Lapsilla on oikeus monipuoliseen tietoon

Hakukoneiden kautta saatava tieto kattaa vain osan olemassa olevasta informaatiosta. Lisäksi hakukoneet määrittelevät, millaisena maailma internetin kautta näyttäytyy. Medialukutaidon opetus onkin tärkeää lapsesta alkaen.

Jennika on 14-vuotias tyttö Helsingistä. Kesän lähestyessä Jennikan äiti kehottaa Jennikaa miettimään mitä haluaisi tehdä kesälomalla, sillä äidin lomat alkavat vasta heinäkuussa. Jennika aloittaa kesätoiminnan etsimisen samalla tavalla kuin yli 90 prosenttia suomalaisista – googlaamalla.

Jennika kirjoittaa Googlen hakukenttään ”Mitä tekisin” ja jättää kirjoittamatta viimeisen sanan ”kesälomalla” kiinnittäessään huomion Googlen ehdottamaan ”Mitä tekisin elämälläni” hakutulokseen. Jennika on itse miettinyt samoja kysymyksiä, sillä koulussa on ollut puhetta lähestyvistä yhteishauista, joten hän päättää katsoa mitä Googlen ehdottaa.

Ensimmäinen hakutulos johtaa Vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa 30-vuotias nainen hakee elämälleen suuntaa. Keskustelua käydään masennuksesta, yksinäisyydestä ja päämäärättömyydestä. 30-vuotiaalla naisella on paljon kohtalotovereita. Jennika ei kuitenkaan löydä keskusteluista mitään mihin voisi samaistua. Seuraavat yhdeksän hakutulosta osoittavat myös keskustelupalstoille, joten Jennika päättää kirjoittaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti ”Mitä tekisin kesällä”.

Hypättyään aurinkovoidemainosten yli Jennika saa hakutuloksiksi kesälukion, 1-3-luokkalaisten kesäkorikerhon, kesäpuuhaa Turusta ja lisää tuloksia keskustelupalstoilta. Ei mitään, mikä auttaisi häntä. Jennika yrittää täsmentää hakuaan lisäämällä hakuunsa ”Helsingissä”. Saman kesälukiotuloksen jälkeen Jennika näkee kiinnostavan uutisen, jossa Helsinki palkkaa 1000 alaikäistä nuorta kesätöihin! Klikattuaan linkkiä Jennika huomaa, että työtä tarjotaan ainoastaan 16-17-vuotiaille. Jennika luovuttaa ja kirjoittaa Facebookiin ”Kesäloma tulee, mitä sitä tekis?” ja saa hetkessä kymmeniä vastauksia kuten: ”Mä oon menossa kesäleirille Vartsikkaan” ja ”Sä voit tulla meidän landelle” ja ”Hyppää järveen!”.

Jennika saa sosiaalisesta mediasta ideoita kesää varten, mutta kavereilta saadut ehdotukset eivät ole Jennikan omista toiveista lähteneitä ideoita vaan eräänlaisia lohdutuspalkintoja täydellisen kesätoiminnan puuttuessa. Mikäli Jennika olisi käyttänyt Googlessa kysymyksen sijaan hakusanoja ”kesätoiminta helsinki” olisi ensimmäinen hakutulos ollut hyödyllisempi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Harrastushaku.

Google vinouttaa maailmankuvaa

Asiasanojen käyttö edellyttää kuitenkin netinkäyttäjältä kokemusta hakukoneiden käytöstä ja asiasanoista. Carita Kiili totesi väitöskirjassaan viime syksynä, että heikot tiedonhaun strategiat voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa ja että hakukyselyjen muotoilua voitaisiin harjoitella esimerkiksi pohtimalla, miten tutkittavaa ilmiötä voitaisiin käsitteellistää .

Hyvilläkin asiasanoilla hakukoneiden kautta saatava tieto on kuitenkin vain osa olemassa olevasta informaatiosta. Hakukoneet kuitenkin määrittelevät sen millaisena maailma meille internetissä näyttäytyy. Googlen välittämä maailmankuva tiedonhakijoille on vinoutunut suosittujen ja hakukoneoptimoitujen sivujen suuntaan. Suppeat sivut, harvaan päivitetyt sivut ja huonosti toteutetut sivut eivät näy ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paras ensimmäisellä hakusivulla näkyvä tulos on useimmiten Wikipedia ja useimmille netin käyttäjille ensimmäinen ja viimeinen asiatiedon lähde.

