Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen

Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.

”Education is the key to online safety” – Erika Mann

Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.

Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.

”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen

Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”

”Edginess sells” – Joel Bakan

Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.

”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas

Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.

Suomessa mennään oikeaan suuntaan

Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Aikuisen läsnäolosta turvaa lapsen nettiarkeen

Internet ja digitaalinen media ovat muuttaneet ihmisten välistä vuorovaikutusta monin tavoin. Netti rikastuttaa elämäämme sekä tarjoaa mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Avoimeen ja julkiseen mediaan liittyy kuitenkin myös riskejä, joita varsinkin lasten voi olla vaikea arvioida.

Lapsi voi nähdä mieltä järkyttävää sisältöä tai hän saattaa kohdata sopimatonta toimintaa muiden verkonkäyttäjien taholta, esimerkiksi kiusaamista tai häirintää. Teknologian kehitys on tuonut uusia muotoja myös lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Aikuisen läsnäoloa, ohjausta ja arvostavaa kohtaamista tarvitaan lapsen suotuisan kehityksen ja kasvun tueksi - niin verkkoympäristössä kuin muissakin sosiaalisissa tilanteissa. Ajan tasalla oleminen lapsen elämässä ja hänen kokemuksiensa ymmärtäminen luovat turvallisuutta. Se helpottaa myös vaikeiden asioiden puheeksi ottamista ja erilaisten ongelmatilanteiden käsittelyä.

Vuorovaikutus verkossa on monin tavoin toisenlaista kuin kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa. Keskustelu niin tuttujen kuin ennestään tuntemattomienkin kanssa voidaan kokea helpoksi ja mutkattomaksi. Asiaan voidaan mennä suoraviivaisesti ja nopeasti, tai keskustelu voi muodostua syvälliseksi ja luottamuksellisen tuntuiseksi. Yhteyden ylläpitäminen vaatii nopeaa reagoimista ja vastaamista toisen viestiin, ja sen intensiivisyys imaisee helposti mukaansa. Tulkinta toisesta ihmisestä tehdään välitettyjen viestien ja niistä syntyvien mielikuvien pohjalta, mutta se värittyy usein omilla haaveilla ja toiveilla.

Anonyymiyden tunne ja fyysinen etäisyys verkossa vahvistavat koettua hallinnan tunnetta. Ne voivat antaa rohkeutta heittäytyä välittömään, kokeilevaan tai estottomaankin vuorovaikutukseen, johon kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ei välttämättä oltaisi valmiita ryhtymään. Nuoruuteen liittyvä riskinoton viehätys tai kiinnostus seksiasioihin saattavat myös altistaa heittäytymään vuorovaikutukseen tai tekoihin ymmärtämättä niiden merkitystä tai mahdollisia seuraamuksia.

Aikuisten mielissä huolet, ongelmat ja pelot ovat usein luonnollisesti päällimmäisinä. Joskus se voi johtaa jopa turhaan ja tarpeettomaan rajoittamiseen, kieltoihin tai lapsen syyllistämiseen. Kielteinen ennakkoasenne voi estää käyttämästä niitä mahdollisuuksia, joissa aikuisella olisi paikka antaa lapselle hänen tarvitsemiaan valmiuksia ja vahvuuksia.

Vanhemmuuteen kuuluu se, että tietää, mitä lapsi tekee, missä, miten ja kenen kanssa hän viettää aikaansa - tapahtuupa se sitten kodin ulkopuolella tai internetissä tietokoneen, pelikoneen tai kännykän kautta. Avoin kiinnostus, läsnäolo ja osallistuminen lapsen elämään antavat parhaat lähtökohdat lapsen turvalliselle kasvulle ja kehitykselle niin verkossa tapahtuvissa kuin muissakin sosiaalisissa suhteissa.

Aikuisen tuki auttaa lasta tulkitsemaan, ymmärtämään ja antamaan merkityksiä erilaisille asioille ja tapahtumille verkkomaailmassa. Aikuisen kanssa lapsi voi löytää oikeat sanat ja saada luottamuksen selviytyä tilanteissa, jotka voivat olla hämmentäviä tai pelottavia.

