keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Mediataitoviikkoa tehtiin yhdessä kaikkialla Suomessa

Kolmas Mediataitoviikko on nyt vietetty. Valtavan iso kiitos kuuluu sekä kaikille osallistuneille että Mediataitoviikkoa järjestämässä olleille kumppaneille! Viikkoon osallistui yli 1400 koulua, kirjastoa, päiväkotia, nuorisotaloa ja yhdistystä ympäri Suomen aina Hangosta Utsjoen Nuorgamiin asti. Seuraavaksi on palautteen aika: kerro oma mielipiteesi Mediataitoviikosta ja osallistu samalla hienojen palkintojen arvontaan!

Mediataitoviikko suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä. Tänä vuonna mediakasvatuksen teemaviikkoa oli suunnittelemassa ja toteuttamassa yli 40 organisaatiota, jotka tarjosivat tietoa, ideoita ja toimintaa yli 1400 Mediataitoviikkoon ilmoittautuneelle taholle. Seuraavan Mediataitoviikon suunnittelu käynnistyy pian ja siksi tarvitsemme palautettanne. Siirry palautekyselyyn tästä ja voit halutessasi osallistua arvontaan, jossa pääpalkintona on mediakasvatusammattilaisen pitämä, yhdessä suunniteltu koulutuspäivä. Lisäksi arvomme aina tarpeellisia ja hauskoja selfie-keppejä.

Ennätysmäärä kampanjoita ja toimintoja


Mediataitoviikko näkyi erityisesti teemaviikon järjestäjien omissa kampanjoissa ja toiminnoissa. Tänä vuonna esimerkiksi
  • Ehyt ry julisti nettirakkautta SomeLove-viestisivustolla, järjesti keskusteluita yhteisöpalveluissa ja kehitti some-testin
  • F-Secure tarjosi suojaussoftan oppilaille ja heidän huoltajilleen ja järjesti tietoturva-aiheisen kilpailun
  • Pääkaupunkiseudun kirjastoilla oli useita erilaisia tapahtumia, mm. peliluentoja, pinssipajoja ja opastustuokioita
  • Koordinaatin DYI-kilpailussa nuoret tekivät omia videotutoriaaleja, jotka julkaistiin Nuortenelämä.fi:n Äänitorvessa
  • Koulukinon ylläpitämä, positiivisia sisältöjä korostava Media-avain lanseerattiin
  • Pikku Kakkonen julkaisi mediaan ja mediataitoaiheisiin liittyviä videoita omalla Yle Areena -sivustollaan
  • Suomen Lions-Liitto ja paikallisyhdistykset vierailivat noin 30 koulussa eri puolella Suomea tapaamassa 3. luokkalaisia nettiturvallisuusasioissa
  • TIEKE:n päivän kysymyksissä pohdittiin olemmeko digiaalloilla luvattomasti vai luvan kanssa
  • Yhteishyvä Live julkaisi sivustollaan nuorille suunnatun videon tutoriaaleista ja videopostauksista
Useiden muiden kampanjoiden lisäksi yhteistyökumppanit tuottivat uusia oppimateriaaleja tai nostivat esille aikaisempia mediakasvatuksellisia aineistojaan.

Näkyvyyttä somessa ja perinteisissä medioissa


Mediataitoviikko näkyi erityisesti somessa, mutta se sai tilaa myös televisiossa, radiossa ja printtimediassa. Mediataitokoulun Facebook-päivitykset tavoittivat viikon aikana 10 000 ihmistä ja Twitterissä aihetunnistetta #mediataitoviikko käytettiin 130 kertaa.

Mediataitoaiheet nostettiin esille kahdessa MTV:n Huomenta Suomi -ohjelman lähetyksessä: ma 9.2. esiteltiin mediakasvatusta espoolaisessa päiväkotiryhmässä ja tiistaina 10.2. vierailtiin tietotekniikkaryhmässä, jossa vapaaehtoiset auttoivat senioreita tietokoneiden ja tablettien kanssa. Mediataitoviikko kuului myös Radio Novan Keskipäivässä arkipäivien aikana. Helmikuun Yhteishyvä-lehdessä julkaistiin mediataitoihin ja Mediataitoviikkoon liittyvä Netti auttaa arjessa -juttu.

Digisaamon takojat -testi antoi ja keräsi tietoa


Mediataitoviikolle tuotettu Digisammon takojat -opas tarjosi tietoa ja tehtäviä big data -ilmiöstä sekä tietojen keräämisestä ja hyödyntämisestä. Aiheeseen liittyvässä testissä kysyttiin “Mikä Kalevalan hahmo olisit, jos eepos sijoittuisi nykyaikaan”. Testiin vastattiin Mediataitoviikon aikana 1490 kertaa. Oman hahmon kuvan sai myös vapaasti ottaa itselleen esimerkiksi profiilikuvaksi. Suosituimpia hahmoja olivat Iku-Turso (26%) ja Vellamo (23%).