Vaikka Wikipediaa voi yleisesti ottaen pitää luotettavana, tulee artikkeleihin suhtautua kriittisesti silloin kun käsiteltävästä aiheesta on eriäviä mielipiteitä tai on kyse uudesta ilmiöstä. Verkossa tieto painottuu aina aktiivisimman päivittäjän mielipiteisiin. Tietoa hakevan tulisikin aina kysyä itseltään, voiko joku olla asiasta eri mieltä ja tutustua myös vastapuolen mielipiteisiin ennen oman mielipiteen muodostamista. Wikipedian kirjoittajilla on vastuu tiedon oikeellisuudesta, mutta ”oikean tiedon” haltijoilla, kuten kuntatyöntekijöillä tai virkamiehillä, ei ole velvollisuutta kirjoittaa Wikipediaan. Tämä näkyy Wikipediassa tiettyyn suuntaan värittyneenä tietona esimerkiksi päihteiden vaikutuksista tai poliittisista kiistakapuloista. Artikkeleihin valitaan lähteiksi omaa mielipidettä tukevia tutkimuksia ja sivuutetaan vastakkaista näkökulmaa edustavat tai niitä jopa poistetaan lähteistä. Tällaisen vaivihkaisen mielipidevaikuttamisen tunnistaminen edellyttää lukijalta edistyneitä tiedon arviointitaitoja.

Sinisilmäisyyttä hyödynnetään somessa

Lapsille vaikeasti analysoitavia voivat olla myös satiirisivustot kuten Lehti, Hikipedia ja The Daily Currant  tasapainoilevat oikean tiedon ja huumorin välimaastossa. Näiden sivustojen sisältö saattaa järkyttää käyttäjiä, jotka eivät vielä osaa arvioida tiedon luotettavuutta. Samojen käyttäjien sinisilmäisyyttä hyödynnetään sosiaalisessa mediassa jakamalla perättömiä tarinoita tai valokuvia, joilla pyritään saamaan omalle asialle tai pilalle mahdollisimman laajaa näkyvyyttä.

Nuoruuteen kuuluu myös kasvattajien kyseenalaistaminen. Vertaisten mielipiteille ja sosiaalisessa mediassa jaetuille uutisille annetaan suurempi painoarvo kuin kasvattajien esittämille faktoille. Koska väittelyä ystävilleen lojaalin nuoren kanssa voi olla vaikeaa voittaa, tulee lapsille antaa välineitä tiedon itsenäiseen arviointiin ja kannustaa heitä pohtimaan millaisia piilotavoitteita netistä löytyvillä sisällöillä saattaa ilmeisen lisäksi olla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kaikki tieto ei vieläkään ole saatavilla hakukoneilla. Vinkkejä kesätoimintaan voikin kysellä myös kouluista, kirjastoista, kuntien nuorisotoimesta, seurakunnista ja järjestöistä.

Tommi Tossavainen
suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tämä teksti on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2013.

Paljon puhetta mediasta Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä

Vuonna 2012 Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tuli 1522 mediaan ja nettiin liittyviä yhteydenottoa, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

Viime vuonna lapset ja nuoret ottivat aiempaa useammin keskusteluissa puheeksi netissä tapahtuvan kiusaamisen. Lapset ja nuoret kertoivat päivystäjille nälvimisestä, haukkumisryhmistä, väärennetyistä kuvista, valeprofiileista sekä systemaattisesta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Yhteisöpalveluissa kiusaaminen ilmenee lisäksi pilkkaamisena, tilapäivityksien kommentointina halveksuvaan sävyyn ja ikävien viestien lähettämisenä. Alun perin vitsiksi tarkoitettu pilkkaava viesti tai kuva on voinut levitä netissä laajalti ja saattanut aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin nuoren elämässä. Netissä tapahtuva kiusaaminen on monesti jatkoa koulussa tai harrastuksessa tapahtuvalle kiusaamiselle.

”Ne poisti minut facebook-kavereista. 

Kun kysyin miksi, ne sanoivat, etteivät ne enää jaksa minua.”

Vaikka ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on usein jatkunut pitkään, se on voinut jäädä aikuisilta huomaamatta. Osa kiusatuista ei ole kertonut asiasta kenellekään. Osa lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista on yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta kokee tulleensa vähätellyksi. Aikuiset ovat mitätöineet asian kehottamalla olemaan välittämättä tai etsineet syytä lapsen omasta käyttäytymisestä.

Kiusaamiskokemukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään. Nuoret kertoivat edelleen pohtivansa kiusaamistapahtumia ja peilaavansa elämäänsä niiden kautta, vaikka heitä ei oltu enää kiusattu vuosiin.

Toinen hyvin yleinen mediaan liittyvä puheenaihe oli porno. Lasten ja nuorten puheluissa kuuluu selvästi se, että jo alakouluikäiset lapset näkevät pornoa ja kuulevat siitä – tahallaan tai vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Toisaalta lapsi tai nuori saattaa myös uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä.

Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituivat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle.

Muita lasten ja nuorten puhelimessa paljon esiintyviä media-aiheita olivat television ja elokuvien sisällöt sekä pelaaminen. Monesti päivystäjä jutteli soittajan kanssa tämän lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Lapset ja nuoret jakoivat mielellään kokemuksiaan myös pelaamistaan peleistä. Päivystäjälle kerrottiin innoissaan pelin kulusta ja hahmoista sekä pelaamisen haasteista. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista.

Päivystäjät puhuvat lasten ja nuorten kanssa niistä asioista, mistä soittaja haluaa puhua. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa sen verran kuin hän sitä tarvitsee. Soittaja voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen, mikä helpottaa arkojen, vaikeiden ja nololta tuntuvien asioiden kertomista. Päivystäjä suhtautuu soittajaan aina rauhallisesti ja kunnioittavasti, vaikka lapsi testaisi aikuista huutamalla ja kiroilemalla. Lasten ja nuorten puhelimessa lapsi ja hänen asiansa otetaan vastaan sellaisenaan.

”Parasta, mitä ope on ikinä sanonut, oli neuvo soittaa tänne.”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin kaikille lapsille ja nuorille. Puhelimessa lapset ja nuoret voivat keskustella luottamuksellisesti koulutetun vapaaehtoisen aikuisen päivystäjän kanssa. Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen, johon päivystäjä vastaa viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjät vastaavat mielellään myös media-aiheisiin kysymyksiin ja auttavat nettiin liittyvistä pulmissa.

Anna-Sofia Lehto
Helpline-koordinaattori
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lue myös: Lasten nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

Mikä Finnish Safer Internet Policy?

EU:n komission toimesta kartoitetaan kevään 2013 aikana jäsenmaiden safer internet policyjä. Tavoitteena on myös indikaattoreiden kehittäminen. Raportin on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä.

On siis hyvä aika pohtia, millaisia lapsia, nuoria ja internetiä koskevia toimintalinjoja ja -periaatteita Suomessa toteutetaan.

Ainakin on selvää, että lapset, nuoret ja internet -asiat ovat olleet ja ovat edelleen Suomen hallituksen agendalla.

Pääministeri Matti Vanhasen ja pääministeri Mari Kiviniemen hallituskausina vuosina 2007–2011 Suomessa toimi liikenne- ja viestintäministeriön vetämä arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Sen alaisuudessa organisoitiin mm. Lapset ja media -foorumia, joka kokosi yhteen laajan joukon alan toimijoita. Foorumin puitteissa tuotettiin esimerkiksi lasten ja nuorten mediamaisemaa, pelaamista ja medialukutaitoa käsitteleviä julkaisuja.

Samalla hallituskaudella uusittiin kuvaohjelmalainsäädäntö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten suojeleminen mediaympäristössä. Uudistuksessa korostettiin mediakasvatuksen ja medialukutaidon merkitystä mm. digitalisoitumisen myötä muuttuneessa mediamaisemassa. Valtion elokuvatarkastamon tilalle perustettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.

Nykyisen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa”. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2012–2015 on tietoyhteiskuntaosallisuuteen ja mediataitoihin liittyviä toimenpiteitä. Ohjelman mukaan ”edistetään turvallisten verkkoympäristöjen kehittämistä lapsille ja nuorille ja tuetaan verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä sekä muita verkkosovelluksia, joilla tuetaan lasten ja nuorten kasvua, harrastamista tai vaikuttamista.

Poliittisten linjausten lisäksi yksi keskeinen käytännön toimintamuoto Suomessa on osaltaan EU:n komission rahoittama Safer Internet -hanke. Projektin koordinointi siirtyi vuonna 2012 Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Hankkeen keskeisiä toimintoja on alan toimijoita yhteen kokoavan Mediataitoviikon koordinointi sekä kasvattajille materiaalia tarjoava Mediataitokoulu-verkkopalvelu.

Safer Internet -hankkeen kautta eurooppalaiset lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvät linjaukset konkretisoituvat kansallisella tasolla. Suomi on osallistunut myös eurooppalaisen tutkijayhteisön toimintaan EU Kids Online -verkoston kautta.

Rohkenee todeta, että Suomessa on tehty ja tehdään paljon lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvää työtä – niin linjauksia kuin käytäntöjä.