Ymmärrys internetin merkityksestä lasten elämässä ja verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen luonteesta auttavat myös havaitsemaan riskejä ja tarvittaessa puuttumaan ongelmiin. Lapsi voi joutua netissä vaikeuksiin eikä aina itse pysty vaikuttamaan siihen. Siksi on tärkeää olla syyllistämättä lasta. Mahdollisissa ongelmatilanteissa lapsella tulee olla varmuus siitä, että myös virheistä ja noloistakin asioista voi kertoa ja saada apua aikuiselta.

Mitkään tekniset ratkaisut, rajoitteet tai rajoitukset eivät korvaa aikuisen läsnäoloa, kasvatusta ja rakentavaa keskusteluyhteyttä lapsen kanssa. Sen sijaan jokainen aikuinen voi auttaa lasta pitämään huolta rajoistaan ja oikeuksistaan sekä toimimaan itse vastuullisesti niin verkossa kuin muissakin sosiaalisissa suhteissa. Lapset tarvitsevat tietoa omista oikeuksistaan ja rohkaisua kertoa aikuiselle ongelmistaan ja huolistaan.

Sari Valoaho
asiantuntija, lasten suojelu digitaalisessa mediassa

Pelastakaa Lapset ry - Rädda Barnen 

Pelastakaa Lapset ehkäisee työllään lasten oikeuksien loukkauksia ja edistää niihin puuttumista. Järjestö tekee internetiin liittyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaista työtä kansainvälisessä yhteistyössä. Tavoitteena on lasten aseman ja oikeuksien turvaaminen myös internetissä. Syksyllä 2013 julkaistaan Puheeksi ottamisen opas, jonka tarkoitus on antaa ammattilaiselle tietoa ja välineitä aiheen käsittelyyn lasten ja nuorten kanssa, sekä antaa valmiuksia tukea lasta mahdollisissa ongelmatilanteissa.

Netti – välttämätön paha?

Ilman nettiä on vaikeaa toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Nettiä tarvitaan tällä hetkellä monien asioiden hoitamiseen: yhteydenpitoon niin lähellä kuin kaukana asuviin ystäviin, virasto- ja pankkiasioiden hoitamiseen, ostosten tekemiseen ja viihtymiseen. Jos joudut esimerkiksi nettiriippuvuuden vuoksi olemaan täysin ilman nettiä, olet käytännössä invalidi, kuten Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi muutama viikko sitten Digitodayn jutussa totesi.

Nuorten netinkäytöstä käytävän julkisen keskustelun keskeisenä pointtina on tavallisesti netinkäytön rajoittaminen; puhutaan siitä, miten kauan nuoret käyttävät nettiä, mikä olisi sopiva aika ja miten vanhemmat voivat valvoa, että netinkäytölle asetettuja aikarajoituksia valvotaan. Keston rajoittaminen ilmeni selvästi äskettäin tehdyssä MTV3:n kyselyssä. Myös juuri julkistetussa nuorten ajankäyttötutkimuksessa näkökulmana on tietokoneen ääressä vietetty aika, ei käyttötarkoitukset.

Harvemmin tehdään näkyväksi sitä, mitä nuoret netissä tekevät. Nuorten netinkäyttö kimputetaan tietynlaiseksi, kuten pojat pelaavat, tytöt vaihtavat kuulumisia ystäviensä kanssa, nettiä ei käytetä hyödyksi koulutehtävissä. Kuitenkin esimerkiksi pelaaminen voi olla hyvin monenlaista. Netinkäytöstä onkin aika hankalaa puhua vain tietyntyyppisenä toimintana – joka edelleen arvotetaan hyväksi tai huonoksi. Netti ei itsessään ole hyvä tai huono, mutta tavoilla käyttää nettiä voi saada omassa elämässä aikaan hyvää tai huonoa.

Nuorten tavat käyttää nettiä saattavat oudoksuttaa vanhempia, sillä monelle aikuiselle nuorten nopeasti käyttöönottamat palvelut jäävät vieraiksi. Vaikka usealta nuorelta löytyy Facebookista oma vanhempi kavereiden joukosta, Facebookiin linkitettävät yhteisöpalvelut, kuten Foursquare tai Ask.fm saattavat sen sijaan olla vanhemmille vieraita. Viime aikoina nettiin liittyvät mielipiteet näyttävätkin kohdentuvan joitain nuorten käyttämiä palveluita vastaan. Vähemmän tullaan pohtineeksi sitä, miten saatavilla olevia palveluita käytetään.

