Mirkka Salmensaari
Osallistuimme tyttäreni kanssa Suomen edustajina
Safer Internet Forumiin (SIF) ja sitä edeltäneisiin erillisiin nuoriso- ja
huoltajatyöpajoihin 4.-7.11.2014 Brysselissä. Euroopan Komission rahoittama SIF
järjestettiin tänä vuonna yhdennentoista kerran. Sen tavoitteena on ollut luoda
netistä turvallisempi paikka lapsille ja nuorille – myös nuorten oman äänen
kuuleminen on SIFin perusaatteita.
SIF-konferenssi keräsi tänä
vuonna yli 260 edustajaa yrityksistä, lainsäätäjistä, yhdistyksistä, nuorista ja
huoltajista. Työpajoihin osallistui n. 50 nuorta ja huoltajaa.
Osallistumiskutsu tipahti
meille kuin ’puun takaa’, sillä emme ole erityisesti olleet tekemisissä
nettiturvallisuuden kanssa. Tyttäreni otti haasteen innostuneena vastaan, minä
hiukan empien – oli vaikea päätellä, mitä meiltä odotettiin.
Ensimmäiset kaksi päivää
Brysselissä pohdimme huoltajaryhmässä mm. ohjeistuksia opettajille, vanhemmille,
nuorille itselleen ja pelifirmoille. Pohtimamme ohjeistukset koskivat mm.
nettimainontaa. Ammattitaitoisen moderaattorin ohjaamat työpajat oli järjestetty
hyvin interaktiivisiksi; siellä oli helppo saada omat ajatuksensa sanottua. Oman
mielipiteen kehittäminen tämän vuoden teemoista olisi kuitenkin vaatinut
etukäteispohdintaa, mutta saimme ohjelman vasta pari päivää ennen matkaa.
Vanhempien ja opettajien
tapaaminen yli 20 Euroopan maasta oli kokouksen parasta antia. Innostavaa oli
kuulla virolaisesta opettajasta, joka oli muokannut paketin
nettiturvallisuudesta ja käynyt kouluttamassa opettajia ja lapsia ympäri maata.
Äitinä iloitsin myös siitä, kuinka nopeasti tyttäreni sujahti kansainväliseen
nuorisojoukkoon ja uskalsi esittää ryhmänsä johtopäätökset yleisön edessä. Päivät
olivat todella tiiviitä; työpajat alkoivat klo 9 ja päättyivät vasta klo 18
jälkeen.
Vanhempana SIFiin osallistuminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
• Mitä Suomen kouluissa opetetaan
nettiturvallisuudesta?
• Minkä verran opettajankoulutuksessa käsitellään nettiturvallisuutta ja tietotekniikan hyödyntämistä koulutyössä?
• Miten peer-to-peer-koulutus toimisi lapseni koulussa tai Suomen koulukulttuurissa?
• Miten ohjaisin omia lapsiani netin käytössä paremmin?
• Minkä verran opettajankoulutuksessa käsitellään nettiturvallisuutta ja tietotekniikan hyödyntämistä koulutyössä?
• Miten peer-to-peer-koulutus toimisi lapseni koulussa tai Suomen koulukulttuurissa?
• Miten ohjaisin omia lapsiani netin käytössä paremmin?
Nuorten ääni kuuluviin!
Riikka Salmensaari, 15 v.
Kun aloitimme, kokoushuone näytti niin
viralliselta juomalaseineen ja muistilehtiöineen, että alkoi jännittää.
Tutustumisleikit laukaisivat kuitenkin ilmapiirin. Pian kaikki tuntuivat
todella puheliailta ja ystävällisiltä.
Toisena päivänä
tutustuimme tulevaisuuden koululuokkaan. Tuolit olivat mukavia ja luokan
seinillä oli monenlaisia elektronisia tauluja, joihin saattoi ladata
informaatiota projekteista. Yhdellä pöydällä oli tietokoneita ja tabletteja
työskentelyä varten.
Työpajojen teemat olivat pitkälti
samat kuin vanhemmilla. Online reputation, eli oma nettimaine puhututti paljon.
Juttelimme oikeudesta poistaa omia noloja kommentteja tai kuvia netistä. Keskustelu
oli todella vilkasta. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten kokemuksia ja
ideoida yhdessä esimerkiksi positiivisia sisältöjä nettiin. Positiivinen
sisältö oli meidän mielestämme interaktiivista, hauskaa ja ilmaista, siinä
käytettäisiin hyvää teknologiaa. Huonoja sisältöjä on hankala käyttää ja niissä
on liikaa mainoksia, joissakin voi jopa olla asiattomia sisältöjä.
Suuremmassa
konferenssissa oli mielenkiintoista vetää ryhmäkeskusteluja, joissa aikuiset
olivat mukana. Huomasin, että monessa maassa on puhuttu nettiturvallisuudesta
kouluissa. Ihmettelinkin, ettei minun koulussani ole opetettu aiheesta mitään.
Tapahtuman jälkeen
perustimme WhatsApp-ryhmän, jossa olemme chattailleet vilkkaasti eri asioista. Yhtenä
päivänä ryhmän sisällä oli lähetetty 1000 viestiä!