On luontevaa, että asiaa käsitellään osana laajempia, lasten ja nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Suomalaista, laaja-alaista lähestymistapaa kuvaa esimerkiksi se, että puhumme mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta. Nettiturvallisuutta ei nähdä omana saarekkeenaan, vaan osana lasten ja nuoren kasvuympäristöä ja mediamaailmaa. Ulkopuolinen arvioitsija saattaisi kuitenkin todeta, että kootut toimintalinjat ja -periaatteet puuttuvat.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditaan kevään 2013 aikana laajan asiantuntijapaneelin tukemana kulttuuripoliittiset suuntaviivat Hyvän medialukutaidon edistämiseksi. Linjauksissa otetaan huomioon mediakasvatuksen ajankohtaisia haasteita ja kehittämissuuntia. Suomalainen safer internet policy on myös agendalla, tavalla tai toisella.

Leena Rantala

Projektisuunnittelija

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto

Kulttuuriyksikkö 

Kooste vuoden 2013 Mediataitoviikosta

Ensimmäinen Mediataitoviikko on viimein vietetty ja viimeisetkin viikkoon liittyvät kilpailut ovat päättyneet. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme matkaa kohti Mediataitoviikkoa ja kaikkea sitä mitä Mediataitoviikolla tehtiin ja mistä viikon aikana keskusteltiin.

Mediataitoviikkoa ja siihen liittyvää Mediataitokoulua rakennettiin koko viime syksy kahden yhteistyökumppaneista koostuvan työryhmän avulla. Mediataitoviikkoa käsiteltiin jo Opettaja-lehden mediakasvatuksen teemanumerossa, mutta varsinaisesti markkinointi aloitettiin täydellä teholla vasta joulukuussa, jolloin Suomen ala- ja yläasteille lähetettiin tietoa Mediataitoviikosta kirjeitse.

Perinteinen painettu kirje erottui ilmeisesti edukseen, sillä Educa-messuilla useimmat Mediataitokoulun ständillä vierailleet opettajat olivat kuulleet Mediataitoviikosta tai nähneet kirjeen mukana tulleita esitteitä.

Mediataitoviikko oli esillä myös Nuori 2013 messuilla, jossa erityisesti Tuunaa vessa! kilpailu herätti kiinnostusta.

Mediataitoviikko mediassa

Sekä Tietoturvapäivän muuttuminen Mediataitoviikoksi, että uuden Mediataitoviikon teema "Oikeudet ja velvollisuudet netissä" herättivät laajasti kiinnostusta mediassa. Esimerkiksi Huomenta Suomessa Mediataitoviikon teema oli esillä pitkin viikkoa. Mediataitoviikosta puhuttiin ohjelmassa viikon aikana ainakin viidessä eri haastattelussa.

Katso Suvi Tuomisen haastattelu klikkaamalla kuvaa (kuvakaappaus MTV3)

Radio Novan Konttorissa vietettiin Mediataitoviikkoa ja myös useilla Ylen radiokanavilla keskusteltiin esimerkiksi netiketin merkityksestä.

Mediataitoviikko näkyi hyvin myös painettujen lehtien sivuilla ja uutisseurantamme löysi aiheesta kymmeniä lehtikirjoituksia ympäri Suomea, esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi Suvi Tuomisen kirjoituksen Vieraskynä-palstallaan. Myös monissa muissa Mediataitoviikon kanssa samaan aikaan vietetyn Sanomalehtiviikon kirjoituksissa pohdittiin myös Mediataitoviikon teemoja.

Mediataitoviikon teemoja käsiteltiin sadoilla eri verkkosivuilla, koulujen blogeissa ja verkkolehdissä. Erityisen paljon keskustelua herätti Iltalehden kirjoitus oman lapsen kuvien julkaisemisesta Facebookissa.

Netiketti

Netiketti luotiin Internetin alkuaikoina ohjeiksi netinkäyttäjille. Ensimmäisissä netiketeissä huomio oli kiinnittynyt teknologian käyttöön liittyviin seikkoihin, kuten siihen, että on epäkohteliasta kirjoittaa viestejä ISOILLA kirjaimilla! Teknologian yleistyessä erilaiset netiketit ovat yhä enemmän koskeneet ihmisten välistä vuorovaikutusta. Asiallinen ja huomaavainen käytös Internetissä on vähintään yhtä tärkeää kuin asiallinen käyttäytyminen kasvottain käytävissä keskusteluissa. Netin näennäisen nimettömyyden suojissa käyttäytymissäännöt saattavat kuitenkin päästä unohtumaan ja siksi Mediataitoviikkoon osallistuvat organisaatiot päivittivät netiketin vuodelle 2013.

Nuorille Netikettiä markkinoitiin sosiaalisessa mediassa jaettavien sarjakuvien avulla ja idea oli onnistunut. Sarjakuvia ja muita Mediataitoviikon päivityksiä jaettiin, tykättiin ja kommentoitin Mediataitoviikon aikana lähes 6000 kertaa.

