Netti – välttämätön paha?

Ilman nettiä on vaikeaa toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Nettiä tarvitaan tällä hetkellä monien asioiden hoitamiseen: yhteydenpitoon niin lähellä kuin kaukana asuviin ystäviin, virasto- ja pankkiasioiden hoitamiseen, ostosten tekemiseen ja viihtymiseen. Jos joudut esimerkiksi nettiriippuvuuden vuoksi olemaan täysin ilman nettiä, olet käytännössä invalidi, kuten Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi muutama viikko sitten Digitodayn jutussa totesi.

Nuorten netinkäytöstä käytävän julkisen keskustelun keskeisenä pointtina on tavallisesti netinkäytön rajoittaminen; puhutaan siitä, miten kauan nuoret käyttävät nettiä, mikä olisi sopiva aika ja miten vanhemmat voivat valvoa, että netinkäytölle asetettuja aikarajoituksia valvotaan. Keston rajoittaminen ilmeni selvästi äskettäin tehdyssä MTV3:n kyselyssä. Myös juuri julkistetussa nuorten ajankäyttötutkimuksessa näkökulmana on tietokoneen ääressä vietetty aika, ei käyttötarkoitukset.

Harvemmin tehdään näkyväksi sitä, mitä nuoret netissä tekevät. Nuorten netinkäyttö kimputetaan tietynlaiseksi, kuten pojat pelaavat, tytöt vaihtavat kuulumisia ystäviensä kanssa, nettiä ei käytetä hyödyksi koulutehtävissä. Kuitenkin esimerkiksi pelaaminen voi olla hyvin monenlaista. Netinkäytöstä onkin aika hankalaa puhua vain tietyntyyppisenä toimintana – joka edelleen arvotetaan hyväksi tai huonoksi. Netti ei itsessään ole hyvä tai huono, mutta tavoilla käyttää nettiä voi saada omassa elämässä aikaan hyvää tai huonoa.

Nuorten tavat käyttää nettiä saattavat oudoksuttaa vanhempia, sillä monelle aikuiselle nuorten nopeasti käyttöönottamat palvelut jäävät vieraiksi. Vaikka usealta nuorelta löytyy Facebookista oma vanhempi kavereiden joukosta, Facebookiin linkitettävät yhteisöpalvelut, kuten Foursquare tai Ask.fm saattavat sen sijaan olla vanhemmille vieraita. Viime aikoina nettiin liittyvät mielipiteet näyttävätkin kohdentuvan joitain nuorten käyttämiä palveluita vastaan. Vähemmän tullaan pohtineeksi sitä, miten saatavilla olevia palveluita käytetään.

Näin on käynyt esimerkiksi Ask.fm kohdalla, joka on viimeisen vuoden aikana ylittänyt uutiskynnyksen siihen liitettyjen ikävien tapahtumien johdosta. Keskusteluissa nuoria on tavallisesti kehotettu lopettamaan kyseisen palvelun käyttö ja vanhempia vahtimaan, että näin tapahtuu. Kontrolli on nähty ainoaksi keinoksi estää ikävät tapahtumat. Kun eräässä brittilehdessä Ask.fm:n perustajien äiti vihjasi, että lopulta kyse on kasvatuksesta, argumentti vaikutti kylmältä ja laskelmoivalta. Katseen kohdistaminen vanhempiin ja muihin kasvattajiin ei useinkaan saa senlaatuista huomiota, että julkisessa keskustelussa ryhdyttäisiin syvällisemmin pohtimaan keinoja vaikuttaa nuoriin. On helpompaa ajatella pystyvänsä kontrolloimaan nettipalveluja kuin ohjata nuoria toimimaan vastuullisesti netissä.

Nuorten käyttämät yhteisöpalvelut eivät ole ongelman ydin. Sosiaalista mediaa on turha syyttää siitä, että nuorten vertaissuhteissa ilmenee riitoja ja toisia kohdellaan epäkunnioittavasti, ilkeillään ja kiusataan. Syyttelyn sijaan olisi ryhdyttävä miettimään, miten nuorten sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja voidaan vahvistaa. Nettikommunikoinnin hyviä tapoja kannattaa opettaa, sillä netti on tärkeä osa nuorten sosiaalista elämää.