Näin on käynyt esimerkiksi Ask.fm kohdalla, joka on viimeisen vuoden aikana ylittänyt uutiskynnyksen siihen liitettyjen ikävien tapahtumien johdosta. Keskusteluissa nuoria on tavallisesti kehotettu lopettamaan kyseisen palvelun käyttö ja vanhempia vahtimaan, että näin tapahtuu. Kontrolli on nähty ainoaksi keinoksi estää ikävät tapahtumat. Kun eräässä brittilehdessä Ask.fm:n perustajien äiti vihjasi, että lopulta kyse on kasvatuksesta, argumentti vaikutti kylmältä ja laskelmoivalta. Katseen kohdistaminen vanhempiin ja muihin kasvattajiin ei useinkaan saa senlaatuista huomiota, että julkisessa keskustelussa ryhdyttäisiin syvällisemmin pohtimaan keinoja vaikuttaa nuoriin. On helpompaa ajatella pystyvänsä kontrolloimaan nettipalveluja kuin ohjata nuoria toimimaan vastuullisesti netissä.

Nuorten käyttämät yhteisöpalvelut eivät ole ongelman ydin. Sosiaalista mediaa on turha syyttää siitä, että nuorten vertaissuhteissa ilmenee riitoja ja toisia kohdellaan epäkunnioittavasti, ilkeillään ja kiusataan. Syyttelyn sijaan olisi ryhdyttävä miettimään, miten nuorten sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja voidaan vahvistaa. Nettikommunikoinnin hyviä tapoja kannattaa opettaa, sillä netti on tärkeä osa nuorten sosiaalista elämää.

Jotta aikuiset pystyisivät vaikuttamaan siihen, että netti toisi nuorelle iloa ja myönteisiä kokemuksia, nuorten netinkäytöstä olisi hyvä tietää jotain enemmän kuin tietokoneella vietetyn ajan kesto. Uusien palveluiden perässä pysyminen on kuitenkin haasteellista. Aikuisen ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, mutta tärkeää on kuunnella, kun nuoret kertovat kokemuksistaan netissä. Netinkäytön keston rajoittaminen ilman ymmärrystä siitä, miten nuoren tavat käyttää nettiä vaikuttavat hänen elämässään eivät tue nuoren kehitystä ja kannusta osallisuuteen digitaalisessa kasvuympäristössä. Kodeissa, koulussa ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa aikuiset voivat antaa arvoa nuorten kokemuksille netistä  ja avata keskustelua sille, mitä netissä tehdään ja miten siellä yhdessä ollaan. Turvallisemman ja paremman intenetin kehittäminen on kaikkien yhteinen asia - välttämätön paha parhautta edistääksemme.

Satu Valkonen
erityissuunnittelija, mediakasvatuksen kehittäjä / MLL

Mediataidot ja osallisuus kehittyvät verkkosisältöjä luomalla

Välillä keskustelussa lasten ja nuorten netinkäytöstä tuntuu nousevan esiin joko pelkkiä sudenkuoppia tai kritiikittömiä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Vaikka keskustelu riskeistä onkin tärkeää, ei se saa estää näkemästä median tarjoamia mahdollisuuksia. Ne liittyvät esimerkiksi itsensä luovaan ilmaisuun, oppimiseen, kommunikaatioon ja osallisuuteen.  Näitä mahdollisuuksia pyritään nostamaan esiin meneillään olevassa verkkosisältökilpailussa.

Medialukutaito kehittyy itse tekemällä ja osallistumalla

Median ja internetin merkitys osana yhteiskuntaa ja kulttuuria kasvaa jatkuvasti. Mediataidot ovatkin laajemmin tarkasteltuna avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jolloin ne tulee käsittää jokaiselle kuuluviksi kansalaistaidoiksi. Mediakasvatuksen näkökulmasta verkkosisältöjen hyödyntäminen ja omaehtoinen tuottaminen ovat tärkeitä teemoja, sillä ne edellyttävät mediamaailmassa tarvittavaa medialukutaitoa. Tuottamalla omia mediasisältöjä voidaan oppia ymmärtämään ja kyseenalaistamaan mediaa laajemmin sekä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä.