Mediataitoviikko kouluissa

Mediataitoviikon ensisijainen kohderyhmä olivat kuitenkin koulut ja oppilaat, joissa keskustelu netinkäytöstä ja mediasta jatkuu ympäri lukuvuoden. Mediataitoviikolla kouluissa käytiin keskustelua Netiketti-sarjakuvien lisäksi Nettielämää-videoista, joita katseltiin Mediataitoviikon aikana yhteensä lähes 10000 kertaa.




Tuunaa koulun vessa! -toimintamallia hyödynnettiin kouluissa innokkaasti, mutta vain osa kouluista osallistui itse kilpailuun. Kilpailuun on kuitenkin lähetetty kymmeniä vessojen dokumentaatioita ja voittajavessoihin pääsee tutustumaan perjantaina 15.3 osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa.

Mediataitoviikko vuonna 2014

Mediataitoviikko onnistui erinomaisesti ja siitä kiitos kuuluu oma-aloitteisille yhteistyökumppaneille!

Toivomme, että ensi vuonna muutkin kuin Mediataitoviikon yhteistyökumppanit osallistuvat Mediataitoviikkoon huomioimalla viikon teemat omassa toiminnassaan ja tekevät Mediataitoviikosta itsensä näköisen. Mallia voi ottaa esimerkiksi goSupermodel yhteisön kampanjasta "Vaihda alushousut".

Aurinkoista kevättä toivottaen!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Nuorten netinkäyttö palveluntarjoajan silmin

Sosiaalinen media on viime vuosien aikana tullut rytinällä Suomeen Facebookin myötä. Seitsemän vuotta sitten sosiaalista mediaa käyttivät Suomessa lähinnä nuoret, jopa jo ennen itse ”sosiaalinen media” -termin syntyä. Kun nuoret notkuivat IRC-Galleriassa, vanhemmilla oli suuri hätä: miksi nuori istuu niin paljon koneella? Mitä se siellä tekee? Sen täytyy olla yksinäinen ja varmaan joutunut ongelmiinkin.

Sosiaalisen median rantautuminen Suomeen 

Vuoden 2007 jälkeen sosiaalisesta mediasta on tullut Facebookin avulla arkipäivää myös monille vanhemmille. Isolla osalla vanhemmista on nyt omakohtainen kosketus internetin sosiaaliseen puoleen. Ai tätähän se meidän lapsi silloin teki: jutteli kavereiden kanssa, jakoi elämäänsä kuuluvia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin herättää uusia kysymyksiä: miten nuori pärjää sosiaalisessa mediassa ihan yksin, kun äiti tai isä ei ole koko ajan paikalla nuoren hengatessa netissä?

Olen ollut mukana IRC-Gallerian toiminnassa jo yli 12 vuotta – lähestulkoon siitä asti, kun palvelu perustettiin joulukuussa 2000. Sinä aikana on tullut nähtyä paljon: niin nuorten kuin vanhempienkin netinkäytön yleistyminen, miten vanhemmat reagoivat siihen ja miten paljon iloa, uusia ystäviä ja harrastuksia nuoret ovat netistä löytäneet. IRC-Gallerian ylläpitoon tulee silloin tällöin yhteydenottoja myös vanhemmilta ja kasvatusalan ammattilaisilta. Meiltä kysytään, voisiko nuoren käyttäjätunnuksen sulkea, koska nuori on kotiarestissa. Kysytään, voisiko vanhempi saada luvan tehdä IRC-Galleriaan oman ”vakoilijatunnuksen” nähdäkseen mitä nuori siellä puuhaa. Ja aina joskus kysytään vihaisena myös sitä, missä on meidän kasvattajanvastuumme.

Saako äiti kytätä netissä?

Vanhemmilla on oikeus pyytää lapsensa tunnuksen poistoa IRC-Galleriasta, jos lapsi on alle 15-vuotias eikä näin ollen ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Vakoilijatunnuksia vanhemmat eivät voi tehdä: IRC-Galleriassa pitää olla joko omalla kuvallaan, tai sitten ei ollenkaan. Nuorten netinkäyttöön tutustuu parhaiten kysymällä nuorelta itseltään ja pyytämällä ihan reilusti opastusta ja kyselemällä positiivisessa hengessä, mitä nettipalveluita nuori käyttää ja miten niitä käytetään. Ja mitä siihen kasvattajanvastuuseen tulee: palveluntarjoaja voi tehdä paljon käyttäjiensä hyvinvoinnin eteen, mutta kasvattajan leimaa palvelulle ei voi, eikä kannata, antaa.

Me IRC-Galleriassa teemme paljon työtä sen eteen, jotta nuoret ymmärtäisivät netin ja sosiaalisen median hyödyt ja riskit. Palvelussa on selkeät säännöt, jotka kertovat niin käyttäjille kuin kasvattajillekin, miten palvelussa saa toimia ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen noudattamista valvotaan, ja niiden rikkomisesta voi seurata huomautus, käyttäjätunnuksen väliaikainen jäähdyttäminen tai joissakin tapauksissa jopa poistaminen.

