Sosiaalinen media on viime vuosien aikana tullut rytinällä Suomeen Facebookin myötä. Seitsemän vuotta sitten sosiaalista mediaa käyttivät Suomessa lähinnä nuoret, jopa jo ennen itse ”sosiaalinen media” -termin syntyä. Kun nuoret notkuivat IRC-Galleriassa, vanhemmilla oli suuri hätä: miksi nuori istuu niin paljon koneella? Mitä se siellä tekee? Sen täytyy olla yksinäinen ja varmaan joutunut ongelmiinkin.
Sosiaalisen median rantautuminen Suomeen
Vuoden 2007 jälkeen sosiaalisesta mediasta on tullut Facebookin avulla arkipäivää myös monille vanhemmille. Isolla osalla vanhemmista on nyt omakohtainen kosketus internetin sosiaaliseen puoleen. Ai tätähän se meidän lapsi silloin teki: jutteli kavereiden kanssa, jakoi elämäänsä kuuluvia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin herättää uusia kysymyksiä: miten nuori pärjää sosiaalisessa mediassa ihan yksin, kun äiti tai isä ei ole koko ajan paikalla nuoren hengatessa netissä?
Olen ollut mukana IRC-Gallerian toiminnassa jo yli 12 vuotta – lähestulkoon siitä asti, kun palvelu perustettiin joulukuussa 2000. Sinä aikana on tullut nähtyä paljon: niin nuorten kuin vanhempienkin netinkäytön yleistyminen, miten vanhemmat reagoivat siihen ja miten paljon iloa, uusia ystäviä ja harrastuksia nuoret ovat netistä löytäneet. IRC-Gallerian ylläpitoon tulee silloin tällöin yhteydenottoja myös vanhemmilta ja kasvatusalan ammattilaisilta. Meiltä kysytään, voisiko nuoren käyttäjätunnuksen sulkea, koska nuori on kotiarestissa. Kysytään, voisiko vanhempi saada luvan tehdä IRC-Galleriaan oman ”vakoilijatunnuksen” nähdäkseen mitä nuori siellä puuhaa. Ja aina joskus kysytään vihaisena myös sitä, missä on meidän kasvattajanvastuumme.
Saako äiti kytätä netissä?
Vanhemmilla on oikeus pyytää lapsensa tunnuksen poistoa IRC-Galleriasta, jos lapsi on alle 15-vuotias eikä näin ollen ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Vakoilijatunnuksia vanhemmat eivät voi tehdä: IRC-Galleriassa pitää olla joko omalla kuvallaan, tai sitten ei ollenkaan. Nuorten netinkäyttöön tutustuu parhaiten kysymällä nuorelta itseltään ja pyytämällä ihan reilusti opastusta ja kyselemällä positiivisessa hengessä, mitä nettipalveluita nuori käyttää ja miten niitä käytetään. Ja mitä siihen kasvattajanvastuuseen tulee: palveluntarjoaja voi tehdä paljon käyttäjiensä hyvinvoinnin eteen, mutta kasvattajan leimaa palvelulle ei voi, eikä kannata, antaa.
Me IRC-Galleriassa teemme paljon työtä sen eteen, jotta nuoret ymmärtäisivät netin ja sosiaalisen median hyödyt ja riskit. Palvelussa on selkeät säännöt, jotka kertovat niin käyttäjille kuin kasvattajillekin, miten palvelussa saa toimia ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen noudattamista valvotaan, ja niiden rikkomisesta voi seurata huomautus, käyttäjätunnuksen väliaikainen jäähdyttäminen tai joissakin tapauksissa jopa poistaminen.
IRC-Gallerian Tietoa-osiosta löytyy myös erillinen, vanhemmille sekä kasvattajille tarkoitettu osuus. Sinne on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita palvelun ylläpidolta kysytään. Sääntöihin ja Vanhemmille-osioon tutustuminen raottaa netinkäytön salojen verhoa ja kertoo, mistä IRC-Galleriassa on kyse.
IRC-Galleriasta löytyy myös useita yhteiskunnallisia, nuorisolle suunnattuja toimijoita, kuten Elämä on parasta huumetta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Verkkoterkkarit ja virtuaalinen nuorisotalo Netari. Me teemme omalta osaltamme parhaamme, jotta nuoret voisivat hyvin.
