Viime vuonna lapset ja nuoret ottivat aiempaa useammin keskusteluissa puheeksi netissä tapahtuvan kiusaamisen. Lapset ja nuoret kertoivat päivystäjille nälvimisestä, haukkumisryhmistä, väärennetyistä kuvista, valeprofiileista sekä systemaattisesta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Yhteisöpalveluissa kiusaaminen ilmenee lisäksi pilkkaamisena, tilapäivityksien kommentointina halveksuvaan sävyyn ja ikävien viestien lähettämisenä. Alun perin vitsiksi tarkoitettu pilkkaava viesti tai kuva on voinut levitä netissä laajalti ja saattanut aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin nuoren elämässä. Netissä tapahtuva kiusaaminen on monesti jatkoa koulussa tai harrastuksessa tapahtuvalle kiusaamiselle.
”Ne poisti minut facebook-kavereista.
Kun kysyin miksi, ne sanoivat, etteivät ne enää jaksa minua.”
Vaikka ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on usein jatkunut pitkään, se on voinut jäädä aikuisilta huomaamatta. Osa kiusatuista ei ole kertonut asiasta kenellekään. Osa lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista on yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta kokee tulleensa vähätellyksi. Aikuiset ovat mitätöineet asian kehottamalla olemaan välittämättä tai etsineet syytä lapsen omasta käyttäytymisestä.
Kiusaamiskokemukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään. Nuoret kertoivat edelleen pohtivansa kiusaamistapahtumia ja peilaavansa elämäänsä niiden kautta, vaikka heitä ei oltu enää kiusattu vuosiin.
Toinen hyvin yleinen mediaan liittyvä puheenaihe oli porno. Lasten ja nuorten puheluissa kuuluu selvästi se, että jo alakouluikäiset lapset näkevät pornoa ja kuulevat siitä – tahallaan tai vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Toisaalta lapsi tai nuori saattaa myös uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä.
Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituivat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle.
Muita lasten ja nuorten puhelimessa paljon esiintyviä media-aiheita olivat television ja elokuvien sisällöt sekä pelaaminen. Monesti päivystäjä jutteli soittajan kanssa tämän lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Lapset ja nuoret jakoivat mielellään kokemuksiaan myös pelaamistaan peleistä. Päivystäjälle kerrottiin innoissaan pelin kulusta ja hahmoista sekä pelaamisen haasteista. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista.
Päivystäjät puhuvat lasten ja nuorten kanssa niistä asioista, mistä soittaja haluaa puhua. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa sen verran kuin hän sitä tarvitsee. Soittaja voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen, mikä helpottaa arkojen, vaikeiden ja nololta tuntuvien asioiden kertomista. Päivystäjä suhtautuu soittajaan aina rauhallisesti ja kunnioittavasti, vaikka lapsi testaisi aikuista huutamalla ja kiroilemalla. Lasten ja nuorten puhelimessa lapsi ja hänen asiansa otetaan vastaan sellaisenaan.
”Parasta, mitä ope on ikinä sanonut, oli neuvo soittaa tänne.”
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin kaikille lapsille ja nuorille. Puhelimessa lapset ja nuoret voivat keskustella luottamuksellisesti koulutetun vapaaehtoisen aikuisen päivystäjän kanssa. Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen, johon päivystäjä vastaa viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjät vastaavat mielellään myös media-aiheisiin kysymyksiin ja auttavat nettiin liittyvistä pulmissa.
Helpline-koordinaattori
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
