perjantai 13. joulukuuta 2013

Lasten kuvat seksuaalisena viihteenä – ymmärtämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä?

YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan jokaisella alle 18-vuotiaalla lapsella on oikeus kasvuun ja kehittymiseen ilman seksuaalisen hyväksikäytön ja riiston kokemuksia. Näistä perustavanlaatuisista oikeuksista huolimatta maailmassa on suuri määrä lapsia, jotka joutuvat seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Internet on tuonut uusia muotoja lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja haasteita sen ennaltaehkäisyyn. Kontaktin muodostaminen ja yhteydenpito sekä lapsen oikeuksia loukkaavan kuvamateriaalin kuluttaminen on aiempaa helpompaa.

Lasten hyväksikäyttö sekä sen yhteydessä otettujen kuvien tuottaminen ja kuluttaminen ovat maailmanlaajuisia ongelmia. Kuvia on netissä suuri määrä, ja niiden ympärillä liikkuvat isot rahasummat.
Hyväksikäyttökuvissa on kyse todellisiin lapsiin kohdistetuista seksuaalisista teoista. Tällaisia kuvia ei olisi netissä ilman, että joku jossain päin maailmaa olisi syyllistynyt lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Kuvia ei myöskään olisi nykyisessä määrin ilman niitä kuluttavia henkilöitä.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on aina vakava uhka sen kohteeksi joutuvan lapsen kehitykselle ja myöhemmälle elämälle. Se altistaa monenlaisille kielteisille seuraamuksille välittömästi ja myöhemmin elämässä. Hyväksikäytön vaikutukset riippuvat osaltaan kunkin lapsen yksilöllisestä elämänkulusta ja ominaisuuksista sekä saatavilla olevasta tuesta.
Hyväksikäytön tallentaminen vaikeuttaa tapahtuman käsittelyä ja siitä toipumista. Netissä tapahtuvan jakamisen ja levittämisen myötä kuvien myöhempää käyttöä ei pysty kontrolloimaan. Hyväksikäytetylle lapselle se tarkoittaa yhä uudelleen toistuvaa hyväksikäyttöä. Kuviin tulisikin suhtautua niissä näkyvien lasten hätähuutona.
Kaikille hyväksikäytön yhteydessä otettujen lasten kuvien todellinen luonne ei välity. Kuvat saatetaan rinnastaa muuhun netissä olevaan seksuaaliseen aineistoon, ja niitä voidaan käyttää omien mielihalujen toteuttamiseen ja tarpeiden tyydyttämiseen. Taustalla voi olla puutteellinen ymmärrys, ajattelemattomuus tai välinpitämättömyys. Joidenkin kohdalla nettiympäristö voi vaikuttaa siihen, ettei kuvissa näkyviä lapsia mielletä todellisiksi, vaan he näyttäytyvät epätodellisina ”virtuaalilapsina”.
Jokaisella ihmisellä on vastuu omasta toiminnastaan. Jokaisella on myös mahdollisuus säädellä omaa toimintaansa. Yksittäisen ihmisen liikkumavapaus oman elämän suhteen on varsin laaja. Omalla toiminnalla ei kuitenkaan saa loukata muiden ihmisten oikeuksia. Silloin kun oman käyttäytymisen tueksi tarvitaan apua, on sitä vastuullista hakea. Ennaltaehkäiseviä palveluita tulee myös olla saatavilla.
Suomen lain mukaan laittomaksi luokiteltavaa aineistoa on alle 18-vuotiasta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla esittävä kuvamateriaali. Tällaisen aineiston valmistaminen ja levittäminen ovat rangaistavia tekoja. Myös alle 18-vuotiasta lasta esittävän kuvan tai kuvatallenteen oikeudeton hallussapito, tai tällaiseen materiaaliin käsiksi pääsyn hankkiminen joko maksua vastaan tai muutoin niin, että kuvamateriaali on käytettävissä tietokoneen tai muun teknisen laitteen välityksellä ilman laitteelle tallentumista, on laitonta. Laitonta on myös seurata järjestettyä esitystä, jossa alle 18-vuotias henkilö esiintyy sukupuolisiveellisyyttä loukkaavalla tavalla.
Jenni Häikiö
Asiantuntija, Psykologi
Lasten suojelu digitaalisessa mediassa
Pelastakaa Lapset ry – Rädda Barnen

Pelastakaa Lapset ry:n tuottama aineisto Ota puheeksi - internet ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö tarjoaa neuvoja lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyyn ja lapsen tukemiseen mahdollisissa ongelmatilanteissa.

maanantai 25. marraskuuta 2013

Euroopan uusi lähdekoodi

Koodi on 2000-luvun lukutaitoa. Yhä isompi osa maailmasta pyörii ohjelmistojen päällä. Googlen, Facebookin ja Amazonin kaltaiset firmat muutavat arkeamme hämmästyttävää vauhtia. 
Silti tuntuu, että teknologia on tänä päivänä Euroopassa uhka, joka tuhoaa työpaikat ja näivettää kulttuurin. Muutos sanellaan muualta: kiinalaisissa tehtaissa ja kalifornialaisissa ohjelmistokehitysyrityksissä päätetään mihin suuntaan maailmaa viedään. Ja koodaaminen, se on yksinäistä, tylsää tai vähintäänkin ulkoistettavissa Intiaan. 
Todellisuudessa Euroopan komissio on laskenut, että vuoteen 2015 mennessä Euroopassa jää osaamispulan takia täyttämättä 900 000 ICT-alan työpaikkaa ja komission digitaalistrategian täysimääräinen toteutuminen loisi yli 4 miljoonaa uutta työpaikkaa. 
Jotta Eurooppa pärjää mukana, on tärkää saada yhä laajempi joukko innostumaan niistä mahdollisuuksista, joita teknologia tarjoaa. Koodaaminen ei ole vain kaavamaista matematiikkaa, vaan tapa ilmaista itseään. Työtä tehdään tiimeissä. 
Lopulta JavaScriptin ja ranskan kieliopin opettelussa on vähän eroa. Silti edelleen harva nuori nainen päätyy koodaajaksi teknologiastartuppiin, vaan niitä maailmaa mullistavia yrityksiä rakentaa usein pieni, kapeanäköinen joukko nuoria miehiä. 
Internetin historiaa kirjoitetaan vielä. Uskon, että suomalaisuus antaa meille voimakkaan kulttuuri- ja arvopohjan rakentaa ihan uudenlaista ohjelmistokehityskulttuuria koko Euroopalle. Me emme etsi vain lokaaleja maksimeja, tai korjaa pieniä, hedonistisia ongelmia.  Suomessa on aina osattu tehdä itse, mutta yhteistä. Täällä keksittiin talkoot, pystytettiin rintamamiestalot ja perustettiin neuvolajärjestelmä. Suomalainen talkooperinne näkyy myös teknologiassa. Koko internetin selkärangan muodostavat suomalaistaustaiset MySQL, SSH, IRC, Git ja Linux rakennettiin avoimiksi. Meidän tee-se-itse-kulttuurimme auttaa lopulta kaikkia.





Linda Liukas 
Suomen Digital Champion sekä tytöille 130 kaupungissa koodausta opettavan Rails Girls -liikeen perustaja.


tiistai 5. marraskuuta 2013

Kalkkisäidin ja etevän teinin kokemuksia Safer Internet Forumista

Osallistuimme lokakuun puolivälissä Safer Internet Forumiin Brysselissä. Edustimme Suomea aivan tavallisen perheen roolissa ilman virallista tietoteknistä koulutusta. David osallistui kansaiväliseen nuorisoryhmään ja minä vanhemmille suunnattuihin palavereihin. Jokaisesta EU-maasta oli mukana yksi nuori ja yksi vanhempi.

Nuoret tekivät ryhmätöitä ja opettelivat kulttuurisia eroja internetin käytöstä. Facebook ja sosiaalinen media olivat monille arkipäiväisiä asioita. Keskustelu näistä sekä netin käytöstä yleensä kiinnittivät Daven huomion. Lisäksi hän huomasi, että yllättävän monelle nuorelle englannin puhuminen tuotti vaikeutta. Sanojen ääntäminen oli vaikeaa, vaikka englannin kielisen materiaalin etsiminen ja käsittely on monelle arkipäivää Internetissä. 

Keskiviikkona 16.10. me vanhemmat istuimme koko päivän salissa internet-asiantuntijoiden ja media-ammattilaisten kanssa. Kuuntelimme erilaisia luentoja ja teimme ryhmätöitä. Meidät oli jaettu noin kahdeksan hengen pyöreisiin pöytiin, joissa kävimme vilkasta keskustelua  eri maitten käytännöistä median suhteen, perheiden pelisäännöistä sekä vastuukysymyksistä.