Media tuo elämään lisää sisältöä – ja huoltajille lisää työtä
Pelkästään IRC-Galleriassa käy viikoittain noin 200 000 eri ihmistä. Se on suunnilleen saman verran kuin Tampereella on asukkaita. Siinä missä nuori voi ajautua ongelmiin kotikaupungissaan, voi sama tapahtua myös netissä, etenkin jos nuorella ei ole tarvittavia mediataitoja.
Liikennekasvatuksen sekä terveys- ja seksuaalikasvatuksen tavoin mediakasvatus on nykymaailmassa tärkeää, koska internet ja media ovat yhä keskeisemmässä roolissa elämässä. Mediataitojen osalta lapsi ja nuori tarvitsee kasvattajan apua ja tukea kehittyäkseen oikeaan suuntaan.
Vanhemmat näkevät sosiaalisessa mediassa erilaisen maailman kuin nuoret. Aikuisten Facebook-kavereissa on oman ikäluokan ystäviä erilaisten ongelmien kanssa, kuin mitä nuorten ystäväpiireissä on. Vanhemmat eivät näe sitä, miten koulukiusaaminen jatkuu verkossa, tai sitä, miten suuri ryhmän paine nuorilla on myös netissä. Nuorten ongelmat sosiaalisessa mediassa ovat siis pitkälti samoja kuin koulun pihallakin. Se maailma saattaa olla paikoin karu, ja netissä se tuntuu vielä karummalta, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä jää jälki.
Helpoksi ratkaisuksi voisi ajatella sitä, ettei päästä nuorta sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Kuitenkin sosiaalisen palvelun ulkopuolelle sulkeminen voi aiheuttaa nuorelle vakavampia ongelmia kuin siellä oleminen. Sosiaalinen media on osa jokapäiväistä elämää, eikä niinkään mikään irrallinen palikka. Jos nuori vanhempien painostuksesta jää siitä pois, nuori saatetaan jättää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle myös koulun pihalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media on nuorille yksi kommunikaation väline siinä missä puhelut, tekstiviestit ja kasvokkain kohtaaminen. Jos muut ystäväpiirissä kommunikoivat netin kautta, nuori saattaa pudota kärryiltä kaverisuhteissaan.
Mediakasvatus on osa arkea
Sosiaalinen media on parhaimmillaan ihana ja iloinen asia, joka tuo elämään paljon rikkautta. Palveluntarjoajana näemme päivittäin erilaisia nuoria erilaisilla mediataidoilla varustettuna. Monet osaavat toimia netissä upeasti, mutta monilla on vielä selvästi mediataidot pitkälti oppimatta.
Kouluissa on onneksi viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä mediakasvatuksen saralla, ja tilanne on jo paljon parempi kuin esimerkiksi IRC-Gallerian aloittaessa toimintansa vuonna 2000. Vanhemmilla on kuitenkin lastensa pääasiallisena kasvattajana tärkeä rooli siinä, että nuori osaa hyödyntää nettiä elämässään oikein, ja saa siitä irti hyötyä ja tukea ongelmien sijaan.
Huoltajat: muistakaa perehtyä myös mediakasvatukseen, jotta nettinatiivit lapsenne saavat arvoisensa kasvatuksen myös nettiasioihin.
Heini Varjonen
COO, Lastensuojeluvastaava
Somia Dynamoid Oy / IRC-Galleria
maanantai 28. tammikuuta 2013
maanantai 17. joulukuuta 2012
Kirjasto mediataitojen kenttänä
Kirjastoista löytyy tietoa ja viihdettä monenlaisiin tarpeisiin. Yleiset kirjastot ovat olleet aina portaita erilaisten kertomusten ja merkitysten maailmaan, ja mediamaailman monipuolistuessa kirjastot ovat pyrkineet ottamaan asiakkaidensa uudet tavat ja käytännöt haltuun monin eri tavoin. Tämä on näkynyt kirjastoaineistojen monipuolistumisena, tieto- ja viestintätekniikan tulona kirjastotilaan, sekä viimeisimpänä uusien mediakasvatukseen liittyvien palvelujen kehittämisenä. Kirjasto tarjoaa mahdollisuuksia sekä omaehtoiseen että ohjattuun mediamaailmassa seikkailemiseen!
