Netti – välttämätön paha?

Ilman nettiä on vaikeaa toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Nettiä tarvitaan tällä hetkellä monien asioiden hoitamiseen: yhteydenpitoon niin lähellä kuin kaukana asuviin ystäviin, virasto- ja pankkiasioiden hoitamiseen, ostosten tekemiseen ja viihtymiseen. Jos joudut esimerkiksi nettiriippuvuuden vuoksi olemaan täysin ilman nettiä, olet käytännössä invalidi, kuten Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi muutama viikko sitten Digitodayn jutussa totesi.

Nuorten netinkäytöstä käytävän julkisen keskustelun keskeisenä pointtina on tavallisesti netinkäytön rajoittaminen; puhutaan siitä, miten kauan nuoret käyttävät nettiä, mikä olisi sopiva aika ja miten vanhemmat voivat valvoa, että netinkäytölle asetettuja aikarajoituksia valvotaan. Keston rajoittaminen ilmeni selvästi äskettäin tehdyssä MTV3:n kyselyssä. Myös juuri julkistetussa nuorten ajankäyttötutkimuksessa näkökulmana on tietokoneen ääressä vietetty aika, ei käyttötarkoitukset.

Harvemmin tehdään näkyväksi sitä, mitä nuoret netissä tekevät. Nuorten netinkäyttö kimputetaan tietynlaiseksi, kuten pojat pelaavat, tytöt vaihtavat kuulumisia ystäviensä kanssa, nettiä ei käytetä hyödyksi koulutehtävissä. Kuitenkin esimerkiksi pelaaminen voi olla hyvin monenlaista. Netinkäytöstä onkin aika hankalaa puhua vain tietyntyyppisenä toimintana – joka edelleen arvotetaan hyväksi tai huonoksi. Netti ei itsessään ole hyvä tai huono, mutta tavoilla käyttää nettiä voi saada omassa elämässä aikaan hyvää tai huonoa.

Nuorten tavat käyttää nettiä saattavat oudoksuttaa vanhempia, sillä monelle aikuiselle nuorten nopeasti käyttöönottamat palvelut jäävät vieraiksi. Vaikka usealta nuorelta löytyy Facebookista oma vanhempi kavereiden joukosta, Facebookiin linkitettävät yhteisöpalvelut, kuten Foursquare tai Ask.fm saattavat sen sijaan olla vanhemmille vieraita. Viime aikoina nettiin liittyvät mielipiteet näyttävätkin kohdentuvan joitain nuorten käyttämiä palveluita vastaan. Vähemmän tullaan pohtineeksi sitä, miten saatavilla olevia palveluita käytetään.

Näin on käynyt esimerkiksi Ask.fm kohdalla, joka on viimeisen vuoden aikana ylittänyt uutiskynnyksen siihen liitettyjen ikävien tapahtumien johdosta. Keskusteluissa nuoria on tavallisesti kehotettu lopettamaan kyseisen palvelun käyttö ja vanhempia vahtimaan, että näin tapahtuu. Kontrolli on nähty ainoaksi keinoksi estää ikävät tapahtumat. Kun eräässä brittilehdessä Ask.fm:n perustajien äiti vihjasi, että lopulta kyse on kasvatuksesta, argumentti vaikutti kylmältä ja laskelmoivalta. Katseen kohdistaminen vanhempiin ja muihin kasvattajiin ei useinkaan saa senlaatuista huomiota, että julkisessa keskustelussa ryhdyttäisiin syvällisemmin pohtimaan keinoja vaikuttaa nuoriin. On helpompaa ajatella pystyvänsä kontrolloimaan nettipalveluja kuin ohjata nuoria toimimaan vastuullisesti netissä.

Nuorten käyttämät yhteisöpalvelut eivät ole ongelman ydin. Sosiaalista mediaa on turha syyttää siitä, että nuorten vertaissuhteissa ilmenee riitoja ja toisia kohdellaan epäkunnioittavasti, ilkeillään ja kiusataan. Syyttelyn sijaan olisi ryhdyttävä miettimään, miten nuorten sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja voidaan vahvistaa. Nettikommunikoinnin hyviä tapoja kannattaa opettaa, sillä netti on tärkeä osa nuorten sosiaalista elämää.

