Jennika on 14-vuotias tyttö Helsingistä. Kesän lähestyessä Jennikan äiti kehottaa Jennikaa miettimään mitä haluaisi tehdä kesälomalla, sillä äidin lomat alkavat vasta heinäkuussa. Jennika aloittaa kesätoiminnan etsimisen samalla tavalla kuin yli 90 prosenttia suomalaisista – googlaamalla.
Jennika kirjoittaa Googlen hakukenttään ”Mitä tekisin” ja jättää kirjoittamatta viimeisen sanan ”kesälomalla” kiinnittäessään huomion Googlen ehdottamaan ”Mitä tekisin elämälläni” hakutulokseen. Jennika on itse miettinyt samoja kysymyksiä, sillä koulussa on ollut puhetta lähestyvistä yhteishauista, joten hän päättää katsoa mitä Googlen ehdottaa.
Ensimmäinen hakutulos johtaa Vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa 30-vuotias nainen hakee elämälleen suuntaa. Keskustelua käydään masennuksesta, yksinäisyydestä ja päämäärättömyydestä. 30-vuotiaalla naisella on paljon kohtalotovereita. Jennika ei kuitenkaan löydä keskusteluista mitään mihin voisi samaistua. Seuraavat yhdeksän hakutulosta osoittavat myös keskustelupalstoille, joten Jennika päättää kirjoittaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti ”Mitä tekisin kesällä”.
Hypättyään aurinkovoidemainosten yli Jennika saa hakutuloksiksi kesälukion, 1-3-luokkalaisten kesäkorikerhon, kesäpuuhaa Turusta ja lisää tuloksia keskustelupalstoilta. Ei mitään, mikä auttaisi häntä. Jennika yrittää täsmentää hakuaan lisäämällä hakuunsa ”Helsingissä”. Saman kesälukiotuloksen jälkeen Jennika näkee kiinnostavan uutisen, jossa Helsinki palkkaa 1000 alaikäistä nuorta kesätöihin! Klikattuaan linkkiä Jennika huomaa, että työtä tarjotaan ainoastaan 16-17-vuotiaille. Jennika luovuttaa ja kirjoittaa Facebookiin ”Kesäloma tulee, mitä sitä tekis?” ja saa hetkessä kymmeniä vastauksia kuten: ”Mä oon menossa kesäleirille Vartsikkaan” ja ”Sä voit tulla meidän landelle” ja ”Hyppää järveen!”.
Jennika saa sosiaalisesta mediasta ideoita kesää varten, mutta kavereilta saadut ehdotukset eivät ole Jennikan omista toiveista lähteneitä ideoita vaan eräänlaisia lohdutuspalkintoja täydellisen kesätoiminnan puuttuessa. Mikäli Jennika olisi käyttänyt Googlessa kysymyksen sijaan hakusanoja ”kesätoiminta helsinki” olisi ensimmäinen hakutulos ollut hyödyllisempi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Harrastushaku.
Google vinouttaa maailmankuvaa
Asiasanojen käyttö edellyttää kuitenkin netinkäyttäjältä kokemusta hakukoneiden käytöstä ja asiasanoista. Carita Kiili totesi väitöskirjassaan viime syksynä, että heikot tiedonhaun strategiat voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa ja että hakukyselyjen muotoilua voitaisiin harjoitella esimerkiksi pohtimalla, miten tutkittavaa ilmiötä voitaisiin käsitteellistää .
Hyvilläkin asiasanoilla hakukoneiden kautta saatava tieto on kuitenkin vain osa olemassa olevasta informaatiosta. Hakukoneet kuitenkin määrittelevät sen millaisena maailma meille internetissä näyttäytyy. Googlen välittämä maailmankuva tiedonhakijoille on vinoutunut suosittujen ja hakukoneoptimoitujen sivujen suuntaan. Suppeat sivut, harvaan päivitetyt sivut ja huonosti toteutetut sivut eivät näy ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paras ensimmäisellä hakusivulla näkyvä tulos on useimmiten Wikipedia ja useimmille netin käyttäjille ensimmäinen ja viimeinen asiatiedon lähde.
Vaikka Wikipediaa voi yleisesti ottaen pitää luotettavana, tulee artikkeleihin suhtautua kriittisesti silloin kun käsiteltävästä aiheesta on eriäviä mielipiteitä tai on kyse uudesta ilmiöstä. Verkossa tieto painottuu aina aktiivisimman päivittäjän mielipiteisiin. Tietoa hakevan tulisikin aina kysyä itseltään, voiko joku olla asiasta eri mieltä ja tutustua myös vastapuolen mielipiteisiin ennen oman mielipiteen muodostamista. Wikipedian kirjoittajilla on vastuu tiedon oikeellisuudesta, mutta ”oikean tiedon” haltijoilla, kuten kuntatyöntekijöillä tai virkamiehillä, ei ole velvollisuutta kirjoittaa Wikipediaan. Tämä näkyy Wikipediassa tiettyyn suuntaan värittyneenä tietona esimerkiksi päihteiden vaikutuksista tai poliittisista kiistakapuloista. Artikkeleihin valitaan lähteiksi omaa mielipidettä tukevia tutkimuksia ja sivuutetaan vastakkaista näkökulmaa edustavat tai niitä jopa poistetaan lähteistä. Tällaisen vaivihkaisen mielipidevaikuttamisen tunnistaminen edellyttää lukijalta edistyneitä tiedon arviointitaitoja.
Sinisilmäisyyttä hyödynnetään somessa
Nuoruuteen kuuluu myös kasvattajien kyseenalaistaminen. Vertaisten mielipiteille ja sosiaalisessa mediassa jaetuille uutisille annetaan suurempi painoarvo kuin kasvattajien esittämille faktoille. Koska väittelyä ystävilleen lojaalin nuoren kanssa voi olla vaikeaa voittaa, tulee lapsille antaa välineitä tiedon itsenäiseen arviointiin ja kannustaa heitä pohtimaan millaisia piilotavoitteita netistä löytyvillä sisällöillä saattaa ilmeisen lisäksi olla.
Lopuksi on hyvä muistaa, että kaikki tieto ei vieläkään ole saatavilla hakukoneilla. Vinkkejä kesätoimintaan voikin kysellä myös kouluista, kirjastoista, kuntien nuorisotoimesta, seurakunnista ja järjestöistä.
suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus
Tämä teksti on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2013.