Kenelle vastuu kuuluu, kun uusi tuote tai sivusto mainoksineen lanseerataan markkinoille? Miten perheissä suhtaudutaan uusien laitteiden, kuten tablettitietokoneen käyttöön? Aiheuttaako uuden teknologian hankinta kotona valtasuhteiden epätasapainon tai riippuvuutta? Onko muna viisaampi kuin kana? 

Monessa keskustelussa tuli ilmi,että vanhempien ja lasten tulisi yhdessä opetella tekniikan käyttöä ja yhdistää osaamisensa: vanhemmat ymmärtävät maailman vaarallisuuden ja ovat tärkeässä roolissa neuvoessaan sekä opastaessaan lasta arjessa ja nettimaailmassa. Sosiaalisten suhteiden opettelu lähtee jo kotoa, samoin kohteliaat käytöstavat.  Lapset ovat nopeita oppijoita ja oivaltavat  teknisiä asioita,  mutta heillä ei ole itsesuojeluvaistoa, joka ohjaisi heitä välttämään houkutuksia, joita netin mainokset tarjoavat.  Nettimaailma on yhtä todellinen kuin ympäröivä maailmakin. Tätä pitäisi lapsille painottaa. Emme saa kaikkea tietoa takaisin, jos teemme tai toteutamme jonkin päähänsattuman (esim. lasten kylpykuvat) ja laitamme sen nettiin.

Anonymiteetti eli nimettömyys tuntui hiertävän myös keskusteluissa: osa oli sitä vastaan ja osa sen puolesta. Nimettömyys takaa joissakin tilanteissa avun saannin mutta mahdollistaa myös kiusanteon. Miten voimme toimia erilaista nettikiusaamista ja muuta häirintää vastaan? Ryhmätyöpaneeleissa sekä keskustelutilaisuuksissaa kerrottiin erilaisista auttavista puhelimista sekä nettipalveluista, joita Euroopan maissa on käytössä. Näiden linjojen kautta eri ikäiset ihmiset saavat neuvoja sekä tukea kohtaamaansa häirintään. Suomessa vastaavaa apua tarjoavat Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Pelastakaa Lapset.

Tavallisena äitinä uskalsin sanoa ääneen, mitä ajattelen. Arki, jota elämme, on täynnä houkutuksia. Mainokset sysäävät meille jatkuvasti uusinta uutta. En silti ole huono vanhempi, jos en osta teinilleni viimeisintä teknologiaa enkä omista uusinta älypuhelinta. En ole taitava tekniikassa, joten teinini pitää minua kalkkiksena. Uskallan ottaa tietokoneen pois määräajoiksi ja rajoittaa netin käyttöä kotona. Teini joutuu ansaitsemaan nettitikun käyttöaikaa kotitöillä, muuten illat menisivät tietokoneen ruutua tuijottaen.

Kaiken asiatiedon ja keskustelun jälkeen olo oli hyvin hämmentynyt. Miten voin olla rakentava vanhempi teinin kanssa, jotta uusi teknologia voisi tuoda sitä hyvää ja hienoa, mitä markkinavoimat meille tarjoavat? Vanhempana minun pitää olla avoin uusille tuulille sekä kiinnostunut lapseni tekemisistä netissä kuin arkisina päivinäkin. Nuori kyllä kertoo mielellään kuulumisiaan, jos olen valmis kuuntelemaan ja aidosti läsnä tässä hetkessä. Hän myös opettaa mielellään kalkkis-äidille netistä asioita, jos olen aidosti halukas kehittämään osaamistani  netin tai tekniikan suhteen.

Näin joulun alla tablettitietokone tai hieno älypuhelin olisi mahtava lahja koko perheelle. Taidan kuitenkin siirtää hankintoja toistaiseksi, koska nämä laitteet eivät tee meidän perheen arjesta sen kummempaa. Perustietokone olkoon se arkivehje, jota voimme käyttää ja päivittää. Siitäkin huolimatta, että saan kantaa kalkkis-äidin logoa teinini silmissä, kunnes hän itsenäistyy maailmalle.


Helena Sholberg
David Sholberg




maanantai 28. lokakuuta 2013

Mitä yritykset voivat tehdä - ja mitä eivät

Internetissä lapsille palveluja tarjoavat yritykset kuulivat runsaasti toiveita, odotuksia, vaatimuksia ja jopa syytöksiä Safer Internet Forumissa. Järjestöjen, tutkijoiden ja yritysten vuosittainen kokoontuminen järjestettiin Brysselissä lokakuussa 2013.

Netti ei aina ole kiva paikka. Yritysten syyttäminen on helppoa, mutta johtaako se mihinkään?

Otetaan esimerkiksi kiusaaminen. On päivänselvää, että se aiheuttaa suurta surua. Sanat satuttavat fyysisiä toimia enemmän. Kun juuri sanat kuitenkin ovat yleisin tapa viestiä netissä, miten palveluntarjoajat voisivat estää kiusaamisen kokonaan? Yritykset voivat rakentaa järjestelmiä kiusaajien kiinniottamiseen ja uhrien auttamiseen. Ne eivät kuitenkaan voi kokonaan kitkeä kiusaamista - eivät ainakaan yksin.

Tämän takia tarvitaan yhteistyötä. Koulut, järjestöt ja vanhemmat tekevät loistavaa työtä valmistellessaan lapsia nettielämään. Sen sijaan että tuomitaan kaikki kaupallinen, voitaisiin opettaa lapset erottamaan hyvä palvelu huonosta ja kertoa, kuinka netissä ylipäätään tulee käyttäytyä. Jos lapset sitten nettielämässä törmäävät ongelmiin, palveluntarjoajat voivat pelastaa tilanteen turvallisuusjärjestelmiensä avulla.

Miten siis tehdään internetistä turvallisempi lapsille? Lopetetaan syyttely ja autetaan toisiamme. Täällä ollaan valmiita!

  

What can the industry do - and what it can't


A lot of expectations, wishes, demands and even blame was placed on the internet industry's shoulders in Safer Internet Forum 2013. The yearly get-together for organisations, researchers and companies took place in Brussels in October.

The internet is not always a nice place. It's easy to blame the industry, but is that the full story?

Let's take bullying as an example. There's no doubt that bullying brings great sorrow. Words often hurt more than physical actions. However, as words are the most common means of communication, how could any service provider stop bullying from happening? What the industry can do is to build systems to catch the bully and help the victim. But it can't prevent bullying from happening. At least not alone.

That's why we need to work together. Schools, organisations and parents do a great job preparing the kids to enter the online life. Instead of judging everything that's commercial, teach the kids how to tell a good service from a bad service and how to behave online in general. Then, if problems do occur in the online life, let the industry step in with their safety measures.

So, how do make the internet safer for kids? Let's drop the blame game and help each other out. We're ready.

Silja Tuulia Nielsen
Coordinator – Community and Security


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Safer Internet Forum 2013: Nuoret osallisiksi mediakasvatukseen




Viime viikolla järjestettiin Brysselissä sarjassaan kymmenes Safer Internet Forum. Tapahtumassa keskusteltiin ajankohtaisista lasten turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä ilmiöistä. Tänä vuonna Safer Internet Forum kokosi yhteen yli 400 osallistujaa: päättäjiä, tutkijoita, yritysmaailman edustajia, järjestötyöntekijöitä, valtioiden virkamiehiä, nuoria ja vanhempia. Nuorisopaneeliin osallistui 30 nuorta Euroopan eri maista. Safer Internet Forumin järjestää vuosittain Euroopan komissio.


”Education is the key to online safety” – Erika Mann


Kasvatus nähtiin monissa keskusteluissa parhaana keinona nettiturvallisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi Facebookin Erika Mann (Public Policy Manager) korosti kasvatuksen tärkeyttä.
Sisällön suodattamisesta ja sääntelystä puhuttiin myös, mutta niitä ei nähty yhtä tehokkaina turvallisuuden takaajina kuin ennaltaehkäisyä.

Erityisesti Safer Internet Forumiin osallistuneet nuorisopanelistit puhuivat sen puolesta, että nuoret pitäisi osallistaa mediakasvatuksen suunnitteluun  ja toteutukseen. ”Opettajat saattavat luulla tietävänsä, mitä nuoret tekevät netissä ja perustavat opetuksen omien luulojensa varaan, jolloin näkökulma saattaa mennä aivan pieleen. Me nuoret tiedämme, mistä asioista nuorten kanssa pitää puhua,” totesi eräs nuorisopanelisti.

Latvialainen sosiaalisen median asiantuntija Arturs Mednis (Executive Director, Inspired Digital) oli nuorten kanssa samoilla linjoilla ja sanoi myös, että kasvattajien ei pitäisi estää nuorten netinkäyttöä vain sen vuoksi, että kasvattajat eivät ymmärrä kaikkia nuorten nettikulttuureiden ilmiöitä.