Testin tarkoitus oli herättää ajatuksia tietojen keräämisestä nykyisessä digitaalisessa kulttuurissamme. Juuri testit ovat oivallinen tapa kerätä tietoa vaikkapa kohdennettua mainontaa varten. Mediataitoviikon testistä selvisi muun muassa, että vastaajat pitivät älypuhelinta ja saunaa yhtä tärkeinä asioina. Omia käyttäjätietoja sallittiin käytettävän epidemioiden ehkäisyyn (28%) ja verkkopalveluiden kehittämiseen (21%). Tosin 29% vastaajista ei halunnut tietojaan käytettävän mihinkään tarkoitukseen.

Kirjoita oma klikkiuutinen – kilpailu on käynnissä aina maaliskuun lopulle saakka


Mediataitoviikon hauskassa klikkiuutiskilpailussa haettiin itse kirjoitettuja, klikkaamaan houkuttelevia uutisia. Klikkiuutisten otsikot ovat usein iskeviä ja uteliaisuutta herättäviä, mutta uutisen sisällöt eivät aina vastaa otsikon luomaa odotusarvoa. Kilpailu sai Mediataitoviikon aikana useita kymmeniä osallistujia ja Aamusanomat.fi-sivustolla julkaistiin 40 uutista. Kilpailu jatkuu 23. maaliskuuta saakka osoitteessa aamusanomat.fi

Kasvattajille suunnatussa Menitkö klikkiin -oppaassa avataan klikkausjournalismin periaatteita ja taustoja. Opas sisältää myös toimintaideoita 13-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Lisätietoja: julia.alajarvi@kavi.fi, p. 0295 338 009

Julia Alajärvi
projektikoordinaattori
Mediataitoviikko


keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Näyttö, näytöt, näyttöjä

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi. Nykyään muistot suoretkestä löytyvät kätevästi näytön takaa, kuten myös paikallisen hyötykasviyhdistyksen keskustelupalsta ja Jussi. Koulukuvat lapsista löytyvät lompakon sijasta älypuhelimen taustakuvasta. Ja lompakko? Sekin on löytänyt tiensä näyttöön. Yhä useammassa liikkeessä voi maksaa ostokset luuria vilauttamalla.

Näyttöjen rooli arjessamme on kasvanut huimaa vauhtia. Kuka aloitti tämänkin pimeän aamun katsomalla älypuhelintaan? Ainakin minä. Näytön valon läpi pääsemme ottamaan osaa johonkin oman makuuhuoneen ulkopuolella tapahtuvaan. Näyttö toimii tavallaan rajapintana meidän ja jonkin muun maailman välillä. Jos kurkistamme sen taakse, näemme myös sen mikä olisi muuten saavuttamattomissa.

Yksinkertainen tapa määritellä näyttö on kuvailla sitä ohueksi esineeksi, johon heijastetaan kuvia. Mutta miten ihmeessä näytöistä tuli osa arkeamme? Näytön läpimurron voi sanoa tapahtuneen länsimaissa 1950-luvulla, kun väritelevisio valtasi tilaa ylä- ja keskiluokkaisissa kodeissa. Näytön sisääntulo myös mullisti sisustuksen telkkarista tuli ajan myötä joka kodin keskipiste, jonka äärellä perheet viettivät vapaa-aikaansa yhdessä.

Aiemmin jokaisella kotitaloudella oli siis yksi näyttö. Nykyään niitä on jo useampi per perheenjäsen. Lisäksi niitä käytetään yhä useammin samanaikaisesti, rinnakkain. Odotamme edelleen, että näytöt kehittyisivät täyteen potentiaaliinsa. Syksyllä teknologiatoimituksissa kuhistiin: tablettien suosio laskee, onko niiden taru loppumassa? Mikä on näyttöjen seuraava muoto?

Erilaiset viestipalvelut, kuten Whatsapp, Snapchat ja Telegram, ovat saavuttaneet suuren suosion varsinkin nuorten media-arjessa. Huhutaankin, että vuodesta 2015 tulee viestipalveluiden kultainen vuosi. Sekä yritysten markkinointikampanjat että uutismediat ovat lisänneet niissä läsnäoloaan. Suomessa esimerkiksi Nyt-liite ja Svenska Yle ovat alkaneet jakamaan uutisia myös Whatsappin kautta. Aiemmin näyttöjen takaa on löytynyt erilaisia sisältöjä ja kanavia, mutta näiden väliset rajat ovat hämärtymässä.

Näyttökeskeisessä mediakulttuurissa on jo vanhanaikaista puhua ruutuajasta. Mediankäyttö näyttöjen äärellä on rikasta ja alati monipuolistuvaa. Ruutuaika-konseptin taustalla piilee alkuperäinen idea mitata media-arkea mahdollisimman tarkasti. Idean ongelmallisuus kumpuaa mediakulttuurin muutoksista: Voiko pirstaloitunutta ja päällekkäistä näyttöjen äärellä viettämäämme aikaa edes mitata?

