vaan myös lapset ja nuoret suunnittelivat ja toteuttivat toimintaa. Eräässä koulussa perustettiin oppilaiden oma Mediataitoviikon toiminnasta vastaava työryhmä.  Myös oppilaskunnat ja -yhdistykset olivat osassa kouluista aktiivisesti mukana Mediataitoviikon suunnittelussa.

Mediataitoviikolla tehtiin paljon median parissa. Esimerkkeinä ovat erilaiset media-analyysit ja -päiväkirjat, keskustelut mediaan liittyvistä kysymyksistä, omat mediatuotokset ja näytelmät.  Osassa kouluissa kuuluivat opettajien tai oppilaiden tekemät media-aiheiset päivänavaukset ja radiolähetykset. Mediaa ja mediataitoja käsiteltiin lisäksi myös koulujen blogeissa ja digilehdissä.

Monissa paikoissa Mediataitoviikko näkyi myös sisustuksessa. Media-aiheisten julisteiden, infopisteiden ja omien tuotosten esittelyjen lisäksi Mediataitoviikolla järjestettiin Tuunaa vessa -kilpailu, jonka puitteissa lapset ja nuoret pääsivät suunnittelemaan ja toteuttamaan mediataitoihin liittyvän sisustuksen esimerkiksi nuorisotilan tai oppilaitoksen vessaan. Parhaimpiin toteutuksiin pääsemme tutustumaan maaliskuun aikana.

Yhteistyötä Mediataitoviikolla

Tänä vuonna Mediataitoviikon laajempana teemana oli Yhdessä parempi Internet. Yhteistyö näkyi teeman lisäksi kuitenkin monella eri tavalla. Esimerkiksi kouluissa opettajat ja oppilaat tekivät eri tavoin yhteystyötä yli oppiaine- ja ikäluokkarajojen. Muun muassa erilaiset rastiradat ja luennot kokosivat ihmisiä yhteen media-aiheiden pariin. Mediakasvatukseen liittyvää tietoa koottiin ja jaettiin myös yhdessä ilmoitustaulujen ja virtuaalisten työkalujen avulla.  Joissakin kouluissa vanhemmat oppilaat pitivät oppitunteja nuoremmilleen.

Mediataitoviikolla tehtiin yhteistyötä myös yli organisaatioiden rajojen. Koulut esimerkiksi tekivät media-aiheisia kirjastovierailuja ja median edustajat avasivat puolestaan omaa työtään media-aiheisten vierailujen tai työpajojen avulla. Myös mediataitokummit vierailivat teemaviikolla kouluissa.

Mediataitoviikko jatkuu Mediataitokoulussa

Palautekysely antoi mahdollisuuden myös kertoa kehittämiskohteista. Yhtenä hankaluutena esiin nostettiin Mediataitoviikon ajankohta. Helmikuun puoliväli on osalle kouluista kiireistä aikaa koeviikkojen, ylioppilaskirjoitusten, lomien ja opiskeluihin liittyvien juhlien vuoksi. Osassa kouluista ongelma on ratkaistu siirtämällä Mediataitoviikon toiminta muuhun ajankohtaan, esimerkiksi viikkoa aiemmin sanomalehtiviikolle tai myöhemmin vapaampaan ajankohtaan.

Mediataitoviikon materiaalit löytyvät Mediataitokoulusta. Mediataitokoulussa on myös muuta valmista mediakasvatukseen soveltuvaa materiaalia, joten mediakasvatukseen saa eväitä vaikka koko vuodelle.

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

Kooste vuoden 2014 Mediataitoviikosta

Järjestyksessään toinen Mediataitoviikko on nyt vietetty. Tänä vuonna Mediataitoviikko näkyi erityisesti sosiaalisessa mediassa, mikä sopikin erinomaisesti tämän vuoden Mediataitoviikon teemaan.


Yhdessä parempi Internet

Mediataitoviikkoa oli tänä vuonna suunnittelemassa ja toteuttamassa 40 yhteistyökumppania ja viettämässä uskomattomat 1400 koulua, kirjastoa ja muuta organisaatiota.

Mediataitoviikon yhteistyökumppanit toteuttivat itsenäisesti monipuolisia tempauksia, testejä, videoita ja kilpailuita, joista voimme tässä yhteydessä mainita vain muutaman. Löydät lisää yhteistyökumppaneidemme toimintoja Mediataitoviikon Facebook-sivulta.

• goSupermodel järjesti aiheesta teemakeskustelun ja testin käyttäjilleen.

• Kirjastokaista julkaisi videon nuorten ja vanhempien netinkäytöstä.

• MTV:n kanavilla keskusteltiin verkkomedioiden käytöstä, ikärajoista ja pelaamisesta.
• Väestöliitto järjesti verkkoluennon varhaislapsuuden mediasuhteista.

Myös paikallisella tasolla järjestettiin useita hienoja tapahtumia, mm.

• Etelä-Kymenlaakson kirjastot jakoivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa Mediataitaja-tunnustuksen.
• Tornion nuorisopalvelut järjesti mm. valokuvauskilpailun ja laati some-aakkoset.

Kuvaamisjuliste toi näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa

Vaikka tänä vuonna Mediataitoviikon näkyvyys televisiossa jäi vähäiseksi, oli viikon teema esillä radion ja lehtien lisäksi esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Turun julkisessa liikenteessä. Common Sense Medialta lainattu Otin kuvan kaverista ja haluun laittaa sen nettiin. Mitäs nyt? -juliste oli epäilemättä Mediataitoviikon onnistunein yksittäinen viesti. Julistetta jaettiin sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja! Julistetta kommentoitiin vilkkaasti Facebookin lisäksi Twitterissä ja Instagramissa. Kiitos julisteen viraaliudesta kuuluu yksittäisten jakajien lisäksi erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitolle, jonka Facebook-sivun kautta julistetta jaettiin noin 2500 kertaa.

Mun nuoruudessa oli vaan irc-galleria, mutta nykyään pitää olla monimediamestari jo ala-asteella. #mediataitoviikko pic.twitter.com/DU3POnLXf0
— Nonna Tähtinen (@NonnaMaria_Tee) February 9, 2014

Kommentti jättää jäljen

Mediataitoviikko oli mukana tukemassa bloggaajien syksyllä käynnistämää Kommentti jättää jäljen -kampanjaa lahjoittamalla blogaajille kampanjasivuston. Kampanjan tavoitteet olivat Mediataitoviikon teeman kanssa yhteneväiset, joten sen tukeminen oli luonteva osa tämän vuoden toimintaa. Kampanja sai hyvin näkyvyyttää blogaajien keskuudessa. Tutustu kampanjan blogeihin ja vlogeihin ja käy jättämässä oma jälkesi blogien kommenttialueille.

Mitä ensi vuonna?

Kokonaisuudessaan Mediataitoviikko tavoitti satoja tuhansia suomalaisia ja herätti paljon keskustelua. Haluamme, että tämä hyvä keskustelu jatkuu vilkaana läpi vuoden! Toivomme myös, että vastaat palautekyselyymme ja kerrot, millaista Mediataitoviikkoa haluaisit viettää ensi vuonna.

Kiitos tästä mahtavasta Mediataitoviikosta!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikkö
#mediataitoviikko
#jätäjälki

”Mun äiti on koukussa suklaaseen, Facebookiin ja kännykkään”

Näin kertoi ekaluokkalainen tyttö koulunsa Mediataitoviikon tapahtumassa, jonne koulu oli kutsunut myös minut mediataitokummin. Päivän aikana sain vierailla kaikilla alakoulun luokilla 1-6 ja jutella lasten kanssa sekä heidän omaan että vanhempiensa median käyttöön liittyvistä asioista. Lapset tuntevat netinkäytön pelisäännöt vuosi vuodelta paremmin. Kuvien jakamiseen liittyvät lupa-asiat ovat jo pienimpienkin tiedossa. Jokainen tietää, että ilkeä kommentointi netissä loukkaa ja satuttaa. Facebookin ikärajakin tuntuu olevan useimpien tiedossa, vaikka siellä yhä nuoremmat ovatkin, ja yksityisyysasetukset osataan määritellä.

Vaikka lapsilla ja nuorilla on tietoa ja osaamista monilta median osa-alueilta, yksi asia kuitenkin pistää silmään näin mediataitokummin näkökulmasta. Ymmärrys oman toiminnan seurauksista ja netin hallitsemattomuudesta puuttuu. Lapset ja nuoret eivät käsitä, että heidän ’läpällä’ heittämällään jutulla voi olla laajat ja kauaskantoiset seuraukset. He eivät ymmärrä, että netti ei ole sama kuin heidän Facebook-kaveripiirinsä, vaan paljon paljon laajempi. He eivät myöskään ymmärrä, että kukaan ei voi hallita nettiä. Näiden asioiden ymmärtämiseen lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisia. Vanhempia, opettajia, mediataitokummeja, meitä kaikkia.

Lapset ja nuoret tarvitsevat meitä aikuisia myös esikuviksi ja nimenomaan hyviksi sellaisiksi. Mediataitoviikon aikana monen lapsen suusta kuuli kommentin omien vanhempien jatkuvasta ’dataamisesta’ tai kännykän näpräämisestä. Nämä huomiot herättivät myös paljon keskustelua vanhempainillassa, jonne oli kokoontunut noin sata vanhempaa keskustelemaan lapsiin ja mediankäyttöön liittyvistä asioista. Osallistujamäärästä ja keskustelun vilkkaudesta päätellen mediataitokummille on käyttöä myös vanhempainilloissa.

Itse näen mediataitokummina tärkeimmäksi tehtäväkseni vanhempainilloissa herättää keskustelua ja kiinnostusta lasten median käyttöä kohtaan. Haluan myös herätellä vanhempia tarkastelemaan omaa median käyttöään ja sitä, millaisena mediaesikuvana itse lapsilleen ovat. Nämä asiat tuntuivat koskettavan useita vanhempia ja taisipa jokunen kännykkä livahtaa taskuun keskustelun aikana.

Tämän vuoden Mediataitoviikon jälkeen olen taas monta ajatustenvaihtoa rikkaampi ja hetket lasten ja nuorten parissa ovat paitsi opettavaisia myös hauskoja. Eivätkä ne vanhemmatkaan hullumpia ole. Ihan samanlaisia kuin itsekin olen vanhempana; välillä epävarma omasta vanhemmuudesta, mutta pohjalla kuitenkin halu taata lapselle hyvä elämä.

Haluan rohkaista mahdollisimman montaa aikuista tarttumaan tilaisuuteen ja ryhtymään mediataitokummiksi. Ei tarvitse olla netti- tai mikään muukaan guru. Riittää, kun on kiinnostunut lapsista, mediasta, ihmisistä ja elämästä yleensä. Kaiken muun oppii ja tässä hommassa on mahdollisuus oppia paljon. Samalla tulee kantaneeksi kortensa kekoon, että lapsemme pärjäävät nyt ja tulevaisuudessa. Myös median maailmassa.


Marianna Halonen

Kirjoittaja työskentelee ohjelmapäällikkönä Microsoftilla ja on toiminut vapaaehtoisena mediataitokummina noin viiden vuoden ajan.

Lue lisää mediataitokummitoiminnasta!