Lasten ja nuorten paikkana kirjasto on monipuolinen sekä nuoremmille asiakkaille että heidän vanhemmilleen. Pienimmät lapset pääsevät nauttimaan satutunneista rauhallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Satutunneilla luettavat tarinat voivat olla sekä viihdyttäviä että opastavia, mutta pienimpien kirjastonkäyttäjien kanssa muistetaan aina sopiva tarinaan eläytymisen taso - jo aivan pienimmillekin annetaan mahdollisuus heittäytyä mielikuvituksensa vietäväksi oman kehitysasteensa mukaisesti. Satutuntien yhteydessä vanhemmat saavat myös hyviä vinkkejä kivoista kirjoista, joita löytyy usein hyllystä kotiin vietäviksi heti tarinoinnin päätyttyä. Kuvakirjat ovat aina pienten lasten mieleen, ja monimediaiseksi voi heittäytyä vaikka kuuntelukirjan kanssa.
Eskari-ikäisillä on jo vakiintuneita mediankäytön tapoja, ja osa valitsee päättäväisesti itse omat suosikkiaineistonsa. Jos esikoululaiselle on hankittu jo oma kirjastokortti, pääsee hän myös monessa kirjastossa käyttämään internetiin kytkettyä tietokonetta. Useimmiten kirjaston tietokoneet on sijoitettu siten, että kirjaston henkilökunta pystyy valvomaan sekä koneella vietettyä aikaa että tarvittaessa lasten ja nuortenkin käyttämiä sisältöjä. Kirjastossa ei juurikaan suodateta tai estetä verkon erilaisia palveluita tai sivustoja, korkeintaan sijaitaan kunnan tietoteknisten yleisestojen takana. Tällä pystytään osaltaan takaamaan turvallista netinkäyttöä, mutta monien nuorten mielestä “antiikkiset” laitteet ja ikävät palomuurit internetiin päin ovat myös haitaksi kirjastossa elettävälle nettiarjelle.
Kirjasto on lapsille ja nuorille mielenkiintoinen paikka kodin ja koulun välissä. Yhtäältä rauhallinen lähikirjaston miljöö mahdollistaa läksyjen tekemisen vaikkapa kotimatkan varrella, toisaalta kirjastoon voidaan tulla pakoon kotona asetettuja netti-, chatti- tai pelirajoituksia. Kirjastot puuttuvat harvemmin muita kirjastonkäyttäjiä kunnioittavan asiakkaan toimintaan. Lasten ja nuorten vanhemmat saattavat joskus tiedustella tutulta kirjastohenkilökunnalta omien lastensa puuhien perään, mutta salaliittoteorioita hyssyttelevistä ja kieltävistä kirjastonsedistä ja -tädeistä on nykyään vaikea rakentaa. Jos noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, on kirjasto hyvin vapaa ympäristö omassa mediamaailmassa toimimiseen.
Kirjaston rooli mediataitojen tukijana on hyvin erityinen muihin toimijoihin nähden. Kirjaston asiakkaita ovat tunnetusti “kaikki” kansalaiset vauvasta vanhuksiin, ja myös mediataitojen osalta kirjasto huomioi monet käyttäjäryhmät ja ikäluokat. Esimerkiksi tietoyhteiskuntataitojen opastamisessa kirjasto on kunnostautunut senioreille tarjottavissa palveluissa, ja aikuisväestölle suunnattua mediataitoihin ja mediakasvatukseen liittyvää toimintaa tuotetaan lisääntyvissä määrin. Kaunokirjallisuuden puitteissa järjestetään lukupiirejä ja kirjailijavierailuja. Musiikkikirjastot vastaavat digitaalisen musiikinjakelun haasteisiin kuuntelupiireillä, järjestämällä keikkoja ja tutustuttamalla asiakkaitaan erilaisiin uusiin teknologioihin. Nuorille ja miksei aikuisillekin järjestetään digitaalisiin peleihin liittyviä turnauksia ja tapahtumia. Kirjastoissa kirjoitetaan, valokuvataan ja tehdään musiikkia.
Monet kirjaston nykyään tuottamista palveluista voidaan liittää kirjaston lakisääteiseen tehtävään tarjota kansalaisille sivistys- ja kulttuuripalveluja yhdenvertaisesti. Taustalla on pyrkimys tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mediayhteiskunnassa, jossa merkityksiä muodostetaan yhä monipuolisempia viestinnän muotoja ja sisältöjä käyttäen kirjasto on kehittämässä paikkaansa ja tehtäväänsä uusiin mediataitoihin perustuen. Mediakasvatus nähdään kirjastoissa tavoitteellisena toimintana, jolla halutaan tarjota kaikille kansalaisille tietoja ja taitoja nykymaailman kansalaisina toimimiseen. Siispä kirjastoon!