Nuorten nettikulttuuri herättää edelleen tunteita. Näyttöjen kautta nuoren on luonnollista jatkaa yhteydenpitoa ja yhteisöllisyyden muodostamista eri verkkoympäristöissä. Aikuisen on hyvä muistaa, että nuoret ovat jo aikoja sitten oppineet, että heidän mediakulttuurinsa koetaan jonakin ei-toivottuna. Moralisoinnin sijaan tarvitaan vilpittömiä, aikuisia keskustelukumppaneita jotka voivat tukea mediataitojen kehitystä näyttöjen maailmassa.

Isabella Holm
koordinaattori
Mediakasvatusseura 

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Opettelemisen, oppimisen ja osaamisen natiivit

Viitisentoista vuotta sitten julkaistiin Marc Prenskyn kuuluisa essee "Digital Natives, Digital Immigrants".  Loppu on historiaa. Ajatus aikuisia luonnollisesti taitavammasta diginatiivista nuorisosta upposi helposti kasvattajakenttään ja on saanut julkisessa keskustelussa totuuden aseman. Alkuperäistekstin nuoriso on jo kolmekymppisiä, mutta edelleen termillä perustellaan lasten digiosaamisen ylivertaisuutta aikuisiin nähden. Kun tutkimukset* eivät mustavalkoista sukupolviajattelua tue, uskoa vahvistetaan kuulopuheilla ja tarvittaessa termiä uudistaen. Useimmat lienevät kuulleen tarinan kirjaa kosketusnäytöksi luulevasta taaperosta.


Sivujen hipsuttelusta on pitkä matka ”kosketusnäyttönatiiviuden” osoittamiseen. Tutkimusten perusteella kirja on taaperoille yhä erittäin tuttu käyttöliittymä. Itse taas lääpin ajatuksissani myös perusnäyttöjä, kun olen tottunut kosketusnäyttöihin. Median konvergenssi, eli sisältöjen ja välineiden sekoittuminen, saa helposti unohtamaan, minkä laitteen parissa sitä on. Lapselle on lisäksi luonnollista tutkia minkä tahansa asian mahdollisuuksia: kirjaa sipaistaan kuin älypuhelinta, kattilaa käytetään rumpuna ja seinää piirustuspaperina. Lapset ovat tutkimus- ja kokeilu- ja kokemisnatiiveja. Tätä ihailtavaa ominaisuutta kannattaa vaalia suhteessa kaikkeen maailmaan, luontoretkeilystä digitaalisiin mediaympäristöihin.

Vaikka syntymävuosi ei määritä digitaalisen maailman supertaituruutta, osa lapsista tekee vaikutuksen osaamisellaan. Työhöni kuuluu paljon mediataitoja käsitteleviä tilaisuuksia, joissa usein paikalla on osaavia lapsia ja nuoria: bloggaajia, kuvaajia, koodaajia, leffantekijöitä. Osaamista tuleekin tuoda esiin, mutta harmillisen usein aikuiset lankeavat diginatiiviansaan nuoren taituruuden edessä. Hieno suoritus alennetaan julistamalla se osoitukseksi nykyajan nuorten luonnollisista taidoista.


Nuoren taidot eivät ole automaattinen seuraus nuoruudesta sen enempää kuin naispuolisen kasvatusasiantuntijan pätevyys osoitus ”naisten luonnollisesta hoivavietistä”. Syvällinen osaaminen ja taitavuus vaativat aina omistautumista, aikaa ja vaivaa. Vaikuttavaa digitaituruutta osoittavat lapset ja nuoret tulisikin nähdä kunnioitettavina esimerkkeinä ja innostavien mahdollisuuksien osoittajana kenelle tahansa. Ja he, jotka eivät vielä suvereenisti hallitse digitaalista ympäristöään, eivät ole kummajaisia ikäistensä joukossa, vaan lapsia ja nuoria mediataitoihin liittyvien oppimispolkujensa alussa.

Mediataitoviikolle on laadittu yhteistyössä yli 40 organisaation kanssa monenlaisia kampanjoita ja materiaaleja. Tavoitteenamme on ollut, että niistä löytyy uusia ideoita monenikäisille ja eri osaamisen vaiheessa oleville mediataitojen harjoittelijoille ja mediaympäristön tutkijoille. Opitaan, opetellaan ja opetetaan yhdessä. Ollaan tyytyväisiä siitä, että digitaalista osaamista ei ole varattu vain yhdelle ikäluokalle. Hyvää Mediataitoviikkoa ihan jokaiselle!

Saara Pääjärvi
Kansallinen audiovisuaalinen instituutti

*Diginatiiviajattelun kritiikistä voi lukea enemmän vaikkapa Reijo Kupiaisen artikkelista "Diginatiivit ja käyttäjälähtöinen kulttuuri"  ja sen lähdeteoksista.