Mielestäni mediakasvatuksessa ja mediasisältöjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöllisten taitojen kehittymisestä vaan huomiota tulee kiinnittää laajemman osallisuuden mahdollistamiseen. Lähtökohtana on, etteivät lapset ja nuoret ole vain mediakulttuurin passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita, joilla tulee olla mahdollisuudet osallistua ja olla mukana kehittämässä omaa elinympäristöään.

Vaikka mediataitojen opettamista voidaan perustella tulevaisuuden tarpeilla, ei lapsen tämän hetkisen mediasuhteen merkitystä tule aliarvioida. Mediakasvatuksessa onkin kyse kasvatuksesta mediakulttuuriin sekä mediakulttuurissa. Sen avulla voidaan pyrkiä antamaan mahdollisuudet kehitystason mukaisesti täysipainoiseen kulttuuriin osallistumiseen. Tämä voi tarkoittaa muun muassa omaehtoista ajatusten jakamista tai oman luovuuden ilmaisemista. Oletko esimerkiksi nähnyt miten luovasti videoblogeja eli vlogeja voikaan tehdä ja hyödyntää?

Kilpailu verkkosisällöistä

Digitaalisen ajan kehittyessä internet ei ole arjesta ja muusta elämästä erillinen osa, vaan se nivoutuu osaksi kulttuuria sekä yhteiskuntaa. Tämän vuoksi tulisikin käydä keskustelua laajemmin siitä, millaisen internetin haluamme ja millä keinoin varmistetaan jokaisen mahdollisuus osallistua yhdessä sen kehittämiseen.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus koordinoi Suomessa Parasta sisältöä lapsille -kilpailua.

Kilpailun tavoitteena on edistää sellaisen verkkosisällön tuottamista, joka tarjoaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle muun muassa oppimiseen ja virikkeisiin. Kilpailuun voivat lähteä mukaan esimerkiksi koululuokat, jolloin kilpailuun osallistuminen voidaan kouluissa yhdistää mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin.
Parasta sisältöä lapsille -kilpailu ei ole rajoittunut tiettyyn mediamuotoon, joten se antaa mahdollisuuden hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia luovasti.

On lisäksi hyvä muistaa, ettei mediaa tarvitse tehdä sen itsensä takia vaan sen avulla voidaan käsitellä aiheita yli oppiainerajojen.

Lisätietoa Parasta sisältöä lapsille –kilpailusta: www.bestcontentaward.eu/ 

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Lapsilla on oikeus monipuoliseen tietoon

Hakukoneiden kautta saatava tieto kattaa vain osan olemassa olevasta informaatiosta. Lisäksi hakukoneet määrittelevät, millaisena maailma internetin kautta näyttäytyy. Medialukutaidon opetus onkin tärkeää lapsesta alkaen.

Jennika on 14-vuotias tyttö Helsingistä. Kesän lähestyessä Jennikan äiti kehottaa Jennikaa miettimään mitä haluaisi tehdä kesälomalla, sillä äidin lomat alkavat vasta heinäkuussa. Jennika aloittaa kesätoiminnan etsimisen samalla tavalla kuin yli 90 prosenttia suomalaisista – googlaamalla.

Jennika kirjoittaa Googlen hakukenttään ”Mitä tekisin” ja jättää kirjoittamatta viimeisen sanan ”kesälomalla” kiinnittäessään huomion Googlen ehdottamaan ”Mitä tekisin elämälläni” hakutulokseen. Jennika on itse miettinyt samoja kysymyksiä, sillä koulussa on ollut puhetta lähestyvistä yhteishauista, joten hän päättää katsoa mitä Googlen ehdottaa.

Ensimmäinen hakutulos johtaa Vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa 30-vuotias nainen hakee elämälleen suuntaa. Keskustelua käydään masennuksesta, yksinäisyydestä ja päämäärättömyydestä. 30-vuotiaalla naisella on paljon kohtalotovereita. Jennika ei kuitenkaan löydä keskusteluista mitään mihin voisi samaistua. Seuraavat yhdeksän hakutulosta osoittavat myös keskustelupalstoille, joten Jennika päättää kirjoittaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti ”Mitä tekisin kesällä”.