Mika Mustikkamäki
Tutkija, Tampereen yliopisto
Projektisuunnittelija, Suomen kirjastoseura
Lasten ja nuorten paikkana kirjasto on monipuolinen sekä nuoremmille asiakkaille että heidän vanhemmilleen. Pienimmät lapset pääsevät nauttimaan satutunneista rauhallisissa ympäristöissä tuttujen ihmisten kanssa. Satutunneilla luettavat tarinat voivat olla sekä viihdyttäviä että opastavia, mutta pienimpien kirjastonkäyttäjien kanssa muistetaan aina sopiva tarinaan eläytymisen taso - jo aivan pienimmillekin annetaan mahdollisuus heittäytyä mielikuvituksensa vietäväksi oman kehitysasteensa mukaisesti. Satutuntien yhteydessä vanhemmat saavat myös hyviä vinkkejä kivoista kirjoista, joita löytyy usein hyllystä kotiin vietäviksi heti tarinoinnin päätyttyä. Kuvakirjat ovat aina pienten lasten mieleen, ja monimediaiseksi voi heittäytyä vaikka kuuntelukirjan kanssa.
Eskari-ikäisillä on jo vakiintuneita mediankäytön tapoja, ja osa valitsee päättäväisesti itse omat suosikkiaineistonsa. Jos esikoululaiselle on hankittu jo oma kirjastokortti, pääsee hän myös monessa kirjastossa käyttämään internetiin kytkettyä tietokonetta. Useimmiten kirjaston tietokoneet on sijoitettu siten, että kirjaston henkilökunta pystyy valvomaan sekä koneella vietettyä aikaa että tarvittaessa lasten ja nuortenkin käyttämiä sisältöjä. Kirjastossa ei juurikaan suodateta tai estetä verkon erilaisia palveluita tai sivustoja, korkeintaan sijaitaan kunnan tietoteknisten yleisestojen takana. Tällä pystytään osaltaan takaamaan turvallista netinkäyttöä, mutta monien nuorten mielestä “antiikkiset” laitteet ja ikävät palomuurit internetiin päin ovat myös haitaksi kirjastossa elettävälle nettiarjelle.
Kirjasto on lapsille ja nuorille mielenkiintoinen paikka kodin ja koulun välissä. Yhtäältä rauhallinen lähikirjaston miljöö mahdollistaa läksyjen tekemisen vaikkapa kotimatkan varrella, toisaalta kirjastoon voidaan tulla pakoon kotona asetettuja netti-, chatti- tai pelirajoituksia. Kirjastot puuttuvat harvemmin muita kirjastonkäyttäjiä kunnioittavan asiakkaan toimintaan. Lasten ja nuorten vanhemmat saattavat joskus tiedustella tutulta kirjastohenkilökunnalta omien lastensa puuhien perään, mutta salaliittoteorioita hyssyttelevistä ja kieltävistä kirjastonsedistä ja -tädeistä on nykyään vaikea rakentaa. Jos noudatetaan yhteisesti sovittuja sääntöjä, on kirjasto hyvin vapaa ympäristö omassa mediamaailmassa toimimiseen.
Kirjaston rooli mediataitojen tukijana on hyvin erityinen muihin toimijoihin nähden. Kirjaston asiakkaita ovat tunnetusti “kaikki” kansalaiset vauvasta vanhuksiin, ja myös mediataitojen osalta kirjasto huomioi monet käyttäjäryhmät ja ikäluokat. Esimerkiksi tietoyhteiskuntataitojen opastamisessa kirjasto on kunnostautunut senioreille tarjottavissa palveluissa, ja aikuisväestölle suunnattua mediataitoihin ja mediakasvatukseen liittyvää toimintaa tuotetaan lisääntyvissä määrin. Kaunokirjallisuuden puitteissa järjestetään lukupiirejä ja kirjailijavierailuja. Musiikkikirjastot vastaavat digitaalisen musiikinjakelun haasteisiin kuuntelupiireillä, järjestämällä keikkoja ja tutustuttamalla asiakkaitaan erilaisiin uusiin teknologioihin. Nuorille ja miksei aikuisillekin järjestetään digitaalisiin peleihin liittyviä turnauksia ja tapahtumia. Kirjastoissa kirjoitetaan, valokuvataan ja tehdään musiikkia.