Brittiläinen verkkovertaistukea tarjoava BeatBullying-järjestö nosti esiin tutkimustuloksia siitä, että vertaistuki on todettu tehokkaimmaksi puuttumiskeinoksi nettikiusaamiseen.


”Data is the new oil and people are the data” – Andrew Keen


Kirjailija Andrew Keen provosoi yleisöä väittämällä, että kaikki ilmaisten sosiaalisen median palveluiden käyttäjät ovat uhreja ja että heitä käytetään hyväksi. ”Jos et maksa palvelusta, olet itse tuote”, hän sanoi. Mikään netissä ei ole ilmaista, vaan maksamme palvelujen käytöstä tiedoillamme. Keen perusti väitteensä sille, että palveluiden ylläpitäjät keräävät käyttäjistään tietoja ja myyvät niitä mainostajille. Tiedoillamme tehdään rahaa. Keenin mukaan lapsille pitäisi kertoa, miten tietojen kerääminen ja myyminen toimii.

Keen kertoi, kuinka kaikki klikkauksemme tallentuvat ja evästeet tilastoivat sivustot, joilla käymme. Näin määrittyvät käyttäjän mielenkiinnon kohteet ja esimerkiksi hakukoneiden tulokset suodattuvat sen mukaan. Hakukoneet eivät siis tuota samoja tuloksia eri käyttäjille, vaan vaarana on, että hakukoneista kehittyy liian fiksuja ja jokainen netinkäyttäjä eriytyy oman kuplansa sisälle. Tietoa oman kuplan ulkopuolelta voi olla vaikea löytää.

Nuorisopanelistit kommentoivat netin kaupallisuutta:
- ”Telkkarissakin on mainoksia, miksei netissä siis voisi olla?”
- ”Ei minua haittaa, että palvelut keräävät minusta tietoja, jos se parantaa käyttökokemustani netissä.”


”Edginess sells” – Joel Bakan


Professori Joel Bakan British Columbian yliopistosta jatkoi kertomalla, että netin bisnesmallit voivat olla haitallisia lapsille. Osakeyhtiöiden toimintaa säätelevien lakien mukaan osakeyhtiön ensisijainen tavoite on voiton tuottaminen osakkeenomistajille. Jos osakeyhtiö toimii tätä vastoin, se toimii laittomasti. Osakeyhtiön pyörittämän kaupallisen nettipalvelun ensisijainen tavoite ei siis voi olla lasten hyvinvointi.

Esimerkkinä lapsille haitallisista bisnesmalleista Bakan käytti virtuaalilemmikkejä. Ne ovat hyvä bisnes, koska lapset kiintyvät virtuaalilemmikkeihin ja palaavat takaisin palveluun sen vuoksi. Jotkin virtuaalilemmikkipalvelut mainostavat maksullisia lisäpalveluja uhkailemalla, että lemmikki kärsii ja kuolee, jos et osta sille virtuaalista erikoisruokaa. Bakan totesi myös, että peliriippuvuus on merkki onnistuneesta pelisuunnittelusta.

Tutkija Sonia Livingstone huomautti, että tutkimusten mukaan vain harva lapsi on koukussa peleihin. Livingstone lisäsi myös, että netin kaupallisuuteen liittyvät seikat eivät ole aiemmin olleet nettiturvallisuuskeskustelun ja -opetuksen keskiössä, mutta ehkä ne pitäisi ottaa jatkossa paremmin huomioon.


”The most important languages today are English, Chinese and Javascript” – Linda Liukas


Koodaamisen asiantuntija Linda Liukas (Codecadamy, Community Manager) huomautti, että tällä hetkellä verkkopalvelujen tekninen toteutus on pääasiassa nuorten valkoisten miesten käsissä. Koodaajapuolelle tarvittaisiin enemmän diversiteettiä ja siksi kouluissa tulisi opettaa koodaamista kaikille. ”Kaikista ei tule hyviä koodaajia, mutta kaikista tulee parempia internetin käyttäjiä”, Liukas perusteli koodaamisen opettamista.



Suomessa mennään oikeaan suuntaan


Safer Internet Forumin vahvuus on se, että se tuo eri toimialojen ihmisiä yhteen ja näin syntyy uusia kumppanuuksia. Mediakasvatusalan ulkopuolelta tulevien ihmisten näkemyksistä saa myös itse uutta ajateltavaa. Lisäksi on aina hienoa kuulla, millaisia näkökulmia nettiturvallisuuteen muissa maissa on. Suomessa näkökulmaa on jo siirretty turvallisuudesta mediataitoihin, ja sama suunta tuntuu olevan myös Euroopan tasolla. Tuli tunne, että valitsemamme näkökulma ja toimintamallit ovat oikeita.

Nuorten osallistaminen mediakasvatukseen (ja muuhunkin opetukseen) on ollut tapetilla Suomessa jo jonkin aikaa. Esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on laatinut materiaaleja tukioppilastoimintaan – ideana nuorten ohjaaman mediakasvatuksen lisääminen kouluissa. Yksi idea nuorilta nuorille -toimintaan on Mediataitoviikon Tuunaa vessa! -kilpailu, jossa nuoret suunnittelevat ja toteuttavat nettiturvallisuusaiheisen valistuskampanjan koulunsa vessaan. Kilpailu tullaan järjestämään myös helmikuussa 2014.

Nuorten kommentit netin kaupallisuudesta osoittavat, että tähän liittyvälle mediakasvatukselle on tarvetta. Kaupallisten nettipalveluiden toimintalogiikkaa ja netti- ja televisiomainonnan sääntelyjen eroja ei selvästi tunneta. Tässäkin olemme Mediataitoviikon 2014 osalta oikealla tiellä: olemme parhaillaan tuottamassa opetusmateriaalia netin kaupallisuuteen liittyen. Luvassa on monipuolinen taustatietopaketti opettajalle sekä tuntimallit ala- ja yläkouluun. 



Suvi Tuominen
Projektipäällikkö
Finnish Safer Internet Centre
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

tiistai 17. syyskuuta 2013

Aikuisen läsnäolosta turvaa lapsen nettiarkeen



Internet ja digitaalinen media ovat muuttaneet ihmisten välistä vuorovaikutusta monin tavoin. Netti rikastuttaa elämäämme sekä tarjoaa mahdollisuuksia yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen toisten kanssa. Avoimeen ja julkiseen mediaan liittyy kuitenkin myös riskejä, joita varsinkin lasten voi olla vaikea arvioida.

Lapsi voi nähdä mieltä järkyttävää sisältöä tai hän saattaa kohdata sopimatonta toimintaa muiden verkonkäyttäjien taholta, esimerkiksi kiusaamista tai häirintää. Teknologian kehitys on tuonut uusia muotoja myös lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Aikuisen läsnäoloa, ohjausta ja arvostavaa kohtaamista tarvitaan lapsen suotuisan kehityksen ja kasvun tueksi - niin verkkoympäristössä kuin muissakin sosiaalisissa tilanteissa. Ajan tasalla oleminen lapsen elämässä ja hänen kokemuksiensa ymmärtäminen luovat turvallisuutta. Se helpottaa myös vaikeiden asioiden puheeksi ottamista ja erilaisten ongelmatilanteiden käsittelyä.

Vuorovaikutus verkossa on monin tavoin toisenlaista kuin kasvokkain tapahtuvassa kohtaamisessa. Keskustelu niin tuttujen kuin ennestään tuntemattomienkin kanssa voidaan kokea helpoksi ja mutkattomaksi. Asiaan voidaan mennä suoraviivaisesti ja nopeasti, tai keskustelu voi muodostua syvälliseksi ja luottamuksellisen tuntuiseksi. Yhteyden ylläpitäminen vaatii nopeaa reagoimista ja vastaamista toisen viestiin, ja sen intensiivisyys imaisee helposti mukaansa. Tulkinta toisesta ihmisestä tehdään välitettyjen viestien ja niistä syntyvien mielikuvien pohjalta, mutta se värittyy usein omilla haaveilla ja toiveilla.

Anonyymiyden tunne ja fyysinen etäisyys verkossa vahvistavat koettua hallinnan tunnetta. Ne voivat antaa rohkeutta heittäytyä välittömään, kokeilevaan tai estottomaankin vuorovaikutukseen, johon kasvokkain tapahtuvassa vuorovaikutuksessa ei välttämättä oltaisi valmiita ryhtymään. Nuoruuteen liittyvä riskinoton viehätys tai kiinnostus seksiasioihin saattavat myös altistaa heittäytymään vuorovaikutukseen tai tekoihin ymmärtämättä niiden merkitystä tai mahdollisia seuraamuksia.