Jotta aikuiset pystyisivät vaikuttamaan siihen, että netti toisi nuorelle iloa ja myönteisiä kokemuksia, nuorten netinkäytöstä olisi hyvä tietää jotain enemmän kuin tietokoneella vietetyn ajan kesto. Uusien palveluiden perässä pysyminen on kuitenkin haasteellista. Aikuisen ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, mutta tärkeää on kuunnella, kun nuoret kertovat kokemuksistaan netissä. Netinkäytön keston rajoittaminen ilman ymmärrystä siitä, miten nuoren tavat käyttää nettiä vaikuttavat hänen elämässään eivät tue nuoren kehitystä ja kannusta osallisuuteen digitaalisessa kasvuympäristössä. Kodeissa, koulussa ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa aikuiset voivat antaa arvoa nuorten kokemuksille netistä  ja avata keskustelua sille, mitä netissä tehdään ja miten siellä yhdessä ollaan. Turvallisemman ja paremman intenetin kehittäminen on kaikkien yhteinen asia - välttämätön paha parhautta edistääksemme.

Satu Valkonen
erityissuunnittelija, mediakasvatuksen kehittäjä / MLL

Mediataidot ja osallisuus kehittyvät verkkosisältöjä luomalla

Välillä keskustelussa lasten ja nuorten netinkäytöstä tuntuu nousevan esiin joko pelkkiä sudenkuoppia tai kritiikittömiä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Vaikka keskustelu riskeistä onkin tärkeää, ei se saa estää näkemästä median tarjoamia mahdollisuuksia. Ne liittyvät esimerkiksi itsensä luovaan ilmaisuun, oppimiseen, kommunikaatioon ja osallisuuteen.  Näitä mahdollisuuksia pyritään nostamaan esiin meneillään olevassa verkkosisältökilpailussa.

Medialukutaito kehittyy itse tekemällä ja osallistumalla

Median ja internetin merkitys osana yhteiskuntaa ja kulttuuria kasvaa jatkuvasti. Mediataidot ovatkin laajemmin tarkasteltuna avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jolloin ne tulee käsittää jokaiselle kuuluviksi kansalaistaidoiksi. Mediakasvatuksen näkökulmasta verkkosisältöjen hyödyntäminen ja omaehtoinen tuottaminen ovat tärkeitä teemoja, sillä ne edellyttävät mediamaailmassa tarvittavaa medialukutaitoa. Tuottamalla omia mediasisältöjä voidaan oppia ymmärtämään ja kyseenalaistamaan mediaa laajemmin sekä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä.

Mielestäni mediakasvatuksessa ja mediasisältöjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöllisten taitojen kehittymisestä vaan huomiota tulee kiinnittää laajemman osallisuuden mahdollistamiseen. Lähtökohtana on, etteivät lapset ja nuoret ole vain mediakulttuurin passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita, joilla tulee olla mahdollisuudet osallistua ja olla mukana kehittämässä omaa elinympäristöään.

Vaikka mediataitojen opettamista voidaan perustella tulevaisuuden tarpeilla, ei lapsen tämän hetkisen mediasuhteen merkitystä tule aliarvioida. Mediakasvatuksessa onkin kyse kasvatuksesta mediakulttuuriin sekä mediakulttuurissa. Sen avulla voidaan pyrkiä antamaan mahdollisuudet kehitystason mukaisesti täysipainoiseen kulttuuriin osallistumiseen. Tämä voi tarkoittaa muun muassa omaehtoista ajatusten jakamista tai oman luovuuden ilmaisemista. Oletko esimerkiksi nähnyt miten luovasti videoblogeja eli vlogeja voikaan tehdä ja hyödyntää?

Kilpailu verkkosisällöistä

Digitaalisen ajan kehittyessä internet ei ole arjesta ja muusta elämästä erillinen osa, vaan se nivoutuu osaksi kulttuuria sekä yhteiskuntaa. Tämän vuoksi tulisikin käydä keskustelua laajemmin siitä, millaisen internetin haluamme ja millä keinoin varmistetaan jokaisen mahdollisuus osallistua yhdessä sen kehittämiseen.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus koordinoi Suomessa Parasta sisältöä lapsille -kilpailua.

Kilpailun tavoitteena on edistää sellaisen verkkosisällön tuottamista, joka tarjoaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle muun muassa oppimiseen ja virikkeisiin. Kilpailuun voivat lähteä mukaan esimerkiksi koululuokat, jolloin kilpailuun osallistuminen voidaan kouluissa yhdistää mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin.
Parasta sisältöä lapsille -kilpailu ei ole rajoittunut tiettyyn mediamuotoon, joten se antaa mahdollisuuden hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia luovasti.

On lisäksi hyvä muistaa, ettei mediaa tarvitse tehdä sen itsensä takia vaan sen avulla voidaan käsitellä aiheita yli oppiainerajojen.

