Toimittajasta mediakasvattajaksi - MEKU:n uusi projektikoordinaattori esittäytyy

Elämä laatikoihin, laatikot varastoon, matkalaukku esille ja uusvanhan kaupungin uuteen osoitteeseen. Pohjoisen vaaramaisemat vaihtuvat yllättävän nopeasti peltoihin ja matalahkoon metsään, sitten jo korkeampiin puihin ja lopulta hiilivoimalan, meren ja keskuspuiston reunustamiin kaupunkimaisemiin. Uusin mekulainen on saapunut pääkaupunkiin.

Kuluvan syksyn aikana tulemme tutuksi etenkin Mediataitoviikkoon osallistuvien tahojen kanssa, sillä vastaan kampanjaviikon koordinoinnista ja tiedottamisesta. Tulevan vuoden Mediataitoviikolla keskitytään edelleen yhdessä paremman internetin tekemiseen, ja kampanjasta tehdään yhä enemmän yhteistyökumppaneiden näköinen. Kannustan myös kaikkia mediakasvatussisältöjä suunnittelevia tahoja - niin Mediataitoviikolle kuin muuhunkin tarkoitukseen -  kysymään ja kuuntelemaan ehdotuksia arkiasiantuntijoiltamme, eli lapsilta ja nuorilta itseltään.

Oma mediakasvatuksen kiinnostukseni linkittyy vahvasti journalismiin ja peruskouluikäisiin tai sitä nuorempiin lapsiin. Koulutukseltani olen medianomi ja kasvatustieteiden kandidaatti Lapin yliopistosta, piakkoin valmistuva gradu käsittelee lasten netinkäytön uutisointia. Mediakasvatuksen kokonaisuutta täydennän vielä opettajan pedagogisilla opinnoilla, jotka nekin ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Journalistinen erikoisosaamiseni kasvatusalalla on lähtöisin MTV:n aamu-uutistiimistä, jossa työskentelin opintojen ohella vuodesta 2007 alkaen, sekä Alma Median Lapin Kansa –lehdestä, jossa paikallistoimituksen lisäksi sain tehdä töitä myös yleishyödyllisiä juttuja tuottaneessa yhteistoimituksessa. Viimeisen parin vuoden aikana olen lisäksi opettanut journalismia kansanopistossa mediaa opiskeleville nuorille.

Töiden ja opiskelujen jälkeen minut löytää usein kuluttamasta laadukkaita tv-sarjoja tai tutkimasta Helsingin lähiluontoa ja asuinkortteleita. Olen kotoisin Rovaniemeltä ja juureni ovat länsirajalla, joten Lappi on vahvasti sydämessä ja matkasuunnitelmissa.

Syksystä on tulossa vauhdikas, värikäs ja työntäyteinen. Siis nähdään, kuullaan ja mitä todennäköisemmin, kirjoitellaan sähköpostiviestejä!

Julia Alajärvi

Projektikoordinaattori

Finnish Safer Internet Center (FISIC)

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti (KAVI)

www.kavi.fi/meku

Tuomitsemisesta tekoihin

Maanantaina 19.5. Yle TV:ltä tullut ohjelma: MOT - ”Saalistajat verkossa” käsitteli tärkeää aihetta, verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalista lähestymistä ja hyväksikäyttöä. Ohjelmassa käytettiin kahta keksittyä verkkoprofiilia, 13-vuotiaan Jennan ja 14-vuotiaan Emman, joihin kohdistuvaa kiinnostusta ohjelmassa selvitettiin.

Ohjelma paljasti, että moni nuori mies on kiinnostunut itseään huomattavasti nuoremmista tytöistä ja kiinnostuksensa vuoksi valmis jopa laittomiin tekoihin. Seksuaalinen toiminta eri muodoissaan suojaikärajoja nuoremman lapsen kanssa, niin verkossa kuin sen ulkopuolella, on kuitenkin laitonta ja vahingollista lapselle.

Useilla alaikäisillä on kokemuksia heihin verkossa kohdistuneesta seksuaalisesta häirinnästä. Myös poliisin tietoon tulleet lapsen seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset ovat lisääntyneet viime vuosina selittyen osittain juuri verkossa tapahtuneiden seksuaalirikosten määrän kasvulla.