Aikuisten mielissä huolet, ongelmat ja pelot ovat usein luonnollisesti päällimmäisinä. Joskus se voi johtaa jopa turhaan ja tarpeettomaan rajoittamiseen, kieltoihin tai lapsen syyllistämiseen. Kielteinen ennakkoasenne voi estää käyttämästä niitä mahdollisuuksia, joissa aikuisella olisi paikka antaa lapselle hänen tarvitsemiaan valmiuksia ja vahvuuksia.

Vanhemmuuteen kuuluu se, että tietää, mitä lapsi tekee, missä, miten ja kenen kanssa hän viettää aikaansa - tapahtuupa se sitten kodin ulkopuolella tai internetissä tietokoneen, pelikoneen tai kännykän kautta. Avoin kiinnostus, läsnäolo ja osallistuminen lapsen elämään antavat parhaat lähtökohdat lapsen turvalliselle kasvulle ja kehitykselle niin verkossa tapahtuvissa kuin muissakin sosiaalisissa suhteissa.



Aikuisen tuki auttaa lasta tulkitsemaan, ymmärtämään ja antamaan merkityksiä erilaisille asioille ja tapahtumille verkkomaailmassa. Aikuisen kanssa lapsi voi löytää oikeat sanat ja saada luottamuksen selviytyä tilanteissa, jotka voivat olla hämmentäviä tai pelottavia.

Ymmärrys internetin merkityksestä lasten elämässä ja verkossa tapahtuvan vuorovaikutuksen luonteesta auttavat myös havaitsemaan riskejä ja tarvittaessa puuttumaan ongelmiin. Lapsi voi joutua netissä vaikeuksiin eikä aina itse pysty vaikuttamaan siihen. Siksi on tärkeää olla syyllistämättä lasta. Mahdollisissa ongelmatilanteissa lapsella tulee olla varmuus siitä, että myös virheistä ja noloistakin asioista voi kertoa ja saada apua aikuiselta.

Mitkään tekniset ratkaisut, rajoitteet tai rajoitukset eivät korvaa aikuisen läsnäoloa, kasvatusta ja rakentavaa keskusteluyhteyttä lapsen kanssa. Sen sijaan jokainen aikuinen voi auttaa lasta pitämään huolta rajoistaan ja oikeuksistaan sekä toimimaan itse vastuullisesti niin verkossa kuin muissakin sosiaalisissa suhteissa. Lapset tarvitsevat tietoa omista oikeuksistaan ja rohkaisua kertoa aikuiselle ongelmistaan ja huolistaan.


Sari Valoaho
asiantuntija, lasten suojelu digitaalisessa mediassa

Pelastakaa Lapset ry - Rädda Barnen 


Pelastakaa Lapset ehkäisee työllään lasten oikeuksien loukkauksia ja edistää niihin puuttumista. Järjestö tekee internetiin liittyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaista työtä kansainvälisessä yhteistyössä. Tavoitteena on lasten aseman ja oikeuksien turvaaminen myös internetissä. Syksyllä 2013 julkaistaan Puheeksi ottamisen opas, jonka tarkoitus on antaa ammattilaiselle tietoa ja välineitä aiheen käsittelyyn lasten ja nuorten kanssa, sekä antaa valmiuksia tukea lasta mahdollisissa ongelmatilanteissa.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Netti – välttämätön paha?

Ilman nettiä on vaikeaa toimia aktiivisesti yhteiskunnassa. Nettiä tarvitaan tällä hetkellä monien asioiden hoitamiseen: yhteydenpitoon niin lähellä kuin kaukana asuviin ystäviin, virasto- ja pankkiasioiden hoitamiseen, ostosten tekemiseen ja viihtymiseen. Jos joudut esimerkiksi nettiriippuvuuden vuoksi olemaan täysin ilman nettiä, olet käytännössä invalidi, kuten Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskuksen Tieke ry:n tutkimus- ja kehittämisjohtaja Jyrki Kasvi muutama viikko sitten Digitodayn jutussa totesi.

Nuorten netinkäytöstä käytävän julkisen keskustelun keskeisenä pointtina on tavallisesti netinkäytön rajoittaminen; puhutaan siitä, miten kauan nuoret käyttävät nettiä, mikä olisi sopiva aika ja miten vanhemmat voivat valvoa, että netinkäytölle asetettuja aikarajoituksia valvotaan. Keston rajoittaminen ilmeni selvästi äskettäin tehdyssä MTV3:n kyselyssä. Myös juuri julkistetussa nuorten ajankäyttötutkimuksessa näkökulmana on tietokoneen ääressä vietetty aika, ei käyttötarkoitukset.

Harvemmin tehdään näkyväksi sitä, mitä nuoret netissä tekevät. Nuorten netinkäyttö kimputetaan tietynlaiseksi, kuten pojat pelaavat, tytöt vaihtavat kuulumisia ystäviensä kanssa, nettiä ei käytetä hyödyksi koulutehtävissä. Kuitenkin esimerkiksi pelaaminen voi olla hyvin monenlaista. Netinkäytöstä onkin aika hankalaa puhua vain tietyntyyppisenä toimintana – joka edelleen arvotetaan hyväksi tai huonoksi. Netti ei itsessään ole hyvä tai huono, mutta tavoilla käyttää nettiä voi saada omassa elämässä aikaan hyvää tai huonoa.

Nuorten tavat käyttää nettiä saattavat oudoksuttaa vanhempia, sillä monelle aikuiselle nuorten nopeasti käyttöönottamat palvelut jäävät vieraiksi. Vaikka usealta nuorelta löytyy Facebookista oma vanhempi kavereiden joukosta, Facebookiin linkitettävät yhteisöpalvelut, kuten Foursquare tai Ask.fm saattavat sen sijaan olla vanhemmille vieraita. Viime aikoina nettiin liittyvät mielipiteet näyttävätkin kohdentuvan joitain nuorten käyttämiä palveluita vastaan. Vähemmän tullaan pohtineeksi sitä, miten saatavilla olevia palveluita käytetään.

Näin on käynyt esimerkiksi Ask.fm kohdalla, joka on viimeisen vuoden aikana ylittänyt uutiskynnyksen siihen liitettyjen ikävien tapahtumien johdosta. Keskusteluissa nuoria on tavallisesti kehotettu lopettamaan kyseisen palvelun käyttö ja vanhempia vahtimaan, että näin tapahtuu. Kontrolli on nähty ainoaksi keinoksi estää ikävät tapahtumat. Kun eräässä brittilehdessä Ask.fm:n perustajien äiti vihjasi, että lopulta kyse on kasvatuksesta, argumentti vaikutti kylmältä ja laskelmoivalta. Katseen kohdistaminen vanhempiin ja muihin kasvattajiin ei useinkaan saa senlaatuista huomiota, että julkisessa keskustelussa ryhdyttäisiin syvällisemmin pohtimaan keinoja vaikuttaa nuoriin. On helpompaa ajatella pystyvänsä kontrolloimaan nettipalveluja kuin ohjata nuoria toimimaan vastuullisesti netissä.

Nuorten käyttämät yhteisöpalvelut eivät ole ongelman ydin. Sosiaalista mediaa on turha syyttää siitä, että nuorten vertaissuhteissa ilmenee riitoja ja toisia kohdellaan epäkunnioittavasti, ilkeillään ja kiusataan. Syyttelyn sijaan olisi ryhdyttävä miettimään, miten nuorten sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja voidaan vahvistaa. Nettikommunikoinnin hyviä tapoja kannattaa opettaa, sillä netti on tärkeä osa nuorten sosiaalista elämää.

Jotta aikuiset pystyisivät vaikuttamaan siihen, että netti toisi nuorelle iloa ja myönteisiä kokemuksia, nuorten netinkäytöstä olisi hyvä tietää jotain enemmän kuin tietokoneella vietetyn ajan kesto. Uusien palveluiden perässä pysyminen on kuitenkin haasteellista. Aikuisen ei tarvitse tietää ja osata kaikkea, mutta tärkeää on kuunnella, kun nuoret kertovat kokemuksistaan netissä. Netinkäytön keston rajoittaminen ilman ymmärrystä siitä, miten nuoren tavat käyttää nettiä vaikuttavat hänen elämässään eivät tue nuoren kehitystä ja kannusta osallisuuteen digitaalisessa kasvuympäristössä. Kodeissa, koulussa ja nuorten vapaa-ajan toiminnoissa aikuiset voivat antaa arvoa nuorten kokemuksille netistä  ja avata keskustelua sille, mitä netissä tehdään ja miten siellä yhdessä ollaan. Turvallisemman ja paremman intenetin kehittäminen on kaikkien yhteinen asia - välttämätön paha parhautta edistääksemme.


Satu Valkonen

erityissuunnittelija, mediakasvatuksen kehittäjä / MLL


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Mediataidot ja osallisuus kehittyvät verkkosisältöjä luomalla

Välillä keskustelussa lasten ja nuorten netinkäytöstä tuntuu nousevan esiin joko pelkkiä sudenkuoppia tai kritiikittömiä ratkaisuja kaikkiin ongelmiin. Vaikka keskustelu riskeistä onkin tärkeää, ei se saa estää näkemästä median tarjoamia mahdollisuuksia. Ne liittyvät esimerkiksi itsensä luovaan ilmaisuun, oppimiseen, kommunikaatioon ja osallisuuteen.  Näitä mahdollisuuksia pyritään nostamaan esiin meneillään olevassa verkkosisältökilpailussa.

Medialukutaito kehittyy itse tekemällä ja osallistumalla


Median ja internetin merkitys osana yhteiskuntaa ja kulttuuria kasvaa jatkuvasti. Mediataidot ovatkin laajemmin tarkasteltuna avain yhteiskunnalliseen osallistumiseen, jolloin ne tulee käsittää jokaiselle kuuluviksi kansalaistaidoiksi. Mediakasvatuksen näkökulmasta verkkosisältöjen hyödyntäminen ja omaehtoinen tuottaminen ovat tärkeitä teemoja, sillä ne edellyttävät mediamaailmassa tarvittavaa medialukutaitoa. Tuottamalla omia mediasisältöjä voidaan oppia ymmärtämään ja kyseenalaistamaan mediaa laajemmin sekä tulkitsemaan ja analysoimaan sitä.

Mielestäni mediakasvatuksessa ja mediasisältöjen tuottamisessa ei ole kyse pelkästään yksilöllisten taitojen kehittymisestä vaan huomiota tulee kiinnittää laajemman osallisuuden mahdollistamiseen. Lähtökohtana on, etteivät lapset ja nuoret ole vain mediakulttuurin passiivisia vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita, joilla tulee olla mahdollisuudet osallistua ja olla mukana kehittämässä omaa elinympäristöään.

Vaikka mediataitojen opettamista voidaan perustella tulevaisuuden tarpeilla, ei lapsen tämän hetkisen mediasuhteen merkitystä tule aliarvioida. Mediakasvatuksessa onkin kyse kasvatuksesta mediakulttuuriin sekä mediakulttuurissa. Sen avulla voidaan pyrkiä antamaan mahdollisuudet kehitystason mukaisesti täysipainoiseen kulttuuriin osallistumiseen. Tämä voi tarkoittaa muun muassa omaehtoista ajatusten jakamista tai oman luovuuden ilmaisemista. Oletko esimerkiksi nähnyt miten luovasti videoblogeja eli vlogeja voikaan tehdä ja hyödyntää?

Kilpailu verkkosisällöistä


Digitaalisen ajan kehittyessä internet ei ole arjesta ja muusta elämästä erillinen osa, vaan se nivoutuu osaksi kulttuuria sekä yhteiskuntaa. Tämän vuoksi tulisikin käydä keskustelua laajemmin siitä, millaisen internetin haluamme ja millä keinoin varmistetaan jokaisen mahdollisuus osallistua yhdessä sen kehittämiseen.
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus koordinoi Suomessa Parasta sisältöä lapsille -kilpailua.


Kilpailun tavoitteena on edistää sellaisen verkkosisällön tuottamista, joka tarjoaa mahdollisuuden lapselle ja nuorelle muun muassa oppimiseen ja virikkeisiin. Kilpailuun voivat lähteä mukaan esimerkiksi koululuokat, jolloin kilpailuun osallistuminen voidaan kouluissa yhdistää mediakasvatuksellisiin tavoitteisiin.
Parasta sisältöä lapsille -kilpailu ei ole rajoittunut tiettyyn mediamuotoon, joten se antaa mahdollisuuden hyödyntää verkon tarjoamia mahdollisuuksia luovasti.

On lisäksi hyvä muistaa, ettei mediaa tarvitse tehdä sen itsensä takia vaan sen avulla voidaan käsitellä aiheita yli oppiainerajojen.

Lisätietoa Parasta sisältöä lapsille –kilpailusta: www.bestcontentaward.eu/ 

Lauri Palsa
projektityöntekijä
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Lapsilla on oikeus monipuoliseen tietoon

Hakukoneiden kautta saatava tieto kattaa vain osan olemassa olevasta informaatiosta. Lisäksi hakukoneet määrittelevät, millaisena maailma internetin kautta näyttäytyy. Medialukutaidon opetus onkin tärkeää lapsesta alkaen.


Jennika on 14-vuotias tyttö Helsingistä. Kesän lähestyessä Jennikan äiti kehottaa Jennikaa miettimään mitä haluaisi tehdä kesälomalla, sillä äidin lomat alkavat vasta heinäkuussa. Jennika aloittaa kesätoiminnan etsimisen samalla tavalla kuin yli 90 prosenttia suomalaisista – googlaamalla.

Jennika kirjoittaa Googlen hakukenttään ”Mitä tekisin” ja jättää kirjoittamatta viimeisen sanan ”kesälomalla” kiinnittäessään huomion Googlen ehdottamaan ”Mitä tekisin elämälläni” hakutulokseen. Jennika on itse miettinyt samoja kysymyksiä, sillä koulussa on ollut puhetta lähestyvistä yhteishauista, joten hän päättää katsoa mitä Googlen ehdottaa.

Ensimmäinen hakutulos johtaa Vauva.fi:n keskustelupalstalle, jossa 30-vuotias nainen hakee elämälleen suuntaa. Keskustelua käydään masennuksesta, yksinäisyydestä ja päämäärättömyydestä. 30-vuotiaalla naisella on paljon kohtalotovereita. Jennika ei kuitenkaan löydä keskusteluista mitään mihin voisi samaistua. Seuraavat yhdeksän hakutulosta osoittavat myös keskustelupalstoille, joten Jennika päättää kirjoittaa alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti ”Mitä tekisin kesällä”.

Hypättyään aurinkovoidemainosten yli Jennika saa hakutuloksiksi kesälukion, 1-3-luokkalaisten kesäkorikerhon, kesäpuuhaa Turusta ja lisää tuloksia keskustelupalstoilta. Ei mitään, mikä auttaisi häntä. Jennika yrittää täsmentää hakuaan lisäämällä hakuunsa ”Helsingissä”. Saman kesälukiotuloksen jälkeen Jennika näkee kiinnostavan uutisen, jossa Helsinki palkkaa 1000 alaikäistä nuorta kesätöihin! Klikattuaan linkkiä Jennika huomaa, että työtä tarjotaan ainoastaan 16-17-vuotiaille. Jennika luovuttaa ja kirjoittaa Facebookiin ”Kesäloma tulee, mitä sitä tekis?” ja saa hetkessä kymmeniä vastauksia kuten: ”Mä oon menossa kesäleirille Vartsikkaan” ja ”Sä voit tulla meidän landelle” ja ”Hyppää järveen!”.

Jennika saa sosiaalisesta mediasta ideoita kesää varten, mutta kavereilta saadut ehdotukset eivät ole Jennikan omista toiveista lähteneitä ideoita vaan eräänlaisia lohdutuspalkintoja täydellisen kesätoiminnan puuttuessa. Mikäli Jennika olisi käyttänyt Googlessa kysymyksen sijaan hakusanoja ”kesätoiminta helsinki” olisi ensimmäinen hakutulos ollut hyödyllisempi Helsingin nuorisoasiainkeskuksen Harrastushaku.

Google vinouttaa maailmankuvaa


Asiasanojen käyttö edellyttää kuitenkin netinkäyttäjältä kokemusta hakukoneiden käytöstä ja asiasanoista. Carita Kiili totesi väitöskirjassaan viime syksynä, että heikot tiedonhaun strategiat voivat olla yksi pullonkaula internetlukemisessa ja että hakukyselyjen muotoilua voitaisiin harjoitella esimerkiksi pohtimalla, miten tutkittavaa ilmiötä voitaisiin käsitteellistää .

Hyvilläkin asiasanoilla hakukoneiden kautta saatava tieto on kuitenkin vain osa olemassa olevasta informaatiosta. Hakukoneet kuitenkin määrittelevät sen millaisena maailma meille internetissä näyttäytyy. Googlen välittämä maailmankuva tiedonhakijoille on vinoutunut suosittujen ja hakukoneoptimoitujen sivujen suuntaan. Suppeat sivut, harvaan päivitetyt sivut ja huonosti toteutetut sivut eivät näy ensimmäisten hakutulosten joukossa. Paras ensimmäisellä hakusivulla näkyvä tulos on useimmiten Wikipedia ja useimmille netin käyttäjille ensimmäinen ja viimeinen asiatiedon lähde.

Vaikka Wikipediaa voi yleisesti ottaen pitää luotettavana, tulee artikkeleihin suhtautua kriittisesti silloin kun käsiteltävästä aiheesta on eriäviä mielipiteitä tai on kyse uudesta ilmiöstä. Verkossa tieto painottuu aina aktiivisimman päivittäjän mielipiteisiin. Tietoa hakevan tulisikin aina kysyä itseltään, voiko joku olla asiasta eri mieltä ja tutustua myös vastapuolen mielipiteisiin ennen oman mielipiteen muodostamista. Wikipedian kirjoittajilla on vastuu tiedon oikeellisuudesta, mutta ”oikean tiedon” haltijoilla, kuten kuntatyöntekijöillä tai virkamiehillä, ei ole velvollisuutta kirjoittaa Wikipediaan. Tämä näkyy Wikipediassa tiettyyn suuntaan värittyneenä tietona esimerkiksi päihteiden vaikutuksista tai poliittisista kiistakapuloista. Artikkeleihin valitaan lähteiksi omaa mielipidettä tukevia tutkimuksia ja sivuutetaan vastakkaista näkökulmaa edustavat tai niitä jopa poistetaan lähteistä. Tällaisen vaivihkaisen mielipidevaikuttamisen tunnistaminen edellyttää lukijalta edistyneitä tiedon arviointitaitoja.

Sinisilmäisyyttä hyödynnetään somessa


Lapsille vaikeasti analysoitavia voivat olla myös satiirisivustot kuten Lehti, Hikipedia ja The Daily Currant  tasapainoilevat oikean tiedon ja huumorin välimaastossa. Näiden sivustojen sisältö saattaa järkyttää käyttäjiä, jotka eivät vielä osaa arvioida tiedon luotettavuutta. Samojen käyttäjien sinisilmäisyyttä hyödynnetään sosiaalisessa mediassa jakamalla perättömiä tarinoita tai valokuvia, joilla pyritään saamaan omalle asialle tai pilalle mahdollisimman laajaa näkyvyyttä.

Nuoruuteen kuuluu myös kasvattajien kyseenalaistaminen. Vertaisten mielipiteille ja sosiaalisessa mediassa jaetuille uutisille annetaan suurempi painoarvo kuin kasvattajien esittämille faktoille. Koska väittelyä ystävilleen lojaalin nuoren kanssa voi olla vaikeaa voittaa, tulee lapsille antaa välineitä tiedon itsenäiseen arviointiin ja kannustaa heitä pohtimaan millaisia piilotavoitteita netistä löytyvillä sisällöillä saattaa ilmeisen lisäksi olla.

Lopuksi on hyvä muistaa, että kaikki tieto ei vieläkään ole saatavilla hakukoneilla. Vinkkejä kesätoimintaan voikin kysellä myös kouluista, kirjastoista, kuntien nuorisotoimesta, seurakunnista ja järjestöistä.

Tommi Tossavainen
suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus

Tämä teksti on julkaistu Tietoasiantuntija-lehden numerossa 2-3/2013.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Paljon puhetta mediasta Lasten ja nuorten puhelimessa ja netissä

Vuonna 2012 Mannerheimin Lastensuojeluliiton ylläpitämään Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tuli 1522 mediaan ja nettiin liittyviä yhteydenottoa, mikä on 5 prosenttia kaikista yhteydenotoista.

Viime vuonna lapset ja nuoret ottivat aiempaa useammin keskusteluissa puheeksi netissä tapahtuvan kiusaamisen. Lapset ja nuoret kertoivat päivystäjille nälvimisestä, haukkumisryhmistä, väärennetyistä kuvista, valeprofiileista sekä systemaattisesta ryhmän ulkopuolelle jättämisestä. Yhteisöpalveluissa kiusaaminen ilmenee lisäksi pilkkaamisena, tilapäivityksien kommentointina halveksuvaan sävyyn ja ikävien viestien lähettämisenä. Alun perin vitsiksi tarkoitettu pilkkaava viesti tai kuva on voinut levitä netissä laajalti ja saattanut aiheuttaa suuren ongelmavyyhdin nuoren elämässä. Netissä tapahtuva kiusaaminen on monesti jatkoa koulussa tai harrastuksessa tapahtuvalle kiusaamiselle.

”Ne poisti minut facebook-kavereista. 

Kun kysyin miksi, ne sanoivat, etteivät ne enää jaksa minua.”


Vaikka ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on usein jatkunut pitkään, se on voinut jäädä aikuisilta huomaamatta. Osa kiusatuista ei ole kertonut asiasta kenellekään. Osa lasten ja nuorten puhelimeen soittaneista on yrittänyt ottaa asiaa puheeksi, mutta kokee tulleensa vähätellyksi. Aikuiset ovat mitätöineet asian kehottamalla olemaan välittämättä tai etsineet syytä lapsen omasta käyttäytymisestä.

Kiusaamiskokemukset voivat heijastua pitkälle myöhempään elämään. Nuoret kertoivat edelleen pohtivansa kiusaamistapahtumia ja peilaavansa elämäänsä niiden kautta, vaikka heitä ei oltu enää kiusattu vuosiin.

Toinen hyvin yleinen mediaan liittyvä puheenaihe oli porno. Lasten ja nuorten puheluissa kuuluu selvästi se, että jo alakouluikäiset lapset näkevät pornoa ja kuulevat siitä – tahallaan tai vahingossa. He saattavat esimerkiksi vastaanottaa kavereilta hauskaksi pilaksi tarkoitetun linkin, josta avautuukin pornokuva. Hakukoneiden tuloksissa on myös usein linkkejä pornosivuille. Kaverien yllyttämänä lapsi tai nuori voi myös päätyä katsomaan kuvia tai videoita, joita hän ei itse haluaisi katsoa. Toisaalta lapsi tai nuori saattaa myös uteliaisuuttaan ja tarkoituksellisesti etsiä pornoa netistä.

Lapsi käsittelee kohtaamiansa mediasisältöjä ikätasonsa mukaisesti. Esimerkiksi pornoa nähneet lapset pystyivät harvoin aloittamaan keskustelun päivystäjän kanssa suoraan aiheesta. Useimmin he naamioituivat pilaäänen tai ronskien ehdotusten taakse tai soittivat pornovideota päivystäjälle.

Muita lasten ja nuorten puhelimessa paljon esiintyviä media-aiheita olivat television ja elokuvien sisällöt sekä pelaaminen. Monesti päivystäjä jutteli soittajan kanssa tämän lempiohjelmasta, esimerkiksi Putouksesta ja Salatuista elämistä. Lapset ja nuoret jakoivat mielellään kokemuksiaan myös pelaamistaan peleistä. Päivystäjälle kerrottiin innoissaan pelin kulusta ja hahmoista sekä pelaamisen haasteista. Toisinaan yhteydenottaja kertoi pelaamiseen liittyvistä riidoista kotona muiden perheenjäsenten kanssa tai kyseli pelien ikärajoista ja liiallisen pelaamisen merkeistä ja vaikutuksista.

Päivystäjät puhuvat lasten ja nuorten kanssa niistä asioista, mistä soittaja haluaa puhua. Lapselle ja nuorelle annetaan aikaa sen verran kuin hän sitä tarvitsee. Soittaja voi turvautua nimettömyyteen ja kasvottomuuteen, mikä helpottaa arkojen, vaikeiden ja nololta tuntuvien asioiden kertomista. Päivystäjä suhtautuu soittajaan aina rauhallisesti ja kunnioittavasti, vaikka lapsi testaisi aikuista huutamalla ja kiroilemalla. Lasten ja nuorten puhelimessa lapsi ja hänen asiansa otetaan vastaan sellaisenaan.

”Parasta, mitä ope on ikinä sanonut, oli neuvo soittaa tänne.”


Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelin on valtakunnallinen ja maksuton auttava puhelin kaikille lapsille ja nuorille. Puhelimessa lapset ja nuoret voivat keskustella luottamuksellisesti koulutetun vapaaehtoisen aikuisen päivystäjän kanssa. Lasten ja nuorten netin kirjepalveluun voi kirjoittaa luottamuksellisen kirjeen, johon päivystäjä vastaa viimeistään kahden viikon kuluessa. Päivystäjät vastaavat mielellään myös media-aiheisiin kysymyksiin ja auttavat nettiin liittyvistä pulmissa.

Anna-Sofia Lehto
Helpline-koordinaattori
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Lue myös: Lasten nuorten puhelimen ja netin vuosiraportti 2012

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Mikä Finnish Safer Internet Policy?


EU:n komission toimesta kartoitetaan kevään 2013 aikana jäsenmaiden safer internet policyjä. Tavoitteena on myös indikaattoreiden kehittäminen. Raportin on tarkoitus valmistua vuoden 2013 loppuun mennessä.

On siis hyvä aika pohtia, millaisia lapsia, nuoria ja internetiä koskevia toimintalinjoja ja -periaatteita Suomessa toteutetaan.

Ainakin on selvää, että lapset, nuoret ja internet -asiat ovat olleet ja ovat edelleen Suomen hallituksen agendalla.

Pääministeri Matti Vanhasen ja pääministeri Mari Kiviniemen hallituskausina vuosina 2007–2011 Suomessa toimi liikenne- ja viestintäministeriön vetämä arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta. Sen alaisuudessa organisoitiin mm. Lapset ja media -foorumia, joka kokosi yhteen laajan joukon alan toimijoita. Foorumin puitteissa tuotettiin esimerkiksi lasten ja nuorten mediamaisemaa, pelaamista ja medialukutaitoa käsitteleviä julkaisuja.

Samalla hallituskaudella uusittiin kuvaohjelmalainsäädäntö, jonka tarkoituksena on lasten ja nuorten suojeleminen mediaympäristössä. Uudistuksessa korostettiin mediakasvatuksen ja medialukutaidon merkitystä mm. digitalisoitumisen myötä muuttuneessa mediamaisemassa. Valtion elokuvatarkastamon tilalle perustettiin Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus.

Nykyisen pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaan ”jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnassa”. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa vuosille 2012–2015 on tietoyhteiskuntaosallisuuteen ja mediataitoihin liittyviä toimenpiteitä. Ohjelman mukaan ”edistetään turvallisten verkkoympäristöjen kehittämistä lapsille ja nuorille ja tuetaan verkossa tapahtuvaa nuorisotyötä sekä muita verkkosovelluksia, joilla tuetaan lasten ja nuorten kasvua, harrastamista tai vaikuttamista.

Poliittisten linjausten lisäksi yksi keskeinen käytännön toimintamuoto Suomessa on osaltaan EU:n komission rahoittama Safer Internet -hanke. Projektin koordinointi siirtyi vuonna 2012 Viestintävirastolta Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukselle. Hankkeen keskeisiä toimintoja on alan toimijoita yhteen kokoavan Mediataitoviikon koordinointi sekä kasvattajille materiaalia tarjoava Mediataitokoulu-verkkopalvelu.

Safer Internet -hankkeen kautta eurooppalaiset lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvät linjaukset konkretisoituvat kansallisella tasolla. Suomi on osallistunut myös eurooppalaisen tutkijayhteisön toimintaan EU Kids Online -verkoston kautta.

Rohkenee todeta, että Suomessa on tehty ja tehdään paljon lapsiin, nuoriin ja internetiin liittyvää työtä – niin linjauksia kuin käytäntöjä.

On luontevaa, että asiaa käsitellään osana laajempia, lasten ja nuorten osallisuuteen ja hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä. Suomalaista, laaja-alaista lähestymistapaa kuvaa esimerkiksi se, että puhumme mediakasvatuksesta ja medialukutaidosta. Nettiturvallisuutta ei nähdä omana saarekkeenaan, vaan osana lasten ja nuoren kasvuympäristöä ja mediamaailmaa. Ulkopuolinen arvioitsija saattaisi kuitenkin todeta, että kootut toimintalinjat ja -periaatteet puuttuvat.

Opetus- ja kulttuuriministeriössä laaditaan kevään 2013 aikana laajan asiantuntijapaneelin tukemana kulttuuripoliittiset suuntaviivat Hyvän medialukutaidon edistämiseksi. Linjauksissa otetaan huomioon mediakasvatuksen ajankohtaisia haasteita ja kehittämissuuntia. Suomalainen safer internet policy on myös agendalla, tavalla tai toisella.

Leena Rantala
Projektisuunnittelija
Opetus- ja kulttuuriministeriö
Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto
Kulttuuriyksikkö 

torstai 28. helmikuuta 2013

Kooste vuoden 2013 Mediataitoviikosta

Ensimmäinen Mediataitoviikko on viimein vietetty ja viimeisetkin viikkoon liittyvät kilpailut ovat päättyneet. Tässä blogikirjoituksessa tarkastelemme matkaa kohti Mediataitoviikkoa ja kaikkea sitä mitä Mediataitoviikolla tehtiin ja mistä viikon aikana keskusteltiin.

Mediataitoviikkoa ja siihen liittyvää Mediataitokoulua rakennettiin koko viime syksy kahden yhteistyökumppaneista koostuvan työryhmän avulla. Mediataitoviikkoa käsiteltiin jo Opettaja-lehden mediakasvatuksen teemanumerossa, mutta varsinaisesti markkinointi aloitettiin täydellä teholla vasta joulukuussa, jolloin Suomen ala- ja yläasteille lähetettiin tietoa Mediataitoviikosta kirjeitse.

Perinteinen painettu kirje erottui ilmeisesti edukseen, sillä Educa-messuilla useimmat Mediataitokoulun ständillä vierailleet opettajat olivat kuulleet Mediataitoviikosta tai nähneet kirjeen mukana tulleita esitteitä.

Mediataitoviikko oli esillä myös Nuori 2013 messuilla, jossa erityisesti Tuunaa vessa! kilpailu herätti kiinnostusta.

Mediataitoviikko mediassa

Sekä Tietoturvapäivän muuttuminen Mediataitoviikoksi, että uuden Mediataitoviikon teema "Oikeudet ja velvollisuudet netissä" herättivät laajasti kiinnostusta mediassa. Esimerkiksi Huomenta Suomessa Mediataitoviikon teema oli esillä pitkin viikkoa. Mediataitoviikosta puhuttiin ohjelmassa viikon aikana ainakin viidessä eri haastattelussa.

Katso Suvi Tuomisen haastattelu klikkaamalla kuvaa (kuvakaappaus MTV3)

Radio Novan Konttorissa vietettiin Mediataitoviikkoa ja myös useilla Ylen radiokanavilla keskusteltiin esimerkiksi netiketin merkityksestä.

Mediataitoviikko näkyi hyvin myös painettujen lehtien sivuilla ja uutisseurantamme löysi aiheesta kymmeniä lehtikirjoituksia ympäri Suomea, esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi Suvi Tuomisen kirjoituksen Vieraskynä-palstallaan. Myös monissa muissa Mediataitoviikon kanssa samaan aikaan vietetyn Sanomalehtiviikon kirjoituksissa pohdittiin myös Mediataitoviikon teemoja.

Mediataitoviikon teemoja käsiteltiin sadoilla eri verkkosivuilla, koulujen blogeissa ja verkkolehdissä. Erityisen paljon keskustelua herätti Iltalehden kirjoitus oman lapsen kuvien julkaisemisesta Facebookissa.

Netiketti

Netiketti luotiin Internetin alkuaikoina ohjeiksi netinkäyttäjille. Ensimmäisissä netiketeissä huomio oli kiinnittynyt teknologian käyttöön liittyviin seikkoihin, kuten siihen, että on epäkohteliasta kirjoittaa viestejä ISOILLA kirjaimilla! Teknologian yleistyessä erilaiset netiketit ovat yhä enemmän koskeneet ihmisten välistä vuorovaikutusta. Asiallinen ja huomaavainen käytös Internetissä on vähintään yhtä tärkeää kuin asiallinen käyttäytyminen kasvottain käytävissä keskusteluissa. Netin näennäisen nimettömyyden suojissa käyttäytymissäännöt saattavat kuitenkin päästä unohtumaan ja siksi Mediataitoviikkoon osallistuvat organisaatiot päivittivät netiketin vuodelle 2013.

Nuorille Netikettiä markkinoitiin sosiaalisessa mediassa jaettavien sarjakuvien avulla ja idea oli onnistunut. Sarjakuvia ja muita Mediataitoviikon päivityksiä jaettiin, tykättiin ja kommentoitin Mediataitoviikon aikana lähes 6000 kertaa.


Mediataitoviikko kouluissa

Mediataitoviikon ensisijainen kohderyhmä olivat kuitenkin koulut ja oppilaat, joissa keskustelu netinkäytöstä ja mediasta jatkuu ympäri lukuvuoden. Mediataitoviikolla kouluissa käytiin keskustelua Netiketti-sarjakuvien lisäksi Nettielämää-videoista, joita katseltiin Mediataitoviikon aikana yhteensä lähes 10000 kertaa.




Tuunaa koulun vessa! -toimintamallia hyödynnettiin kouluissa innokkaasti, mutta vain osa kouluista osallistui itse kilpailuun. Kilpailuun on kuitenkin lähetetty kymmeniä vessojen dokumentaatioita ja voittajavessoihin pääsee tutustumaan perjantaina 15.3 osoitteessa www.mediataitokoulu.fi/vessa.

Mediataitoviikko vuonna 2014

Mediataitoviikko onnistui erinomaisesti ja siitä kiitos kuuluu oma-aloitteisille yhteistyökumppaneille!

Toivomme, että ensi vuonna muutkin kuin Mediataitoviikon yhteistyökumppanit osallistuvat Mediataitoviikkoon huomioimalla viikon teemat omassa toiminnassaan ja tekevät Mediataitoviikosta itsensä näköisen. Mallia voi ottaa esimerkiksi goSupermodel yhteisön kampanjasta "Vaihda alushousut".


Aurinkoista kevättä toivottaen!

Tommi Tossavainen
Suunnittelija
Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus



maanantai 28. tammikuuta 2013

Nuorten netinkäyttö palveluntarjoajan silmin

Sosiaalinen media on viime vuosien aikana tullut rytinällä Suomeen Facebookin myötä. Seitsemän vuotta sitten sosiaalista mediaa käyttivät Suomessa lähinnä nuoret, jopa jo ennen itse ”sosiaalinen media” -termin syntyä. Kun nuoret notkuivat IRC-Galleriassa, vanhemmilla oli suuri hätä: miksi nuori istuu niin paljon koneella? Mitä se siellä tekee? Sen täytyy olla yksinäinen ja varmaan joutunut ongelmiinkin.

Sosiaalisen median rantautuminen Suomeen 

Vuoden 2007 jälkeen sosiaalisesta mediasta on tullut Facebookin avulla arkipäivää myös monille vanhemmille. Isolla osalla vanhemmista on nyt omakohtainen kosketus internetin sosiaaliseen puoleen. Ai tätähän se meidän lapsi silloin teki: jutteli kavereiden kanssa, jakoi elämäänsä kuuluvia asioita ja tutustui uusiin ihmisiin. Tämä kuitenkin herättää uusia kysymyksiä: miten nuori pärjää sosiaalisessa mediassa ihan yksin, kun äiti tai isä ei ole koko ajan paikalla nuoren hengatessa netissä?

Olen ollut mukana IRC-Gallerian toiminnassa jo yli 12 vuotta – lähestulkoon siitä asti, kun palvelu perustettiin joulukuussa 2000. Sinä aikana on tullut nähtyä paljon: niin nuorten kuin vanhempienkin netinkäytön yleistyminen, miten vanhemmat reagoivat siihen ja miten paljon iloa, uusia ystäviä ja harrastuksia nuoret ovat netistä löytäneet. IRC-Gallerian ylläpitoon tulee silloin tällöin yhteydenottoja myös vanhemmilta ja kasvatusalan ammattilaisilta. Meiltä kysytään, voisiko nuoren käyttäjätunnuksen sulkea, koska nuori on kotiarestissa. Kysytään, voisiko vanhempi saada luvan tehdä IRC-Galleriaan oman ”vakoilijatunnuksen” nähdäkseen mitä nuori siellä puuhaa. Ja aina joskus kysytään vihaisena myös sitä, missä on meidän kasvattajanvastuumme.

Saako äiti kytätä netissä?

Vanhemmilla on oikeus pyytää lapsensa tunnuksen poistoa IRC-Galleriasta, jos lapsi on alle 15-vuotias eikä näin ollen ole vielä rikosoikeudellisessa vastuussa. Vakoilijatunnuksia vanhemmat eivät voi tehdä: IRC-Galleriassa pitää olla joko omalla kuvallaan, tai sitten ei ollenkaan. Nuorten netinkäyttöön tutustuu parhaiten kysymällä nuorelta itseltään ja pyytämällä ihan reilusti opastusta ja kyselemällä positiivisessa hengessä, mitä nettipalveluita nuori käyttää ja miten niitä käytetään. Ja mitä siihen kasvattajanvastuuseen tulee: palveluntarjoaja voi tehdä paljon käyttäjiensä hyvinvoinnin eteen, mutta kasvattajan leimaa palvelulle ei voi, eikä kannata, antaa.

Me IRC-Galleriassa teemme paljon työtä sen eteen, jotta nuoret ymmärtäisivät netin ja sosiaalisen median hyödyt ja riskit. Palvelussa on selkeät säännöt, jotka kertovat niin käyttäjille kuin kasvattajillekin, miten palvelussa saa toimia ja mitä ei saa tehdä. Sääntöjen noudattamista valvotaan, ja niiden rikkomisesta voi seurata huomautus, käyttäjätunnuksen väliaikainen jäähdyttäminen tai joissakin tapauksissa jopa poistaminen.

IRC-Gallerian Tietoa-osiosta löytyy myös erillinen, vanhemmille sekä kasvattajille tarkoitettu osuus. Sinne on koottu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, joita palvelun ylläpidolta kysytään. Sääntöihin ja Vanhemmille-osioon tutustuminen raottaa netinkäytön salojen verhoa ja kertoo, mistä IRC-Galleriassa on kyse.

IRC-Galleriasta löytyy myös useita yhteiskunnallisia, nuorisolle suunnattuja toimijoita, kuten Elämä on parasta huumetta, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Verkkoterkkarit ja virtuaalinen nuorisotalo Netari. Me teemme omalta osaltamme parhaamme, jotta nuoret voisivat hyvin.

Media tuo elämään lisää sisältöä – ja huoltajille lisää työtä

Pelkästään IRC-Galleriassa käy viikoittain noin 200 000 eri ihmistä. Se on suunnilleen saman verran kuin Tampereella on asukkaita. Siinä missä nuori voi ajautua ongelmiin kotikaupungissaan, voi sama tapahtua myös netissä, etenkin jos nuorella ei ole tarvittavia mediataitoja.

Liikennekasvatuksen sekä terveys- ja seksuaalikasvatuksen tavoin mediakasvatus on nykymaailmassa tärkeää, koska internet ja media ovat yhä keskeisemmässä roolissa elämässä. Mediataitojen osalta lapsi ja nuori tarvitsee kasvattajan apua ja tukea kehittyäkseen oikeaan suuntaan.

Vanhemmat näkevät sosiaalisessa mediassa erilaisen maailman kuin nuoret. Aikuisten Facebook-kavereissa on oman ikäluokan ystäviä erilaisten ongelmien kanssa, kuin mitä nuorten ystäväpiireissä on. Vanhemmat eivät näe sitä, miten koulukiusaaminen jatkuu verkossa, tai sitä, miten suuri ryhmän paine nuorilla on myös netissä. Nuorten ongelmat sosiaalisessa mediassa ovat siis pitkälti samoja kuin koulun pihallakin. Se maailma saattaa olla paikoin karu, ja netissä se tuntuu vielä karummalta, kun kaikesta sanomisesta ja tekemisestä jää jälki.

Helpoksi ratkaisuksi voisi ajatella sitä, ettei päästä nuorta sosiaaliseen mediaan ollenkaan. Kuitenkin sosiaalisen palvelun ulkopuolelle sulkeminen voi aiheuttaa nuorelle vakavampia ongelmia kuin siellä oleminen. Sosiaalinen media on osa jokapäiväistä elämää, eikä niinkään mikään irrallinen palikka. Jos nuori vanhempien painostuksesta jää siitä pois, nuori saatetaan jättää sosiaalisten kuvioiden ulkopuolelle myös koulun pihalla ja harrastuksissa. Sosiaalinen media on nuorille yksi kommunikaation väline siinä missä puhelut, tekstiviestit ja kasvokkain kohtaaminen. Jos muut ystäväpiirissä kommunikoivat netin kautta, nuori saattaa pudota kärryiltä kaverisuhteissaan.

Mediakasvatus on osa arkea

Sosiaalinen media on parhaimmillaan ihana ja iloinen asia, joka tuo elämään paljon rikkautta. Palveluntarjoajana näemme päivittäin erilaisia nuoria erilaisilla mediataidoilla varustettuna. Monet osaavat toimia netissä upeasti, mutta monilla on vielä selvästi mediataidot pitkälti oppimatta.

Kouluissa on onneksi viime vuosina tapahtunut paljon kehitystä mediakasvatuksen saralla, ja tilanne on jo paljon parempi kuin esimerkiksi IRC-Gallerian aloittaessa toimintansa vuonna 2000. Vanhemmilla on kuitenkin lastensa pääasiallisena kasvattajana tärkeä rooli siinä, että nuori osaa hyödyntää nettiä elämässään oikein, ja saa siitä irti hyötyä ja tukea ongelmien sijaan.

Huoltajat: muistakaa perehtyä myös mediakasvatukseen, jotta nettinatiivit lapsenne saavat arvoisensa kasvatuksen myös nettiasioihin.

Heini Varjonen
COO, Lastensuojeluvastaava
Somia Dynamoid Oy / IRC-Galleria