Lisätietoa Parasta sisältöä lapsille –kilpailusta: www.bestcontentaward.eu/ 

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Lapsilla on oikeus monipuoliseen tietoon

Hakukoneiden kautta saatava tieto kattaa vain osan olemassa olevasta informaatiosta. Lisäksi hakukoneet määrittelevät, millaisena maailma internetin kautta näyttäytyy. Medialukutaidon opetus onkin tärkeää lapsesta alkaen.

Jennika on 14-vuotias tyttö Helsingistä. Kesän lähestyessä Jennikan äiti kehottaa Jennikaa miettimään mitä haluaisi tehdä kesälomalla, sillä äidin lomat alkavat vasta heinäkuussa. Jennika aloittaa kesätoiminnan etsimisen samalla tavalla kuin yli 90 prosenttia suomalaisista – googlaamalla.

Jennika kirjoittaa Googlen hakukenttään ”Mitä tekisin” ja jättää kirjoittamatta viimeisen sanan ”kesälomalla” kiinnittäessään huomion Googlen ehdottamaan ”Mitä tekisin elämälläni” hakutulokseen. Jennika on itse miettinyt samoja kysymyksiä, sillä koulussa on ollut puhetta lähestyvistä yhteishauista, joten hän päättää katsoa mitä Googlen ehdottaa.

Ensimmäinen hakutulos johtaa Vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa 30-vuotias nainen hakee elämälleen suuntaa. Keskustelua käydään masennuksesta, yksinäisyydestä ja päämäärättömyydestä. 30-vuotiaalla naisella on paljon kohtalotovereita. Jennika ei kuitenkaan löydä keskusteluista mitään mihin voisi samaistua. Seuraavat yhdeksän hakutulosta osoittavat myös keskustelupalstoille, joten Jennika päättää kirjoittaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti ”Mitä tekisin kesällä”.

Hypättyään aurinkovoidemainosten yli Jennika saa hakutuloksiksi kesälukion, 1-3-luokkalaisten kesäkorikerhon, kesäpuuhaa Turusta ja lisää tuloksia keskustelupalstoilta. Ei mitään, mikä auttaisi häntä. Jennika yrittää täsmentää hakuaan lisäämällä hakuunsa ”Helsingissä”. Saman kesälukiotuloksen jälkeen Jennika näkee kiinnostavan uutisen, jossa Helsinki palkkaa 1000 alaikäistä nuorta kesätöihin! Klikattuaan linkkiä Jennika huomaa, että työtä tarjotaan ainoastaan 16-17-vuotiaille. Jennika luovuttaa ja kirjoittaa Facebookiin ”Kesäloma tulee, mitä sitä tekis?” ja saa hetkessä kymmeniä vastauksia kuten: ”Mä oon menossa kesäleirille Vartsikkaan” ja ”Sä voit tulla meidän landelle” ja ”Hyppää järveen!”.

Jennika saa sosiaalisesta mediasta ideoita kesää varten, mutta kavereilta saadut ehdotukset eivät ole Jennikan omista toiveista lähteneitä ideoita vaan eräänlaisia lohdutuspalkintoja täydellisen kesätoiminnan puuttuessa. Mikäli Jennika olisi käyttänyt Googlessa kysymyksen sijaan hakusanoja ”kesätoiminta helsinki” olisi ensimmäinen hakutulos ollut hyödyllisempi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Harrastushaku.

Google vinouttaa maailmankuvaa

Asiasanojen käyttö edellyttää kuitenkin netinkäyttäjältä kokemusta hakukoneiden käytöstä ja asiasanoista. Carita Kiili totesi väitöskirjassaan viime syksynä, että heikot tiedonhaun strategiat voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa ja että hakukyselyjen muotoilua voitaisiin harjoitella esimerkiksi pohtimalla, miten tutkittavaa ilmiötä voitaisiin käsitteellistää .

Hyvilläkin asiasanoilla hakukoneiden kautta saatava tieto on kuitenkin vain osa olemassa olevasta informaatiosta. Hakukoneet kuitenkin määrittelevät sen millaisena maailma meille internetissä näyttäytyy. Googlen välittämä maailmankuva tiedonhakijoille on vinoutunut suosittujen ja hakukoneoptimoitujen sivujen suuntaan. Suppeat sivut, harvaan päivitetyt sivut ja huonosti toteutetut sivut eivät näy ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paras ensimmäisellä hakusivulla näkyvä tulos on useimmiten Wikipedia ja useimmille netin käyttäjille ensimmäinen ja viimeinen asiatiedon lähde.