MOT-ohjelma olisi halutessaan voinut antaa mahdollisuuden yrittää ymmärtää myös häirinnän ja hyväksikäytön taustalla olevien henkilöiden motiiveja antamalla peiteprofiileja lähestyville miehille mahdollisuuden kertoa toimintansa syistä ilman painostusta.

Halu ymmärtää niiden henkilöiden motiiveja, joiden kohdalla on riski syyllistyä lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, ei ole rikollisten puolustamista, vaan yritys laajentaa tiedon ja keskustelun pohjaa. Tarvitaan vastauksia siihen, mistä verkossa tapahtuva lasten lähestyminen ja tilanteen eteneminen aina seksuaaliseen hyväksikäyttöön asti oikein johtuu.

Verkossa lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen syyllistyneistä tiedetään, että he ovat taustoiltaan heterogeeninen joukko. Mitään tiettyä ”verkkohyväksikäyttäjän” profiilia ei ole. Kyse on kuitenkin aivan tavallisista ihmisistä, joiden toiminnan syyt vaihtelevat. Yhteistä on kuitenkin piittaamattomuus tai ymmärtämättömyys oman toiminnan haitallisista seurauksista.

Koska laittomaan toimintaan syyllistymisessä on kyse yksittäisistä ihmisistä ja yksilöllisistä elämänkuluista, tarvitaan monenlaisia vaikuttamisen keinoja. Osaa auttaisi jo pelkkä laillisen ja laittoman toiminnan välisten rajojen selkeyttäminen ja ymmärryksen lisääminen seksuaalisen hyväksikäytön haitallisista vaikutuksista sen kohteeksi joutuvalle nuorelle. Toiset hyötyisivät sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen vahvistamisesta.

Myöskään seksiä tai läheisyyden kaipuuta ei voi sivuuttaa. Nuorten miesten seksuaalisessa kiinnostuksessa ikäisiään huomattavasti nuorempia tyttöjä kohtaan ei sinänsä ole mitään epätavallista. Omaa seksuaalisuutta tulee kuitenkin toteuttaa ja seksiin liittyviä tarpeita tyydyttää siten, että omat toiveet, toisten oikeudet ja laki eivät joudu törmäyskurssille.

Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyssä tärkeää on muiden toimien ohella kohdentaa apua myös niille, joilla on riski syyllistyä kyseiseen rikokseen. Tarvitaan taho, johon ottaa yhteyttä silloin, kun oman toiminnan hallinta alkaa järkkyä, ja riski laittomaan toimintaan syyllistymiseen kasvaa.  Toistaiseksi tällaisia ennaltaehkäisevää työtä tekeviä tahoja ei Suomessa juurikaan ole. Näin on siitäkin huolimatta, että lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on laajasti tunnustettu ja tuomittu ongelma.

Jenni Häikiö
Asiantuntija, psykologi
Pelastakaa Lapset ry

Kirjoittaja työskentelee asiantuntijapsykologina Lasten suojelu digitaalisessa mediassa -yksikössä Pelastakaa Lapset ry:ssä. Yksikön työ liittyy pääasiallisesti internetiin ja muuhun digitaaliseen mediaan liittyvän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön vastaiseen työhön.

Koululainen jatkaa mediakasvatuksellisia työpajoja

Kun viime vuonna otin KAVIin yhteyttä ja ilmoitin, että Otavamedia haluaisi Koululainen-lehden kautta kantaa enemmän vastuuta lasten mediakasvatuksesta, en uskonut – vaikka  uskalsin unelmoida – kuinka tärkeäksi projektiksi yhteistyömme kehittyisi. Tammikuussa aloitimme Koululaisessa mediakasvatuksellisen vakiosisällön julkaisemisen Mediakoululainen-nimen alla. Juttuosuudesta tuli nopeasti suosittu ja lukijat osallistuvat aktiivisesti sen kehittämiseen.

Samanaikaisesti pohdin 70 vuotta täyttävän Koululaisen suurta konseptiuudistusta – formaatti piti päivittää monikanavaisessa, visuaalisten ärsykkeiden täyttämässä maailmassa kasvavien diginatiivien aikakauslehdeksi. Oli ilmiselvää, että mediakasvatuksen rooli kasvaisi ja oivalsin, että meidän neukkarissa istuvien aikuisten oli aivan turha kuvitella tietävämme lukijoita paremmin, mitä he uudistuvalta lehdeltään toivovat. Jälleen kerran ratkaisu löytyi nostamalla nenä näytöltä ja lähtemällä oman talon ulkopuolelle.