Hypättyään aurinkovoidemainosten yli Jennika saa hakutuloksiksi kesälukion, 1-3-luokkalaisten kesäkorikerhon, kesäpuuhaa Turusta ja lisää tuloksia keskustelupalstoilta. Ei mitään, mikä auttaisi häntä. Jennika yrittää täsmentää hakuaan lisäämällä hakuunsa ”Helsingissä”. Saman kesälukiotuloksen jälkeen Jennika näkee kiinnostavan uutisen, jossa Helsinki palkkaa 1000 alaikäistä nuorta kesätöihin! Klikattuaan linkkiä Jennika huomaa, että työtä tarjotaan ainoastaan 16-17-vuotiaille. Jennika luovuttaa ja kirjoittaa Facebookiin ”Kesäloma tulee, mitä sitä tekis?” ja saa hetkessä kymmeniä vastauksia kuten: ”Mä oon menossa kesäleirille Vartsikkaan” ja ”Sä voit tulla meidän landelle” ja ”Hyppää järveen!”.

Jennika saa sosiaalisesta mediasta ideoita kesää varten, mutta kavereilta saadut ehdotukset eivät ole Jennikan omista toiveista lähteneitä ideoita vaan eräänlaisia lohdutuspalkintoja täydellisen kesätoiminnan puuttuessa. Mikäli Jennika olisi käyttänyt Googlessa kysymyksen sijaan hakusanoja ”kesätoiminta helsinki” olisi ensimmäinen hakutulos ollut hyödyllisempi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Harrastushaku.

Google vinouttaa maailmankuvaa

Asiasanojen käyttö edellyttää kuitenkin netinkäyttäjältä kokemusta hakukoneiden käytöstä ja asiasanoista. Carita Kiili totesi väitöskirjassaan viime syksynä, että heikot tiedonhaun strategiat voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa ja että hakukyselyjen muotoilua voitaisiin harjoitella esimerkiksi pohtimalla, miten tutkittavaa ilmiötä voitaisiin käsitteellistää .

Hyvilläkin asiasanoilla hakukoneiden kautta saatava tieto on kuitenkin vain osa olemassa olevasta informaatiosta. Hakukoneet kuitenkin määrittelevät sen millaisena maailma meille internetissä näyttäytyy. Googlen välittämä maailmankuva tiedonhakijoille on vinoutunut suosittujen ja hakukoneoptimoitujen sivujen suuntaan. Suppeat sivut, harvaan päivitetyt sivut ja huonosti toteutetut sivut eivät näy ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paras ensimmäisellä hakusivulla näkyvä tulos on useimmiten Wikipedia ja useimmille netin käyttäjille ensimmäinen ja viimeinen asiatiedon lähde.

Vaikka Wikipediaa voi yleisesti ottaen pitää luotettavana, tulee artikkeleihin suhtautua kriittisesti silloin kun käsiteltävästä aiheesta on eriäviä mielipiteitä tai on kyse uudesta ilmiöstä. Verkossa tieto painottuu aina aktiivisimman päivittäjän mielipiteisiin. Tietoa hakevan tulisikin aina kysyä itseltään, voiko joku olla asiasta eri mieltä ja tutustua myös vastapuolen mielipiteisiin ennen oman mielipiteen muodostamista. Wikipedian kirjoittajilla on vastuu tiedon oikeellisuudesta, mutta ”oikean tiedon” haltijoilla, kuten kuntatyöntekijöillä tai virkamiehillä, ei ole velvollisuutta kirjoittaa Wikipediaan. Tämä näkyy Wikipediassa tiettyyn suuntaan värittyneenä tietona esimerkiksi päihteiden vaikutuksista tai poliittisista kiistakapuloista. Artikkeleihin valitaan lähteiksi omaa mielipidettä tukevia tutkimuksia ja sivuutetaan vastakkaista näkökulmaa edustavat tai niitä jopa poistetaan lähteistä. Tällaisen vaivihkaisen mielipidevaikuttamisen tunnistaminen edellyttää lukijalta edistyneitä tiedon arviointitaitoja.

Sinisilmäisyyttä hyödynnetään somessa

Lapsille vaikeasti analysoitavia voivat olla myös satiirisivustot kuten Lehti, Hikipedia ja The Daily Currant  tasapainoilevat oikean tiedon ja huumorin välimaastossa. Näiden sivustojen sisältö saattaa järkyttää käyttäjiä, jotka eivät vielä osaa arvioida tiedon luotettavuutta. Samojen käyttäjien sinisilmäisyyttä hyödynnetään sosiaalisessa mediassa jakamalla perättömiä tarinoita tai valokuvia, joilla pyritään saamaan omalle asialle tai pilalle mahdollisimman laajaa näkyvyyttä.