Vaikka Wikipediaa voi yleisesti ottaen pitää luotettavana, tulee artikkeleihin suhtautua kriittisesti silloin kun käsiteltävästä aiheesta on eriäviä mielipiteitä tai on kyse uudesta ilmiöstä. Verkossa tieto painottuu aina aktiivisimman päivittäjän mielipiteisiin. Tietoa hakevan tulisikin aina kysyä itseltään, voiko joku olla asiasta eri mieltä ja tutustua myös vastapuolen mielipiteisiin ennen oman mielipiteen muodostamista. Wikipedian kirjoittajilla on vastuu tiedon oikeellisuudesta, mutta ”oikean tiedon” haltijoilla, kuten kuntatyöntekijöillä tai virkamiehillä, ei ole velvollisuutta kirjoittaa Wikipediaan. Tämä näkyy Wikipediassa tiettyyn suuntaan värittyneenä tietona esimerkiksi päihteiden vaikutuksista tai poliittisista kiistakapuloista. Artikkeleihin valitaan lähteiksi omaa mielipidettä tukevia tutkimuksia ja sivuutetaan vastakkaista näkökulmaa edustavat tai niitä jopa poistetaan lähteistä. Tällaisen vaivihkaisen mielipidevaikuttamisen tunnistaminen edellyttää lukijalta edistyneitä tiedon arviointitaitoja.

Sinisilmäisyyttä hyödynnetään somessa

Lapsille vaikeasti analysoitavia voivat olla myös satiirisivustot kuten Lehti, Hikipedia ja The Daily Currant  tasapainoilevat oikean tiedon ja huumorin välimaastossa. Näiden sivustojen sisältö saattaa järkyttää käyttäjiä, jotka eivät vielä osaa arvioida tiedon luotettavuutta. Samojen käyttäjien sinisilmäisyyttä hyödynnetään sosiaalisessa mediassa jakamalla perättömiä tarinoita tai valokuvia, joilla pyritään saamaan omalle asialle tai pilalle mahdollisimman laajaa näkyvyyttä.

Nuoruuteen kuuluu myös kasvattajien kyseenalaistaminen. Vertaisten mielipiteille ja sosiaalisessa mediassa jaetuille uutisille annetaan suurempi painoarvo kuin kasvattajien esittämille faktoille. Koska väittelyä ystävilleen lojaalin nuoren kanssa voi olla vaikeaa voittaa, tulee lapsille antaa välineitä tiedon itsenäiseen arviointiin ja kannustaa heitä pohtimaan millaisia piilotavoitteita netistä löytyvillä sisällöillä saattaa ilmeisen lisäksi olla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kaikki tieto ei vieläkään ole saatavilla hakukoneilla. Vinkkejä kesätoimintaan voikin kysellä myös kouluista, kirjastoista, kuntien nuorisotoimesta, seurakunnista ja järjestöistä.

Tommi Tossavainen
suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tämä teksti on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2013.

Paljon puhetta mediasta Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä

Vuonna 2012 Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tuli 1522 mediaan ja nettiin liittyviä yhteydenottoa, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

Viime vuonna lapset ja nuoret ottivat aiempaa useammin keskusteluissa puheeksi netissä tapahtuvan kiusaamisen. Lapset ja nuoret kertoivat päivystäjille nälvimisestä, haukkumisryhmistä, väärennetyistä kuvista, valeprofiileista sekä systemaattisesta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Yhteisöpalveluissa kiusaaminen ilmenee lisäksi pilkkaamisena, tilapäivityksien kommentointina halveksuvaan sävyyn ja ikävien viestien lähettämisenä. Alun perin vitsiksi tarkoitettu pilkkaava viesti tai kuva on voinut levitä netissä laajalti ja saattanut aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin nuoren elämässä. Netissä tapahtuva kiusaaminen on monesti jatkoa koulussa tai harrastuksessa tapahtuvalle kiusaamiselle.

”Ne poisti minut facebook-kavereista. 

Kun kysyin miksi, ne sanoivat, etteivät ne enää jaksa minua.”

Vaikka ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on usein jatkunut pitkään, se on voinut jäädä aikuisilta huomaamatta. Osa kiusatuista ei ole kertonut asiasta kenellekään. Osa lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista on yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta kokee tulleensa vähätellyksi. Aikuiset ovat mitätöineet asian kehottamalla olemaan välittämättä tai etsineet syytä lapsen omasta käyttäytymisestä.

Kiusaamiskokemukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään. Nuoret kertoivat edelleen pohtivansa kiusaamistapahtumia ja peilaavansa elämäänsä niiden kautta, vaikka heitä ei oltu enää kiusattu vuosiin.

Toinen hyvin yleinen mediaan liittyvä puheenaihe oli porno. Lasten ja nuorten puheluissa kuuluu selvästi se, että jo alakouluikäiset lapset näkevät pornoa ja kuulevat siitä – tahallaan tai vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Toisaalta lapsi tai nuori saattaa myös uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä.

Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituivat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle.

Muita lasten ja nuorten puhelimessa paljon esiintyviä media-aiheita olivat television ja elokuvien sisällöt sekä pelaaminen. Monesti päivystäjä jutteli soittajan kanssa tämän lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Lapset ja nuoret jakoivat mielellään kokemuksiaan myös pelaamistaan peleistä. Päivystäjälle kerrottiin innoissaan pelin kulusta ja hahmoista sekä pelaamisen haasteista. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista.

Päivystäjät puhuvat lasten ja nuorten kanssa niistä asioista, mistä soittaja haluaa puhua. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa sen verran kuin hän sitä tarvitsee. Soittaja voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen, mikä helpottaa arkojen, vaikeiden ja nololta tuntuvien asioiden kertomista. Päivystäjä suhtautuu soittajaan aina rauhallisesti ja kunnioittavasti, vaikka lapsi testaisi aikuista huutamalla ja kiroilemalla. Lasten ja nuorten puhelimessa lapsi ja hänen asiansa otetaan vastaan sellaisenaan.

”Parasta, mitä ope on ikinä sanonut, oli neuvo soittaa tänne.”

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin kaikille lapsille ja nuorille. Puhelimessa lapset ja nuoret voivat keskustella luottamuksellisesti koulutetun vapaaehtoisen aikuisen päivystäjän kanssa. Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen, johon päivystäjä vastaa viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjät vastaavat mielellään myös media-aiheisiin kysymyksiin ja auttavat nettiin liittyvistä pulmissa.

Anna-Sofia Lehto
Helpline-koordinaattori
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lue myös: Lasten nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

Mikä Finnish Safer Internet Policy?

EU:n komission toimesta kartoitetaan kevään 2013 aikana jäsenmaiden safer internet policyjä. Tavoitteena on myös indikaattoreiden kehittäminen. Raportin on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä.

On siis hyvä aika pohtia, millaisia lapsia, nuoria ja internetiä koskevia toimintalinjoja ja -periaatteita Suomessa toteutetaan.

Ainakin on selvää, että lapset, nuoret ja internet -asiat ovat olleet ja ovat edelleen Suomen hallituksen agendalla.

Pääministeri Matti Vanhasen ja pääministeri Mari Kiviniemen hallituskausina vuosina 2007–2011 Suomessa toimi liikenne- ja viestintäministeriön vetämä arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Sen alaisuudessa organisoitiin mm. Lapset ja media -foorumia, joka kokosi yhteen laajan joukon alan toimijoita. Foorumin puitteissa tuotettiin esimerkiksi lasten ja nuorten mediamaisemaa, pelaamista ja medialukutaitoa käsitteleviä julkaisuja.

Samalla hallituskaudella uusittiin kuvaohjelmalainsäädäntö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten suojeleminen mediaympäristössä. Uudistuksessa korostettiin mediakasvatuksen ja medialukutaidon merkitystä mm. digitalisoitumisen myötä muuttuneessa mediamaisemassa. Valtion elokuvatarkastamon tilalle perustettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.

Nykyisen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa”. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2012–2015 on tietoyhteiskuntaosallisuuteen ja mediataitoihin liittyviä toimenpiteitä. Ohjelman mukaan ”edistetään turvallisten verkkoympäristöjen kehittämistä lapsille ja nuorille ja tuetaan verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä sekä muita verkkosovelluksia, joilla tuetaan lasten ja nuorten kasvua, harrastamista tai vaikuttamista.

Poliittisten linjausten lisäksi yksi keskeinen käytännön toimintamuoto Suomessa on osaltaan EU:n komission rahoittama Safer Internet -hanke. Projektin koordinointi siirtyi vuonna 2012 Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Hankkeen keskeisiä toimintoja on alan toimijoita yhteen kokoavan Mediataitoviikon koordinointi sekä kasvattajille materiaalia tarjoava Mediataitokoulu-verkkopalvelu.

Safer Internet -hankkeen kautta eurooppalaiset lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvät linjaukset konkretisoituvat kansallisella tasolla. Suomi on osallistunut myös eurooppalaisen tutkijayhteisön toimintaan EU Kids Online -verkoston kautta.

Rohkenee todeta, että Suomessa on tehty ja tehdään paljon lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvää työtä – niin linjauksia kuin käytäntöjä.