Suunnittelimme KAVIn asiantuntijoiden kanssa mediakasvatuksellisen työpajan, jonka kanssa lähdin kiertämään ympäri Suomea. Tapasin sata 10-12-vuotiasta Koululaisen lukijaa Espoossa, Turussa, Muuramessa ja Lappeenrannassa. Luokat muuttuivat neljän tunnin ajaksi nopearytmisiksi lehden toimituksiksi, joissa keskusteltiin median roolista kaikissa sen julkaisumuodoissa. Lapset oppivat mm. tunnistamaan mainostyyppejä – päivän päätteeksi he erottivat piilomainonnan eri muodot, tuotesijoittelun, advertoriaalit ja lukuisat eri sähköiset mainosformaatit. Keskustelimme myös siitä, mikä mainonnassa arveluttaa ja mihin sitä kuitenkin tarvitaan. Puhuimme mediakriittisyydestä ja –turvallisuudesta sekä oppilaat saivat täyttää nimettöminä aiheisiin liittyviä kyselyjä, joiden perusteella voimme KAVIn kanssa kehittää jatkossa tarjottavaa mediakasvatusta.

Opettelimme lehden tekoon liittyvää terminologiaa ja juttujen rakentamista aiheen ja toteutustavan ideoinnista aina taittoelementtien suunnitteluun. Oppilaat olivat aivan innoissaan ja vapaisiin työryhmiin järjestäytyminen, työnjako ja tiukassa aikataulussa työskentely sujuivat täydessä sovussa. Kaveria autettiin jopa työryhmien rajojen yli – he selvästi arvostivat mahdollisuutta vaikuttaa konkreettisesti Koululaisen uudistukseen.

Loppupäivää rytmittikin tiukat deadlinet – ihan kuten oikeassa toimituksessa – kun oppilaat saivat rakentaa unelmiensa Koululaiset. Työpajoista valmistui lähes 30 valmista lehteä, jotka oppilaat tuottivat alusta loppuun saakka. Nämä lehdet sekä kyselyjen tulokset otin mukaan Helsinkiin, ja näiden pohjalta on elokuussa ilmestyvä uusi Koululainen suunniteltu. Muutos tuskin olisi ollut näin merkittävä ilman koululaisten mukaan ottamista. He tietävät meitä paremmin, mitä lehdeltään haluavat.

Merkittävin saavutus oli kuitenkin aito ja rakentava kontakti, jonka työpajatoiminta mahdollisti. Yhtään liioittelematta itkin liikutuksesta joka kerta kun työpajan jälkeen istahdin autoon. Olin niin kiitollinen mahdollisuudesta auttaa lapsia ja oppia siinä ohessa itsekin. Vuorovaikutus oli todellista ja tarpeellista.
Tästä syystä jatkamme työpajatoimintaa yhteistyössä KAVIn kanssa. Koululainen-lehti tarjoaa jatkossakin kouluille ilmaisia mediakasvatuspajoja ja näin minä jatkan ajamista. Ja minä ajan, kunnes mediakasvatus taataan opetussuunnitelmassa tasapuolisesti kaikille Suomen koululaisille.

Mikäli Sinä haluat tarjota luokallesi Mediakoululainen-työpajan, ota vaikka suoraan minuun yhteyttä lähettämällä sähköpostia: elli.makila(at)otavamedia.fi – toivottavasti tapaamme pian!

Elli Mäkilä
vastaava päätoimittaja
Lastenlehdet
Otavamedia Oy

Käännytystyötä teknologian avulla teknologiaa vastaan

Huhtikuun lopulla julkaistua YouTube-videota "Look Up" on katsottu tätä kirjoitettaessa yli 11 miljoonaa kertaa, joista viimeisin miljoona kerääntyi kirjoittamisen aikana. Video kehoittaa välttämään älypuhelimen käyttöä ja elämään OIKEASTI. Ennen kuin analysoin videota sen tarkemmin, suosittelen katsomaan videon itse.

Videon katseltuasi olet todennäköisesti joko liikuttunut ja jo jakamassa videota sosiaalisen mediaan tai ärsyyntynyt arvojen tuputtamista. Itse kuulun myöhempään joukkoon, minkä vuoksi kirjoitan tätä blogikirjoitusta.