Monet kirjaston nykyään tuottamista palveluista voidaan liittää kirjaston lakisääteiseen tehtävään tarjota kansalaisille sivistys- ja kulttuuripalveluja yhdenvertaisesti. Taustalla on pyrkimys tietojen, taitojen ja kansalaisvalmiuksien kehittämiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Mediayhteiskunnassa, jossa merkityksiä muodostetaan yhä monipuolisempia viestinnän muotoja ja sisältöjä käyttäen kirjasto on kehittämässä paikkaansa ja tehtäväänsä uusiin mediataitoihin perustuen. Mediakasvatus nähdään kirjastoissa tavoitteellisena toimintana, jolla halutaan tarjota kaikille kansalaisille tietoja ja taitoja nykymaailman kansalaisina toimimiseen. Siispä kirjastoon!
Mika Mustikkamäki
Tutkija, Tampereen yliopisto
Projektisuunnittelija, Suomen kirjastoseura
torstai 25. lokakuuta 2012
Tietoturvakoulusta Mediataitokouluksi
Tietoturvaviikko on ollut yksi tunnetuimmista teemaviikoista maamme opettajien keskuudessa. Samoin Tietoturvakoulu on ollut laajasti tunnettu laadukkaista nettiturvallisuusaiheisista opetusmateriaaleistaan. Nyt molemmat ovat tulleet tiensä päähän ja on aika opetella puhumaan Mediataitoviikosta ja Mediataitokoulusta.
Nimenvaihdokseen liittyy näkökulman muutos. Kun puhutaan taidoista turvallisuuden sijaan, lapsi nähdään aktiivisena oman mediasuhteensa rakentajana. Paras turvaominaisuus on lapsen pään sisällä, ei teknisissä suojalaitteissa tai aikuisten tiukasti määrittelemässä turvallisuudessa. Mediataitoja kartuttamalla lapsen sisäinen turvaverkko vahvistuu.
Koulun tasolla minkään muun kuin nimen ei tarvitse muuttua. Koulun niin halutessa teemaviikon sisällöt ja toiminnot voivat pysyä ennallaan. Tietoturvakoulun vanhat materiaalit ja tehtävät ovat edelleen käytettävissä. Loputkin aineistot Tietoturvakoulusta siirretään Mediataitokouluun vuoden 2012 aikana.
Nettiin liittyvät teemat tulevat olemaan jatkossakin vahva osa Mediataitokoulua ja Mediataitoviikkoa – onhan internet tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Uusi nimi antaa kuitenkin kouluille tilaa laajentaa teemaviikko kattamaan myös muita medioita kuin internetin. Siinä missä Tietoturvaviikko on kiinnittynyt eniten tietotekniikan opetukseen, Mediataitoviikko voi olla laajemmin koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen asia. Jokaisessa oppiaineessa voidaan ottaa mediaan liittyviä asioita esille oppiaineen omasta näkökulmasta, linkittyyhän media elämänkin osa-alueisiin eri tavoin. Samalle viikolle sijoittuva Sanomalehtiviikko täydentää Mediataitoviikkoa.
Mielestäni ihannetilanne olisi, jos Mediataitoviikosta muodostuisi Ravintolapäivän kaltainen ilmiö: koulut järjestäisivät omannäköistään, omaehtoista mediaan liittyvää toimintaa, jota ei ohjailla ylhäältäpäin. Te paikallisella tasolla tiedätte, millainen kampanja ja millaiset oppimistehtävät toimivat juuri teidän koulussanne. Tai itse asiassa – koulunne oppilaat tietävät. Ottakaa oppilaat mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan Mediataitoviikkoa!
Toivon kuitenkin, että koulujen mediakasvatus ei jää yhden viikon varaan. Teemaviikko on hyvä tapa nostaa mediakasvatuksen tärkeys esille, mutta Mediataitokoulua saa käyttää ympäri vuoden.
Mediataitokoulu ja -viikko eivät muuten ole rajattuja ainoastaan koulujen käyttöön: kirjastot, nuorisotoimet, päiväkodit – hyödyntäkää materiaaleja ja järjestäkää omia tapahtumianne! Mediataitoviikko voisi olla hyvä tekosyy viritellä yhteistyötä esimerkiksi koulun, kirjaston ja nuorisotoimen välille. Kirjastotyöntekijöillä ja nuorisotyöntekijöillä on usein sellaista mediaan liittyvää osaamista, jota opettajilta ei löydy.
Nimenmuutoksen taustalla on organisatorinen muutos. Teemaviikon ja nettisivun koordinointivastuut ovat siirtyneet Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Vuoden 2012 alussa perustetun Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muun muassa ”edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa”.
Mediataitoviikko ja Mediataitokoulu jatkavatkin monella tavalla Tietoturvaviikon ja Tietoturvakoulun ansiokasta perinnettä. Kuten Tietoturvaviikko, myös Mediataitoviikko on laajan yhteistyön tulosta. Tänä vuonna mukana on noin 30 organisaatiota suunnittelemassa, rahoittamassa ja tukemassa Mediataitoviikkoa. Suurkiitos heille jo tässä vaiheessa!
Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus
Nimenvaihdokseen liittyy näkökulman muutos. Kun puhutaan taidoista turvallisuuden sijaan, lapsi nähdään aktiivisena oman mediasuhteensa rakentajana. Paras turvaominaisuus on lapsen pään sisällä, ei teknisissä suojalaitteissa tai aikuisten tiukasti määrittelemässä turvallisuudessa. Mediataitoja kartuttamalla lapsen sisäinen turvaverkko vahvistuu.
Koulun tasolla minkään muun kuin nimen ei tarvitse muuttua. Koulun niin halutessa teemaviikon sisällöt ja toiminnot voivat pysyä ennallaan. Tietoturvakoulun vanhat materiaalit ja tehtävät ovat edelleen käytettävissä. Loputkin aineistot Tietoturvakoulusta siirretään Mediataitokouluun vuoden 2012 aikana.
Nettiin liittyvät teemat tulevat olemaan jatkossakin vahva osa Mediataitokoulua ja Mediataitoviikkoa – onhan internet tärkeä osa lasten ja nuorten arkea. Uusi nimi antaa kuitenkin kouluille tilaa laajentaa teemaviikko kattamaan myös muita medioita kuin internetin. Siinä missä Tietoturvaviikko on kiinnittynyt eniten tietotekniikan opetukseen, Mediataitoviikko voi olla laajemmin koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen asia. Jokaisessa oppiaineessa voidaan ottaa mediaan liittyviä asioita esille oppiaineen omasta näkökulmasta, linkittyyhän media elämänkin osa-alueisiin eri tavoin. Samalle viikolle sijoittuva Sanomalehtiviikko täydentää Mediataitoviikkoa.
Mielestäni ihannetilanne olisi, jos Mediataitoviikosta muodostuisi Ravintolapäivän kaltainen ilmiö: koulut järjestäisivät omannäköistään, omaehtoista mediaan liittyvää toimintaa, jota ei ohjailla ylhäältäpäin. Te paikallisella tasolla tiedätte, millainen kampanja ja millaiset oppimistehtävät toimivat juuri teidän koulussanne. Tai itse asiassa – koulunne oppilaat tietävät. Ottakaa oppilaat mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan Mediataitoviikkoa!
Toivon kuitenkin, että koulujen mediakasvatus ei jää yhden viikon varaan. Teemaviikko on hyvä tapa nostaa mediakasvatuksen tärkeys esille, mutta Mediataitokoulua saa käyttää ympäri vuoden.
Mediataitokoulu ja -viikko eivät muuten ole rajattuja ainoastaan koulujen käyttöön: kirjastot, nuorisotoimet, päiväkodit – hyödyntäkää materiaaleja ja järjestäkää omia tapahtumianne! Mediataitoviikko voisi olla hyvä tekosyy viritellä yhteistyötä esimerkiksi koulun, kirjaston ja nuorisotoimen välille. Kirjastotyöntekijöillä ja nuorisotyöntekijöillä on usein sellaista mediaan liittyvää osaamista, jota opettajilta ei löydy.
Nimenmuutoksen taustalla on organisatorinen muutos. Teemaviikon ja nettisivun koordinointivastuut ovat siirtyneet Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Vuoden 2012 alussa perustetun Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen lakisääteisiin tehtäviin kuuluu muun muassa ”edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä yhteistyössä muiden viranomaisten ja toimialan yhteisöjen kanssa”.
Mediataitoviikko ja Mediataitokoulu jatkavatkin monella tavalla Tietoturvaviikon ja Tietoturvakoulun ansiokasta perinnettä. Kuten Tietoturvaviikko, myös Mediataitoviikko on laajan yhteistyön tulosta. Tänä vuonna mukana on noin 30 organisaatiota suunnittelemassa, rahoittamassa ja tukemassa Mediataitoviikkoa. Suurkiitos heille jo tässä vaiheessa!
Suvi TuominenProjektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)