On luontevaa, että asiaa käsitellään osana laajempia, lasten ja nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Suomalaista, laaja-alaista lähestymistapaa kuvaa esimerkiksi se, että puhumme mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta. Nettiturvallisuutta ei nähdä omana saarekkeenaan, vaan osana lasten ja nuoren kasvuympäristöä ja mediamaailmaa. Ulkopuolinen arvioitsija saattaisi kuitenkin todeta, että kootut toimintalinjat ja -periaatteet puuttuvat.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditaan kevään 2013 aikana laajan asiantuntijapaneelin tukemana kulttuuripoliittiset suuntaviivat Hyvän medialukutaidon edistämiseksi. Linjauksissa otetaan huomioon mediakasvatuksen ajankohtaisia haasteita ja kehittämissuuntia. Suomalainen safer internet policy on myös agendalla, tavalla tai toisella.

Leena Rantala

Projektisuunnittelija

Opetus- ja kulttuuriministeriö

Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto

Kulttuuriyksikkö 

Kooste vuoden 2013 Mediataitoviikosta

Ensimmäinen Mediataitoviikko on viimein vietetty ja viimeisetkin viikkoon liittyvät kilpailut ovat päättyneet. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme matkaa kohti Mediataitoviikkoa ja kaikkea sitä mitä Mediataitoviikolla tehtiin ja mistä viikon aikana keskusteltiin.

Mediataitoviikkoa ja siihen liittyvää Mediataitokoulua rakennettiin koko viime syksy kahden yhteistyökumppaneista koostuvan työryhmän avulla. Mediataitoviikkoa käsiteltiin jo Opettaja-lehden mediakasvatuksen teemanumerossa, mutta varsinaisesti markkinointi aloitettiin täydellä teholla vasta joulukuussa, jolloin Suomen ala- ja yläasteille lähetettiin tietoa Mediataitoviikosta kirjeitse.

Perinteinen painettu kirje erottui ilmeisesti edukseen, sillä Educa-messuilla useimmat Mediataitokoulun ständillä vierailleet opettajat olivat kuulleet Mediataitoviikosta tai nähneet kirjeen mukana tulleita esitteitä.

Mediataitoviikko oli esillä myös Nuori 2013 messuilla, jossa erityisesti Tuunaa vessa! kilpailu herätti kiinnostusta.

Mediataitoviikko mediassa

Sekä Tietoturvapäivän muuttuminen Mediataitoviikoksi, että uuden Mediataitoviikon teema "Oikeudet ja velvollisuudet netissä" herättivät laajasti kiinnostusta mediassa. Esimerkiksi Huomenta Suomessa Mediataitoviikon teema oli esillä pitkin viikkoa. Mediataitoviikosta puhuttiin ohjelmassa viikon aikana ainakin viidessä eri haastattelussa.

Katso Suvi Tuomisen haastattelu klikkaamalla kuvaa (kuvakaappaus MTV3)

Radio Novan Konttorissa vietettiin Mediataitoviikkoa ja myös useilla Ylen radiokanavilla keskusteltiin esimerkiksi netiketin merkityksestä.

Mediataitoviikko näkyi hyvin myös painettujen lehtien sivuilla ja uutisseurantamme löysi aiheesta kymmeniä lehtikirjoituksia ympäri Suomea, esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi Suvi Tuomisen kirjoituksen Vieraskynä-palstallaan. Myös monissa muissa Mediataitoviikon kanssa samaan aikaan vietetyn Sanomalehtiviikon kirjoituksissa pohdittiin myös Mediataitoviikon teemoja.

Mediataitoviikon teemoja käsiteltiin sadoilla eri verkkosivuilla, koulujen blogeissa ja verkkolehdissä. Erityisen paljon keskustelua herätti Iltalehden kirjoitus oman lapsen kuvien julkaisemisesta Facebookissa.

Netiketti

Netiketti luotiin Internetin alkuaikoina ohjeiksi netinkäyttäjille. Ensimmäisissä netiketeissä huomio oli kiinnittynyt teknologian käyttöön liittyviin seikkoihin, kuten siihen, että on epäkohteliasta kirjoittaa viestejä ISOILLA kirjaimilla! Teknologian yleistyessä erilaiset netiketit ovat yhä enemmän koskeneet ihmisten välistä vuorovaikutusta. Asiallinen ja huomaavainen käytös Internetissä on vähintään yhtä tärkeää kuin asiallinen käyttäytyminen kasvottain käytävissä keskusteluissa. Netin näennäisen nimettömyyden suojissa käyttäytymissäännöt saattavat kuitenkin päästä unohtumaan ja siksi Mediataitoviikkoon osallistuvat organisaatiot päivittivät netiketin vuodelle 2013.

Nuorille Netikettiä markkinoitiin sosiaalisessa mediassa jaettavien sarjakuvien avulla ja idea oli onnistunut. Sarjakuvia ja muita Mediataitoviikon päivityksiä jaettiin, tykättiin ja kommentoitin Mediataitoviikon aikana lähes 6000 kertaa.