IRC-Gallerian Tietoa-osiosta löytyy myös erillinen, vanhemmille sekä kasvattajille tarkoitettu osuus. Sinne on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita palvelun ylläpidolta kysytään. Sääntöihin ja Vanhemmille-osioon tutustuminen raottaa netinkäytön salojen verhoa ja kertoo, mistä IRC-Galleriassa on kyse.

IRC-Galleriasta löytyy myös useita yhteiskunnallisia, nuorisolle suunnattuja toimijoita, kuten Elämä on parasta huumetta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Verkkoterkkarit ja virtuaalinen nuorisotalo Netari. Me teemme omalta osaltamme parhaamme, jotta nuoret voisivat hyvin.

Media tuo elämään lisää sisältöä – ja huoltajille lisää työtä

Pelkästään IRC-Galleriassa käy viikoittain noin 200 000 eri ihmistä. Se on suunnilleen saman verran kuin Tampereella on asukkaita. Siinä missä nuori voi ajautua ongelmiin kotikaupungissaan, voi sama tapahtua myös netissä, etenkin jos nuorella ei ole tarvittavia mediataitoja.

Liikennekasvatuksen sekä terveys- ja seksuaalikasvatuksen tavoin mediakasvatus on nykymaailmassa tärkeää, koska internet ja media ovat yhä keskeisemmässä roolissa elämässä. Mediataitojen osalta lapsi ja nuori tarvitsee kasvattajan apua ja tukea kehittyäkseen oikeaan suuntaan.

Vanhemmat näkevät sosiaalisessa mediassa erilaisen maailman kuin nuoret. Aikuisten Facebook-kavereissa on oman ikäluokan ystäviä erilaisten ongelmien kanssa, kuin mitä nuorten ystäväpiireissä on. Vanhemmat eivät näe sitä, miten koulukiusaaminen jatkuu verkossa, tai sitä, miten suuri ryhmän paine nuorilla on myös netissä. Nuorten ongelmat sosiaalisessa mediassa ovat siis pitkälti samoja kuin koulun pihallakin. Se maailma saattaa olla paikoin karu, ja netissä se tuntuu vielä karummalta, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä jää jälki.

Helpoksi ratkaisuksi voisi ajatella sitä, ettei päästä nuorta sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Kuitenkin sosiaalisen palvelun ulkopuolelle sulkeminen voi aiheuttaa nuorelle vakavampia ongelmia kuin siellä oleminen. Sosiaalinen media on osa jokapäiväistä elämää, eikä niinkään mikään irrallinen palikka. Jos nuori vanhempien painostuksesta jää siitä pois, nuori saatetaan jättää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle myös koulun pihalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media on nuorille yksi kommunikaation väline siinä missä puhelut, tekstiviestit ja kasvokkain kohtaaminen. Jos muut ystäväpiirissä kommunikoivat netin kautta, nuori saattaa pudota kärryiltä kaverisuhteissaan.

Mediakasvatus on osa arkea

Sosiaalinen media on parhaimmillaan ihana ja iloinen asia, joka tuo elämään paljon rikkautta. Palveluntarjoajana näemme päivittäin erilaisia nuoria erilaisilla mediataidoilla varustettuna. Monet osaavat toimia netissä upeasti, mutta monilla on vielä selvästi mediataidot pitkälti oppimatta.

Kouluissa on onneksi viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä mediakasvatuksen saralla, ja tilanne on jo paljon parempi kuin esimerkiksi IRC-Gallerian aloittaessa toimintansa vuonna 2000. Vanhemmilla on kuitenkin lastensa pääasiallisena kasvattajana tärkeä rooli siinä, että nuori osaa hyödyntää nettiä elämässään oikein, ja saa siitä irti hyötyä ja tukea ongelmien sijaan.

Huoltajat: muistakaa perehtyä myös mediakasvatukseen, jotta nettinatiivit lapsenne saavat arvoisensa kasvatuksen myös nettiasioihin.

Heini Varjonen
COO, Lastensuojeluvastaava
Somia Dynamoid Oy / IRC-Galleria

Kirjasto mediataitojen kenttänä

Kirjastoista löytyy tietoa ja viihdettä monenlaisiin tarpeisiin. Yleiset kirjastot ovat olleet aina portaita erilaisten kertomusten ja merkitysten maailmaan, ja mediamaailman monipuolistuessa kirjastot ovat pyrkineet ottamaan asiakkaidensa uudet tavat ja käytännöt haltuun monin eri tavoin. Tämä on näkynyt kirjastoaineistojen monipuolistumisena, tieto- ja viestintätekniikan tulona kirjastotilaan, sekä viimeisimpänä uusien mediakasvatukseen liittyvien palvelujen kehittämisenä. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuksia sekä omaehtoiseen että ohjattuun mediamaailmassa seikkailemiseen!