Jotta aikuiset pystyisivät vaikuttamaan siihen, että netti toisi nuorelle iloa ja myönteisiä kokemuksia, nuorten netinkäytöstä olisi hyvä tietää jotain enemmän kuin tietokoneella vietetyn ajan kesto. Uusien palveluiden perässä pysyminen on kuitenkin haasteellista. Aikuisen ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, mutta tärkeää on kuunnella, kun nuoret kertovat kokemuksistaan netissä. Netinkäytön keston rajoittaminen ilman ymmärrystä siitä, miten nuoren tavat käyttää nettiä vaikuttavat hänen elämässään eivät tue nuoren kehitystä ja kannusta osallisuuteen digitaalisessa kasvuympäristössä. Kodeissa, koulussa ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa aikuiset voivat antaa arvoa nuorten kokemuksille netistä  ja avata keskustelua sille, mitä netissä tehdään ja miten siellä yhdessä ollaan. Turvallisemman ja paremman intenetin kehittäminen on kaikkien yhteinen asia - välttämätön paha parhautta edistääksemme.

Satu Valkonen
erityissuunnittelija, mediakasvatuksen kehittäjä / MLL

Mediataidot ja osallisuus kehittyvät verkkosisältöjä luomalla

Välillä keskustelussa lasten ja nuorten netinkäytöstä tuntuu nousevan esiin joko pelkkiä sudenkuoppia tai kritiikittömiä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Vaikka keskustelu riskeistä onkin tärkeää, ei se saa estää näkemästä median tarjoamia mahdollisuuksia. Ne liittyvät esimerkiksi itsensä luovaan ilmaisuun, oppimiseen, kommunikaatioon ja osallisuuteen.  Näitä mahdollisuuksia pyritään nostamaan esiin meneillään olevassa verkkosisältökilpailussa.

Medialukutaito kehittyy itse tekemällä ja osallistumalla

Median ja internetin merkitys osana yhteiskuntaa ja kulttuuria kasvaa jatkuvasti. Mediataidot ovatkin laajemmin tarkasteltuna avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jolloin ne tulee käsittää jokaiselle kuuluviksi kansalaistaidoiksi. Mediakasvatuksen näkökulmasta verkkosisältöjen hyödyntäminen ja omaehtoinen tuottaminen ovat tärkeitä teemoja, sillä ne edellyttävät mediamaailmassa tarvittavaa medialukutaitoa. Tuottamalla omia mediasisältöjä voidaan oppia ymmärtämään ja kyseenalaistamaan mediaa laajemmin sekä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä.

Mielestäni mediakasvatuksessa ja mediasisältöjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöllisten taitojen kehittymisestä vaan huomiota tulee kiinnittää laajemman osallisuuden mahdollistamiseen. Lähtökohtana on, etteivät lapset ja nuoret ole vain mediakulttuurin passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita, joilla tulee olla mahdollisuudet osallistua ja olla mukana kehittämässä omaa elinympäristöään.

Vaikka mediataitojen opettamista voidaan perustella tulevaisuuden tarpeilla, ei lapsen tämän hetkisen mediasuhteen merkitystä tule aliarvioida. Mediakasvatuksessa onkin kyse kasvatuksesta mediakulttuuriin sekä mediakulttuurissa. Sen avulla voidaan pyrkiä antamaan mahdollisuudet kehitystason mukaisesti täysipainoiseen kulttuuriin osallistumiseen. Tämä voi tarkoittaa muun muassa omaehtoista ajatusten jakamista tai oman luovuuden ilmaisemista. Oletko esimerkiksi nähnyt miten luovasti videoblogeja eli vlogeja voikaan tehdä ja hyödyntää?

Kilpailu verkkosisällöistä

Digitaalisen ajan kehittyessä internet ei ole arjesta ja muusta elämästä erillinen osa, vaan se nivoutuu osaksi kulttuuria sekä yhteiskuntaa. Tämän vuoksi tulisikin käydä keskustelua laajemmin siitä, millaisen internetin haluamme ja millä keinoin varmistetaan jokaisen mahdollisuus osallistua yhdessä sen kehittämiseen.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus koordinoi Suomessa Parasta sisältöä lapsille -kilpailua.

Kilpailun tavoitteena on edistää sellaisen verkkosisällön tuottamista, joka tarjoaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle muun muassa oppimiseen ja virikkeisiin. Kilpailuun voivat lähteä mukaan esimerkiksi koululuokat, jolloin kilpailuun osallistuminen voidaan kouluissa yhdistää mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin.
Parasta sisältöä lapsille -kilpailu ei ole rajoittunut tiettyyn mediamuotoon, joten se antaa mahdollisuuden hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia luovasti.

On lisäksi hyvä muistaa, ettei mediaa tarvitse tehdä sen itsensä takia vaan sen avulla voidaan käsitellä aiheita yli oppiainerajojen.

Lisätietoa Parasta sisältöä lapsille –kilpailusta: www.bestcontentaward.eu/ 

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus