keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Safer Internet Forum herätti kysymyksiä



Mirkka Salmensaari


Osallistuimme tyttäreni kanssa Suomen edustajina Safer Internet Forumiin (SIF) ja sitä edeltäneisiin erillisiin nuoriso- ja huoltajatyöpajoihin 4.-7.11.2014 Brysselissä. Euroopan Komission rahoittama SIF järjestettiin tänä vuonna yhdennentoista kerran. Sen tavoitteena on ollut luoda netistä turvallisempi paikka lapsille ja nuorille – myös nuorten oman äänen kuuleminen on SIFin perusaatteita.

SIF-konferenssi keräsi tänä vuonna yli 260 edustajaa yrityksistä, lainsäätäjistä, yhdistyksistä, nuorista ja huoltajista. Työpajoihin osallistui n. 50 nuorta ja huoltajaa.

Osallistumiskutsu tipahti meille kuin ’puun takaa’, sillä emme ole erityisesti olleet tekemisissä nettiturvallisuuden kanssa. Tyttäreni otti haasteen innostuneena vastaan, minä hiukan empien – oli vaikea päätellä, mitä meiltä odotettiin. 


Ensimmäiset kaksi päivää Brysselissä pohdimme huoltajaryhmässä mm. ohjeistuksia opettajille, vanhemmille, nuorille itselleen ja pelifirmoille. Pohtimamme ohjeistukset koskivat mm. nettimainontaa. Ammattitaitoisen moderaattorin ohjaamat työpajat oli järjestetty hyvin interaktiivisiksi; siellä oli helppo saada omat ajatuksensa sanottua. Oman mielipiteen kehittäminen tämän vuoden teemoista olisi kuitenkin vaatinut etukäteispohdintaa, mutta saimme ohjelman vasta pari päivää ennen matkaa.

Vanhempien ja opettajien tapaaminen yli 20 Euroopan maasta oli kokouksen parasta antia. Innostavaa oli kuulla virolaisesta opettajasta, joka oli muokannut paketin nettiturvallisuudesta ja käynyt kouluttamassa opettajia ja lapsia ympäri maata. Äitinä iloitsin myös siitä, kuinka nopeasti tyttäreni sujahti kansainväliseen nuorisojoukkoon ja uskalsi esittää ryhmänsä johtopäätökset yleisön edessä. Päivät olivat todella tiiviitä; työpajat alkoivat klo 9 ja päättyivät vasta klo 18 jälkeen.

Vanhempana SIFiin osallistuminen herätti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia:
Mitä Suomen kouluissa opetetaan nettiturvallisuudesta?
• Minkä verran opettajankoulutuksessa käsitellään nettiturvallisuutta ja tietotekniikan hyödyntämistä koulutyössä?
Miten peer-to-peer-koulutus toimisi lapseni koulussa tai Suomen koulukulttuurissa?
Miten ohjaisin omia lapsiani netin käytössä paremmin?

 

Nuorten ääni kuuluviin!

Riikka Salmensaari, 15 v.

Kun aloitimme, kokoushuone näytti niin viralliselta juomalaseineen ja muistilehtiöineen, että alkoi jännittää. Tutustumisleikit laukaisivat kuitenkin ilmapiirin. Pian kaikki tuntuivat todella puheliailta ja ystävällisiltä.

Toisena päivänä tutustuimme tulevaisuuden koululuokkaan. Tuolit olivat mukavia ja luokan seinillä oli monenlaisia elektronisia tauluja, joihin saattoi ladata informaatiota projekteista. Yhdellä pöydällä oli tietokoneita ja tabletteja työskentelyä varten.


Työpajojen teemat olivat pitkälti samat kuin vanhemmilla. Online reputation, eli oma nettimaine puhututti paljon. Juttelimme oikeudesta poistaa omia noloja kommentteja tai kuvia netistä. Keskustelu oli todella vilkasta. Oli mielenkiintoista kuunnella toisten kokemuksia ja ideoida yhdessä esimerkiksi positiivisia sisältöjä nettiin. Positiivinen sisältö oli meidän mielestämme interaktiivista, hauskaa ja ilmaista, siinä käytettäisiin hyvää teknologiaa. Huonoja sisältöjä on hankala käyttää ja niissä on liikaa mainoksia, joissakin voi jopa olla asiattomia sisältöjä.

Suuremmassa konferenssissa oli mielenkiintoista vetää ryhmäkeskusteluja, joissa aikuiset olivat mukana. Huomasin, että monessa maassa on puhuttu nettiturvallisuudesta kouluissa. Ihmettelinkin, ettei minun koulussani ole opetettu aiheesta mitään.

Tapahtuman jälkeen perustimme WhatsApp-ryhmän, jossa olemme chattailleet vilkkaasti eri asioista. Yhtenä päivänä ryhmän sisällä oli lähetetty 1000 viestiä!