Mediataitoviikko kouluissa

Mediataitoviikon ensisijainen kohderyhmä olivat kuitenkin koulut ja oppilaat, joissa keskustelu netinkäytöstä ja mediasta jatkuu ympäri lukuvuoden. Mediataitoviikolla kouluissa käytiin keskustelua Netiketti-sarjakuvien lisäksi Nettielämää-videoista, joita katseltiin Mediataitoviikon aikana yhteensä lähes 10000 kertaa.




Tuunaa koulun vessa! -toimintamallia hyödynnettiin kouluissa innokkaasti, mutta vain osa kouluista osallistui itse kilpailuun. Kilpailuun on kuitenkin lähetetty kymmeniä vessojen dokumentaatioita ja voittajavessoihin pääsee tutustumaan perjantaina 15.3 osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa.

Mediataitoviikko vuonna 2014

Mediataitoviikko onnistui erinomaisesti ja siitä kiitos kuuluu oma-aloitteisille yhteistyökumppaneille!

Toivomme, että ensi vuonna muutkin kuin Mediataitoviikon yhteistyökumppanit osallistuvat Mediataitoviikkoon huomioimalla viikon teemat omassa toiminnassaan ja tekevät Mediataitoviikosta itsensä näköisen. Mallia voi ottaa esimerkiksi goSupermodel yhteisön kampanjasta "Vaihda alushousut".

Aurinkoista kevättä toivottaen!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Nuorten netinkäyttö palveluntarjoajan silmin

Sosiaalinen media on viime vuosien aikana tullut rytinällä Suomeen Facebookin myötä. Seitsemän vuotta sitten sosiaalista mediaa käyttivät Suomessa lähinnä nuoret, jopa jo ennen itse ”sosiaalinen media” -termin syntyä. Kun nuoret notkuivat IRC-Galleriassa, vanhemmilla oli suuri hätä: miksi nuori istuu niin paljon koneella? Mitä se siellä tekee? Sen täytyy olla yksinäinen ja varmaan joutunut ongelmiinkin.

Sosiaalisen median rantautuminen Suomeen 

Vuoden 2007 jälkeen sosiaalisesta mediasta on tullut Facebookin avulla arkipäivää myös monille vanhemmille. Isolla osalla vanhemmista on nyt omakohtainen kosketus internetin sosiaaliseen puoleen. Ai tätähän se meidän lapsi silloin teki: jutteli kavereiden kanssa, jakoi elämäänsä kuuluvia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin herättää uusia kysymyksiä: miten nuori pärjää sosiaalisessa mediassa ihan yksin, kun äiti tai isä ei ole koko ajan paikalla nuoren hengatessa netissä?

Olen ollut mukana IRC-Gallerian toiminnassa jo yli 12 vuotta – lähestulkoon siitä asti, kun palvelu perustettiin joulukuussa 2000. Sinä aikana on tullut nähtyä paljon: niin nuorten kuin vanhempienkin netinkäytön yleistyminen, miten vanhemmat reagoivat siihen ja miten paljon iloa, uusia ystäviä ja harrastuksia nuoret ovat netistä löytäneet. IRC-Gallerian ylläpitoon tulee silloin tällöin yhteydenottoja myös vanhemmilta ja kasvatusalan ammattilaisilta. Meiltä kysytään, voisiko nuoren käyttäjätunnuksen sulkea, koska nuori on kotiarestissa. Kysytään, voisiko vanhempi saada luvan tehdä IRC-Galleriaan oman ”vakoilijatunnuksen” nähdäkseen mitä nuori siellä puuhaa. Ja aina joskus kysytään vihaisena myös sitä, missä on meidän kasvattajanvastuumme.

Saako äiti kytätä netissä?

Vanhemmilla on oikeus pyytää lapsensa tunnuksen poistoa IRC-Galleriasta, jos lapsi on alle 15-vuotias eikä näin ollen ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Vakoilijatunnuksia vanhemmat eivät voi tehdä: IRC-Galleriassa pitää olla joko omalla kuvallaan, tai sitten ei ollenkaan. Nuorten netinkäyttöön tutustuu parhaiten kysymällä nuorelta itseltään ja pyytämällä ihan reilusti opastusta ja kyselemällä positiivisessa hengessä, mitä nettipalveluita nuori käyttää ja miten niitä käytetään. Ja mitä siihen kasvattajanvastuuseen tulee: palveluntarjoaja voi tehdä paljon käyttäjiensä hyvinvoinnin eteen, mutta kasvattajan leimaa palvelulle ei voi, eikä kannata, antaa.