Huolimatta uusluddistisesta sanomastaan video voi toimia erinomaisena välineenä mediakriittisyyden harjoitteluun oppilaiden tai opiskelijoiden kanssa. Videon katselun jälkeen keskustelua voi käydä esimerkiksi seuraavien kysymysten kautta. Voit toki kysyä kysymykset myös itseltäsi, jos et työskentele nuorten kanssa.

• Kenelle video on suunnattu?
• Kuka sen on tehnyt?
• Mikä on videon pääviesti?
• Miksi se on julkaistu videonkin kritisoimassa sosiaalisessa mediassa?
• Millaisia tunteita video herätti?
• Mitä tunteiden herättämisellä tavoitellaan?
• Millaisia arvoja video välitti?
• Kuka päättää millaiset arvot ovat tärkeitä?
• Voivatkö älypuhelimet vähentää yksinäisyyttä?
• Millainen olisi vastavideo tälle videolle?

Jotta en sortuisi samanlaiseen yksipuolisuuteen omilla kysymyksilläni kuin videon tekijä, myönnän että video nostaa esiin muutamia hyviä ajatuksia, joista voidaan myös keskustella oppilaiden kanssa. Videon nopea leviäminen viestii siitä, että se on jollain tavalla koskettanut katsojia. Teknologia, sosiaalinen media, internet ja digitaaliset pelit voivat kaikki merkittävällä tavalla lisätä elämän merkityksellisyyttä. Samaan aikaan kun käyttäjä hakee sisältöä elämäänsä verkosta, saattavat digitaaliseen elämänpiiriin kuulumattomat läheiset kokea olonsa ulkopuolisiksi.

Oi aikoja, oi tapoja!

Sukupolvien väliseen dynamiikkaan kuuluu nuoremman sukupolven tapojen kyseenalaistaminen vähemmän arvokkaina ja vastavuoroisesti vanhemman sukupolven leimaaminen jälkeenjääneiksi reliikeiksi. Teknologian paikka arjessa ei kuitenkaan ole (tai ei ainakaan tulisi olla) arvokysymys vaan aikaa kuvaava tapakysymys. Keskusteltaessa älypuhelimista kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla tulisikin mielestäni keskustella kännykkäkulttuurista ja eriävistä mielipiteistä sekä avata teknologian herättämiä tunteita.

• Mitä teet puhelimella?
• Miksi se on sinulle tärkeää?
• Milloin puhelinta on sopivaa käyttää?
• Milloin ja miksi puhelimen käyttö ei ole sopivaa?
• Miltä tuntuu, kun toisen huomio on kiinnittynyt puhelimeen?

Videon sanoin, "Katso ylös" ja valitse esitetyistä kysymyksistä ainakin yksi. Vastaa siihen kommenttikentässä tai valitsemassaasi sosiaalisen median palvelussa. Voit halutessasi myös lähettää vastauksesi "vanhan hyvän ajan" kirjeellä osoitteeseen:

Tommi Tossavainen
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti
Sörnäisten rantatie 25 A, 4. kerros
00500 Helsinki

DISCLAIMER: Jos jossain vaiheessa paljastuu, että videon tarkoituksena onkin ollut saada ihmiset keskustelemaan teknologian paikasta arjessa, eikä välittää valikoituja arvoja, nostan hattua ja onnittelen viraaliksi levinneestä mediakasvatuskampanjasta.

Vessantuunauskilpailu kannusti nuoria osallistavaan mediakasvatukseen

”Millainen olisi parempi internet?” Kysymys toimi tämän vuoden Mediataitoviikolla järjestetyn Tuunaa vessa! -kilpailun aiheena.  Kilpailussa oli omat sarjat alle 13-vuotiaille ja 13–18-vuotiaille. Kilpailuun osallistui kouluja ja nuorisotaloja - kirjastostakin saimme yhden osallistujan. Yhteensä kilpailuun osallistui noin 30 ryhmää. Oli hienoa huomata, miten innokkaita ja omatoimisia ryhmiä vessan tuunaukseen osallistui. Kiitos kaikille osallistujaryhmille! Vaikka osallistujia ei tämän enempää ollut, sai kilpailu kuitenkin positiivista palautetta. Tällainen kilpailu, lapset ja nuoret osallistava, toiminnallinen ja laaja aiheeltaan, lienee siis hyvä, vaikka sitä ei juuri samanlaisena joka vuosi järjestettäisikään.