Lasten ja nuorten paikkana kirjasto on monipuolinen sekä nuoremmille asiakkaille että heidän vanhemmilleen. Pienimmät lapset pääsevät nauttimaan satutunneista rauhallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Satutunneilla luettavat tarinat voivat olla sekä viihdyttäviä että opastavia, mutta pienimpien kirjastonkäyttäjien kanssa muistetaan aina sopiva tarinaan eläytymisen taso - jo aivan pienimmillekin annetaan mahdollisuus heittäytyä mielikuvituksensa vietäväksi oman kehitysasteensa mukaisesti. Satutuntien yhteydessä vanhemmat saavat myös hyviä vinkkejä kivoista kirjoista, joita löytyy usein hyllystä kotiin vietäviksi heti tarinoinnin päätyttyä. Kuvakirjat ovat aina pienten lasten mieleen, ja monimediaiseksi voi heittäytyä vaikka kuuntelukirjan kanssa.

Eskari-ikäisillä on jo vakiintuneita mediankäytön tapoja, ja osa valitsee päättäväisesti itse omat suosikkiaineistonsa. Jos esikoululaiselle on hankittu jo oma kirjastokortti, pääsee hän myös monessa kirjastossa käyttämään internetiin kytkettyä tietokonetta. Useimmiten kirjaston tietokoneet on sijoitettu siten, että kirjaston henkilökunta pystyy valvomaan sekä koneella vietettyä aikaa että tarvittaessa lasten ja nuortenkin käyttämiä sisältöjä. Kirjastossa ei juurikaan suodateta tai estetä verkon erilaisia palveluita tai sivustoja, korkeintaan sijaitaan kunnan tietoteknisten yleisestojen takana. Tällä pystytään osaltaan takaamaan turvallista netinkäyttöä, mutta monien nuorten mielestä “antiikkiset” laitteet ja ikävät palomuurit internetiin päin ovat myös haitaksi kirjastossa elettävälle nettiarjelle.

Kirjasto on lapsille ja nuorille mielenkiintoinen paikka kodin ja koulun välissä. Yhtäältä rauhallinen lähikirjaston miljöö mahdollistaa läksyjen tekemisen vaikkapa kotimatkan varrella, toisaalta kirjastoon voidaan tulla pakoon kotona asetettuja netti-, chatti- tai pelirajoituksia. Kirjastot puuttuvat harvemmin muita kirjastonkäyttäjiä kunnioittavan asiakkaan toimintaan. Lasten ja nuorten vanhemmat saattavat joskus tiedustella tutulta kirjastohenkilökunnalta omien lastensa puuhien perään, mutta salaliittoteorioita hyssyttelevistä ja kieltävistä kirjastonsedistä ja -tädeistä on nykyään vaikea rakentaa. Jos noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, on kirjasto hyvin vapaa ympäristö omassa mediamaailmassa toimimiseen.

Kirjaston rooli mediataitojen tukijana on hyvin erityinen muihin toimijoihin nähden. Kirjaston asiakkaita ovat tunnetusti “kaikki” kansalaiset vauvasta vanhuksiin, ja myös mediataitojen osalta kirjasto huomioi monet käyttäjäryhmät ja ikäluokat. Esimerkiksi tietoyhteiskuntataitojen opastamisessa kirjasto on kunnostautunut senioreille tarjottavissa palveluissa, ja aikuisväestölle suunnattua mediataitoihin ja mediakasvatukseen liittyvää toimintaa tuotetaan lisääntyvissä määrin. Kaunokirjallisuuden puitteissa järjestetään lukupiirejä ja kirjailijavierailuja. Musiikkikirjastot vastaavat digitaalisen musiikinjakelun haasteisiin kuuntelupiireillä, järjestämällä keikkoja ja tutustuttamalla asiakkaitaan erilaisiin uusiin teknologioihin. Nuorille ja miksei aikuisillekin järjestetään digitaalisiin peleihin liittyviä turnauksia ja tapahtumia. Kirjastoissa kirjoitetaan, valokuvataan ja tehdään musiikkia.