Nuoruuteen kuuluu myös kasvattajien kyseenalaistaminen. Vertaisten mielipiteille ja sosiaalisessa mediassa jaetuille uutisille annetaan suurempi painoarvo kuin kasvattajien esittämille faktoille. Koska väittelyä ystävilleen lojaalin nuoren kanssa voi olla vaikeaa voittaa, tulee lapsille antaa välineitä tiedon itsenäiseen arviointiin ja kannustaa heitä pohtimaan millaisia piilotavoitteita netistä löytyvillä sisällöillä saattaa ilmeisen lisäksi olla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kaikki tieto ei vieläkään ole saatavilla hakukoneilla. Vinkkejä kesätoimintaan voikin kysellä myös kouluista, kirjastoista, kuntien nuorisotoimesta, seurakunnista ja järjestöistä.

Tommi Tossavainen
suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tämä teksti on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2013.

Paljon puhetta mediasta Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä

Vuonna 2012 Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tuli 1522 mediaan ja nettiin liittyviä yhteydenottoa, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

Viime vuonna lapset ja nuoret ottivat aiempaa useammin keskusteluissa puheeksi netissä tapahtuvan kiusaamisen. Lapset ja nuoret kertoivat päivystäjille nälvimisestä, haukkumisryhmistä, väärennetyistä kuvista, valeprofiileista sekä systemaattisesta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Yhteisöpalveluissa kiusaaminen ilmenee lisäksi pilkkaamisena, tilapäivityksien kommentointina halveksuvaan sävyyn ja ikävien viestien lähettämisenä. Alun perin vitsiksi tarkoitettu pilkkaava viesti tai kuva on voinut levitä netissä laajalti ja saattanut aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin nuoren elämässä. Netissä tapahtuva kiusaaminen on monesti jatkoa koulussa tai harrastuksessa tapahtuvalle kiusaamiselle.

”Ne poisti minut facebook-kavereista. 

Kun kysyin miksi, ne sanoivat, etteivät ne enää jaksa minua.”

Vaikka ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on usein jatkunut pitkään, se on voinut jäädä aikuisilta huomaamatta. Osa kiusatuista ei ole kertonut asiasta kenellekään. Osa lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista on yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta kokee tulleensa vähätellyksi. Aikuiset ovat mitätöineet asian kehottamalla olemaan välittämättä tai etsineet syytä lapsen omasta käyttäytymisestä.

Kiusaamiskokemukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään. Nuoret kertoivat edelleen pohtivansa kiusaamistapahtumia ja peilaavansa elämäänsä niiden kautta, vaikka heitä ei oltu enää kiusattu vuosiin.

Toinen hyvin yleinen mediaan liittyvä puheenaihe oli porno. Lasten ja nuorten puheluissa kuuluu selvästi se, että jo alakouluikäiset lapset näkevät pornoa ja kuulevat siitä – tahallaan tai vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Toisaalta lapsi tai nuori saattaa myös uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä.

Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituivat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle.

Muita lasten ja nuorten puhelimessa paljon esiintyviä media-aiheita olivat television ja elokuvien sisällöt sekä pelaaminen. Monesti päivystäjä jutteli soittajan kanssa tämän lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Lapset ja nuoret jakoivat mielellään kokemuksiaan myös pelaamistaan peleistä. Päivystäjälle kerrottiin innoissaan pelin kulusta ja hahmoista sekä pelaamisen haasteista. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista.

Päivystäjät puhuvat lasten ja nuorten kanssa niistä asioista, mistä soittaja haluaa puhua. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa sen verran kuin hän sitä tarvitsee. Soittaja voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen, mikä helpottaa arkojen, vaikeiden ja nololta tuntuvien asioiden kertomista. Päivystäjä suhtautuu soittajaan aina rauhallisesti ja kunnioittavasti, vaikka lapsi testaisi aikuista huutamalla ja kiroilemalla. Lasten ja nuorten puhelimessa lapsi ja hänen asiansa otetaan vastaan sellaisenaan.