Koordinoin kilpailua, joten järjestin muun muassa esiraadin kokouksen ja myöhemmin varsinaisen tuomariston kokouksen. Esiraadissa kummastakin sarjasta valittiin viisi työtä varsinaisen tuomariston arvioitaviksi. Varsinaiselle tuomaristolle laadin yksityiskohtaisemman pisteytyslomakkeen, jonka pohjalta he arvioivat töitä. Tämän jälkeen tein koonnin arvioinneista ja tuomaristo kokoontui vielä käymään kilpailutöitä läpi, keskustelemaan ja päättämään kilpailutöiden järjestyksen.

Aihetta kilpailuun osallistuneet ryhmät olivat lähestyneet monista näkökulmista ja saimme hienoja kilpailutöitä. Mitä parannettavaa netissä on? Entä millä tavoin näihin voisi vaikuttaa? Parhaimmillaan tuunattu vessa sai kävijän pohtimaan omaa toimintaansa netissä ja sitä, voisiko itse tehdä jotain, tai erityisesti, mitä voisi tehdä, jotta netti olisi mukavampi paikka. Kilpailussa pärjänneet vessat eivät siis vain näyttäneet hienoilta, vaan niistä välittyi sanoma, joka puhutteli. Monissa kilpailutöissä internetissä kehitettävät asiat osattiin ottaa esille, mikä sekin on jo hyvä alku. Ratkaisujen näkeminen onkin sitten haastavampaa, joskin toivottavaa, koska muutokseen ei riitä vain luettelo epäkohdista.

Erilaista näkökulmaa toivat kilpailutyöt, jotka lähestyivät aihetta positiivisen kautta. Teemana yllättävän monessa työssä esille nousi kiusaaminen. Onko nykyisessä internetissä paljon kiusaamista? Ainakin kiusaaminen satuttaa paljon, määrästä riippumatta. Vaikka netissä kiusaaminen olisi helppoa, pidetään huoli siitä, ettei kukaan kiusaa ketään. Eihän asioita tehdä vain siksi, että ne ovat helppoja? Netin paremmaksi tekeminen ei ehkä tunnu helpolta, mutta kun jokainen tekee osansa paremman netin puolesta, tulee siitä aina vähän parempi. Jos jonkin asian pystyy tekemään huonommaksi, pystyy sen kai tekemään myös paremmaksi!

Samoin kuin netin paremmaksi tekemiseen tarvitaan jokaista, myös Tuunaa vessa! -kilpailun järjestäminen on ollut usean tahon yhteistyön tulosta. Suuret kiitokset yhteistyöorganisaatioille!

Vessakisan voittajatöihin pääsee tutustumaan osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa. 

Onnittelut voittajille ja hyvää kevättä!                                                                                                                                                                                 

Laura Kivenmäki

Kirjoittaja työskenteli korkeakouluharjoittelijana Kansallisessa audiovisuaalisessa instituutissa

Pelataan kaverin kanssa täällä lätkäpeliä, vähänkö kivaa!

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimessa, netissä ja chatissa aikuiset päivystäjät juttelevat lasten ja nuorten kanssa monesti mediaan liittyvistä aiheista. Palveluun yhteyttä ottava lapsi tai nuori saa määritellä mistä aiheista kussakin puhelussa tai chat-keskustelussa puhutaan.

Mediaan liittyviä yhteydenottoja tuli vuoden 2013 aikana yhteensä 1154, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

”Et sä tiiä mikä on Minecraft?!”

Monesti lapset ja nuoret halusivat jutella päivystäjän kanssa pelaamisesta ja peleistä. Päivystäjälle kerrottiin omista pelikokemuksista ja niistä peleistä, jotka sillä hetkellä kiinnostivat. Lapsi saattoi kuvailla pelin juonta ja omaa pelihahmoaan sekä selostaa mitä pelissä parhaillaan tapahtuu. Aina päivystäjä ei itse tuntenut peliä, mutta yleensä lapsi ja nuori mielellään selvitti aikuiselle mistä pelissä on kyse.

Lasten ja nuorten puhelimen yhteydenottojen perusteella lapset pelaavat jonkun verran ikäisiltään kiellettyjä pelejä, joiden ikäraja on 16 tai 18 vuotta. Tällaisissa tilanteissa ikärajat otettiin helposti puheeksi. Yleensä lapsi oli hyvin selvillä pelien ikärajoista, mutta ikärajasta huolimatta vanhemmilta oli saatettu saada lupa pelaamiseen. Joskus lapsi pelasi kiellettyä peliä salaa vanhemmiltaan esimerkiksi kaverin luona.

”Mä haluisin pelata GTA:ta, mutta äiti ei anna lupaa”

Lasta saattoi harmittaa erimielisyydet vanhempien kanssa esimerkiksi pelaamiseen käytettävästä ajasta tai peleistä, joita hänellä oli lupa pelata. Erityisen paljon harmitti silloin, jos yhteydenottajat eivät saaneet pelata samoja pelejä kuin mitä kaverit saivat.

Toisinaan lapsi tai nuori koki pelaavansa liikaa ja hän saattoi pyytää päivystäjältä apua ja vinkkejä pelaamisen vähentämiseen. Yhteydenottaja saattoi kertoa ettei keksi muuta tekemistä tai että peli vie mukanaan niin vahvasti, ettei ajankulua huomaa. Joskus runsas pelaaminen oli myös aiheuttanut kovia riitoja perheessä.

”Vedin töpselin seinästä kun ei muu enää auttanut”

Vanhemmat miettivät paljon sitä millaiset rajat lapsen ja nuoren pelaamiselle tulisi asettaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Vanhempainpuhelimeen tuli viime vuonna lukuisia yhteydenottoja, joissa äiti tai isä halusi vertaisen vanhemman mielipiteen siihen, missä menee liiallisen pelaamisen tai netinkäytön raja. Vanhemmalla saattoi olla suuri huoli nuoresta, joka hän viihtyi lähes ainoastaan koneella, valvoi myöhään ja nukkui päivisin.

Vanhempainpuhelimessa sekä Lasten ja nuorten puhelimessa vastaavat vapaaehtoiset päivystäjät ovat koulutettuja keskustelemaan myös mediankäyttöön liittyvissä asioissa. Yhteyttä voi ottaa missä tahansa lapsen tai perheen elämää koskevassa asiassa.

Anna-Sofia Lehto
Suunnittelija, Helpline
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lasten ja nuorten puhelin ja netti
Vanhempainpuhelin ja –netti

Lue myös:

Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2013

Vanhempainpuhelimen ja -netin vuosiraportti 2013

Millaisen somen haluaisin?

Nuoret käyttää nykyään enimmäkseen sellaisia palveluja kuten Kik, Whatsapp, Instagram, Facebook, Ask.fm, Youtube. Kuulin että esimerkiksi Ask.fm:ssä on hankala puuttua kiusaamiseen.

Itse löydän siis tarpeen turvalliselle nettisivulle, joka on suunnattu tytöille ja pojille ala- sekä yläkoulussa. Sivun tulisi olla hauska, turvallinen ja sosiaalinen. Että siellä jaksaa viettää aikaa.

Sivusto vois sisältää vaikutteita ulkomaisista suosituista palveluista. Tarkoittaisi siis pelejä, ajanvietettä, ryhmächattia, (persoonallisia) profiileja, kysymisen mahdollisuus, blogeja, ajankohtaisia puheenaiheita/uutisia, hashtageja, hauskoja kuvia/videoita, yhteisöjä/ryhmiä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan ja uusia kavereita. Sivuston tulisi ennen kaikkea olla kivan näköinen! Näen silmissäni siis jonkinlaisen Facebookin, Habbo Hotelin ja Irc-gallerian yhdistelmän. Toivoisin jonkun suomalaisen nettisivukehittäjän ottavan ideani onkeensa.

Kansainvälisyys on iso juttu enkä sitä haluaisi sulkea pois. Sivusto voisi toimia muutamassa muussakin maassa. Se miten sivusto toimisi muissa maissa niin että sivusto olisi yhä turvallinen, on minulle rivi kysymysmerkkejä. Toivon pääseväni mukaan kehittelemään kuvailemani kaltaista nettisivustoa tulevaisuudessa.

Koska älypuhelimet ovat nyt kaikkialla ja todella monella nuorella on älyluuri kourassa kokoajan, tulisi sivuston olla myös kännykkäsovelluksena.

Meri Ketonen

MLL:n viestinnän harjoittelija

Verkk@ri