Me IRC-Galleriassa teemme paljon työtä sen eteen, jotta nuoret ymmärtäisivät netin ja sosiaalisen median hyödyt ja riskit. Palvelussa on selkeät säännöt, jotka kertovat niin käyttäjille kuin kasvattajillekin, miten palvelussa saa toimia ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen noudattamista valvotaan, ja niiden rikkomisesta voi seurata huomautus, käyttäjätunnuksen väliaikainen jäähdyttäminen tai joissakin tapauksissa jopa poistaminen.

IRC-Gallerian Tietoa-osiosta löytyy myös erillinen, vanhemmille sekä kasvattajille tarkoitettu osuus. Sinne on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita palvelun ylläpidolta kysytään. Sääntöihin ja Vanhemmille-osioon tutustuminen raottaa netinkäytön salojen verhoa ja kertoo, mistä IRC-Galleriassa on kyse.

IRC-Galleriasta löytyy myös useita yhteiskunnallisia, nuorisolle suunnattuja toimijoita, kuten Elämä on parasta huumetta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Verkkoterkkarit ja virtuaalinen nuorisotalo Netari. Me teemme omalta osaltamme parhaamme, jotta nuoret voisivat hyvin.

Media tuo elämään lisää sisältöä – ja huoltajille lisää työtä

Pelkästään IRC-Galleriassa käy viikoittain noin 200 000 eri ihmistä. Se on suunnilleen saman verran kuin Tampereella on asukkaita. Siinä missä nuori voi ajautua ongelmiin kotikaupungissaan, voi sama tapahtua myös netissä, etenkin jos nuorella ei ole tarvittavia mediataitoja.

Liikennekasvatuksen sekä terveys- ja seksuaalikasvatuksen tavoin mediakasvatus on nykymaailmassa tärkeää, koska internet ja media ovat yhä keskeisemmässä roolissa elämässä. Mediataitojen osalta lapsi ja nuori tarvitsee kasvattajan apua ja tukea kehittyäkseen oikeaan suuntaan.

Vanhemmat näkevät sosiaalisessa mediassa erilaisen maailman kuin nuoret. Aikuisten Facebook-kavereissa on oman ikäluokan ystäviä erilaisten ongelmien kanssa, kuin mitä nuorten ystäväpiireissä on. Vanhemmat eivät näe sitä, miten koulukiusaaminen jatkuu verkossa, tai sitä, miten suuri ryhmän paine nuorilla on myös netissä. Nuorten ongelmat sosiaalisessa mediassa ovat siis pitkälti samoja kuin koulun pihallakin. Se maailma saattaa olla paikoin karu, ja netissä se tuntuu vielä karummalta, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä jää jälki.

Helpoksi ratkaisuksi voisi ajatella sitä, ettei päästä nuorta sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Kuitenkin sosiaalisen palvelun ulkopuolelle sulkeminen voi aiheuttaa nuorelle vakavampia ongelmia kuin siellä oleminen. Sosiaalinen media on osa jokapäiväistä elämää, eikä niinkään mikään irrallinen palikka. Jos nuori vanhempien painostuksesta jää siitä pois, nuori saatetaan jättää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle myös koulun pihalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media on nuorille yksi kommunikaation väline siinä missä puhelut, tekstiviestit ja kasvokkain kohtaaminen. Jos muut ystäväpiirissä kommunikoivat netin kautta, nuori saattaa pudota kärryiltä kaverisuhteissaan.

Mediakasvatus on osa arkea

Sosiaalinen media on parhaimmillaan ihana ja iloinen asia, joka tuo elämään paljon rikkautta. Palveluntarjoajana näemme päivittäin erilaisia nuoria erilaisilla mediataidoilla varustettuna. Monet osaavat toimia netissä upeasti, mutta monilla on vielä selvästi mediataidot pitkälti oppimatta.

Kouluissa on onneksi viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä mediakasvatuksen saralla, ja tilanne on jo paljon parempi kuin esimerkiksi IRC-Gallerian aloittaessa toimintansa vuonna 2000. Vanhemmilla on kuitenkin lastensa pääasiallisena kasvattajana tärkeä rooli siinä, että nuori osaa hyödyntää nettiä elämässään oikein, ja saa siitä irti hyötyä ja tukea ongelmien sijaan.

Huoltajat: muistakaa perehtyä myös mediakasvatukseen, jotta nettinatiivit lapsenne saavat arvoisensa kasvatuksen myös nettiasioihin.

Heini Varjonen
COO, Lastensuojeluvastaava
Somia Dynamoid Oy / IRC-Galleria