”Parasta, mitä ope on ikinä sanonut, oli neuvo soittaa tänne.”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin kaikille lapsille ja nuorille. Puhelimessa lapset ja nuoret voivat keskustella luottamuksellisesti koulutetun vapaaehtoisen aikuisen päivystäjän kanssa. Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen, johon päivystäjä vastaa viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjät vastaavat mielellään myös media-aiheisiin kysymyksiin ja auttavat nettiin liittyvistä pulmissa.

Anna-Sofia Lehto
Helpline-koordinaattori
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lue myös: Lasten nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

Mikä Finnish Safer Internet Policy?

EU:n komission toimesta kartoitetaan kevään 2013 aikana jäsenmaiden safer internet policyjä. Tavoitteena on myös indikaattoreiden kehittäminen. Raportin on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä.

On siis hyvä aika pohtia, millaisia lapsia, nuoria ja internetiä koskevia toimintalinjoja ja -periaatteita Suomessa toteutetaan.

Ainakin on selvää, että lapset, nuoret ja internet -asiat ovat olleet ja ovat edelleen Suomen hallituksen agendalla.

Pääministeri Matti Vanhasen ja pääministeri Mari Kiviniemen hallituskausina vuosina 2007–2011 Suomessa toimi liikenne- ja viestintäministeriön vetämä arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Sen alaisuudessa organisoitiin mm. Lapset ja media -foorumia, joka kokosi yhteen laajan joukon alan toimijoita. Foorumin puitteissa tuotettiin esimerkiksi lasten ja nuorten mediamaisemaa, pelaamista ja medialukutaitoa käsitteleviä julkaisuja.

Samalla hallituskaudella uusittiin kuvaohjelmalainsäädäntö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten suojeleminen mediaympäristössä. Uudistuksessa korostettiin mediakasvatuksen ja medialukutaidon merkitystä mm. digitalisoitumisen myötä muuttuneessa mediamaisemassa. Valtion elokuvatarkastamon tilalle perustettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.

Nykyisen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa”. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2012–2015 on tietoyhteiskuntaosallisuuteen ja mediataitoihin liittyviä toimenpiteitä. Ohjelman mukaan ”edistetään turvallisten verkkoympäristöjen kehittämistä lapsille ja nuorille ja tuetaan verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä sekä muita verkkosovelluksia, joilla tuetaan lasten ja nuorten kasvua, harrastamista tai vaikuttamista.

Poliittisten linjausten lisäksi yksi keskeinen käytännön toimintamuoto Suomessa on osaltaan EU:n komission rahoittama Safer Internet -hanke. Projektin koordinointi siirtyi vuonna 2012 Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Hankkeen keskeisiä toimintoja on alan toimijoita yhteen kokoavan Mediataitoviikon koordinointi sekä kasvattajille materiaalia tarjoava Mediataitokoulu-verkkopalvelu.

Safer Internet -hankkeen kautta eurooppalaiset lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvät linjaukset konkretisoituvat kansallisella tasolla. Suomi on osallistunut myös eurooppalaisen tutkijayhteisön toimintaan EU Kids Online -verkoston kautta.

Rohkenee todeta, että Suomessa on tehty ja tehdään paljon lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvää työtä – niin linjauksia kuin käytäntöjä.

On luontevaa, että asiaa käsitellään osana laajempia, lasten ja nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Suomalaista, laaja-alaista lähestymistapaa kuvaa esimerkiksi se, että puhumme mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta. Nettiturvallisuutta ei nähdä omana saarekkeenaan, vaan osana lasten ja nuoren kasvuympäristöä ja mediamaailmaa. Ulkopuolinen arvioitsija saattaisi kuitenkin todeta, että kootut toimintalinjat ja -periaatteet puuttuvat.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditaan kevään 2013 aikana laajan asiantuntijapaneelin tukemana kulttuuripoliittiset suuntaviivat Hyvän medialukutaidon edistämiseksi. Linjauksissa otetaan huomioon mediakasvatuksen ajankohtaisia haasteita ja kehittämissuuntia. Suomalainen safer internet policy on myös agendalla, tavalla tai toisella.

Leena Rantala

Projektisuunnittelija

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto

Kulttuuriyksikkö