Monet kirjaston nykyään tuottamista palveluista voidaan liittää kirjaston lakisääteiseen tehtävään tarjota kansalaisille sivistys- ja kulttuuripalveluja yhdenvertaisesti. Taustalla on pyrkimys tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mediayhteiskunnassa, jossa merkityksiä muodostetaan yhä monipuolisempia viestinnän muotoja ja sisältöjä käyttäen kirjasto on kehittämässä paikkaansa ja tehtäväänsä uusiin mediataitoihin perustuen. Mediakasvatus nähdään kirjastoissa tavoitteellisena toimintana, jolla halutaan tarjota kaikille kansalaisille tietoja ja taitoja nykymaailman kansalaisina toimimiseen. Siispä kirjastoon!

Mika Mustikkamäki
Tutkija, Tampereen yliopisto
Projektisuunnittelija, Suomen kirjastoseura

Tietoturvakoulusta Mediataitokouluksi

Tietoturvaviikko on ollut yksi tunnetuimmista teemaviikoista maamme opettajien keskuudessa. Samoin Tietoturvakoulu on ollut laajasti tunnettu laadukkaista nettiturvallisuusaiheisista opetusmateriaaleistaan. Nyt molemmat ovat tulleet tiensä päähän ja on aika opetella puhumaan Mediataitoviikosta ja Mediataitokoulusta.

Nimenvaihdokseen liittyy näkökulman muutos. Kun puhutaan taidoista turvallisuuden sijaan, lapsi nähdään aktiivisena oman mediasuhteensa rakentajana. Paras turvaominaisuus on lapsen pään sisällä, ei teknisissä suojalaitteissa tai aikuisten tiukasti määrittelemässä turvallisuudessa. Mediataitoja kartuttamalla lapsen sisäinen turvaverkko vahvistuu.

Koulun tasolla minkään muun kuin nimen ei tarvitse muuttua. Koulun niin halutessa teemaviikon sisällöt ja toiminnot voivat pysyä ennallaan. Tietoturvakoulun vanhat materiaalit ja tehtävät ovat edelleen käytettävissä. Loputkin aineistot Tietoturvakoulusta siirretään Mediataitokouluun vuoden 2012 aikana.

Nettiin liittyvät teemat tulevat olemaan jatkossakin vahva osa Mediataitokoulua ja Mediataitoviikkoa – onhan internet tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Uusi nimi antaa kuitenkin kouluille tilaa laajentaa teemaviikko kattamaan myös muita medioita kuin internetin. Siinä missä Tietoturvaviikko on kiinnittynyt eniten tietotekniikan opetukseen, Mediataitoviikko voi olla laajemmin koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen asia. Jokaisessa oppiaineessa voidaan ottaa mediaan liittyviä asioita esille oppiaineen omasta näkökulmasta, linkittyyhän media elämänkin osa-alueisiin eri tavoin. Samalle viikolle sijoittuva Sanomalehtiviikko täydentää Mediataitoviikkoa.

Mielestäni ihannetilanne olisi, jos Mediataitoviikosta muodostuisi Ravintolapäivän kaltainen ilmiö: koulut järjestäisivät omannäköistään, omaehtoista mediaan liittyvää toimintaa, jota ei ohjailla ylhäältäpäin. Te paikallisella tasolla tiedätte, millainen kampanja ja millaiset oppimistehtävät toimivat juuri teidän koulussanne. Tai itse asiassa – koulunne oppilaat tietävät. Ottakaa oppilaat mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan Mediataitoviikkoa!

Toivon kuitenkin, että koulujen mediakasvatus ei jää yhden viikon varaan. Teemaviikko on hyvä tapa nostaa mediakasvatuksen tärkeys esille, mutta Mediataitokoulua saa käyttää ympäri vuoden.
Mediataitokoulu ja -viikko eivät muuten ole rajattuja ainoastaan koulujen käyttöön: kirjastot, nuorisotoimet, päiväkodit – hyödyntäkää materiaaleja ja järjestäkää omia tapahtumianne! Mediataitoviikko voisi olla hyvä tekosyy viritellä yhteistyötä esimerkiksi koulun, kirjaston ja nuorisotoimen välille. Kirjastotyöntekijöillä ja nuorisotyöntekijöillä on usein sellaista mediaan liittyvää osaamista, jota opettajilta ei löydy.

Nimenmuutoksen taustalla on organisatorinen muutos. Teemaviikon ja nettisivun koordinointivastuut ovat siirtyneet Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Vuoden 2012 alussa perustetun Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muun muassa ”edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa”.

Mediataitoviikko ja Mediataitokoulu jatkavatkin monella tavalla Tietoturvaviikon ja Tietoturvakoulun ansiokasta perinnettä. Kuten Tietoturvaviikko, myös Mediataitoviikko on laajan yhteistyön tulosta. Tänä vuonna mukana on noin 30 organisaatiota suunnittelemassa, rahoittamassa ja tukemassa Mediataitoviikkoa. Suurkiitos heille jo tässä vaiheessa!

Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus